Toggle sidebar

voiko masennusta parantaa kotikonstein?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja musta möykky
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

musta möykky

Vieras
En oikein osaa arvioida miten paha masennus mulla on mutta kuitenkin jotain on koska ei ole normaali olotila eikä fyysistä vikaa löytynyt, hemoglobiini oli hyvä 130, kilpparissa ei ollu mitään jne.

Ainoastaan jännitysniska/jännityspäänsärky migreeni komponentilla oli diagnoosi. Tosin en maininnut lääkärille näistä masennus oireistani ollenkaan, en uskaltanut. :(

Kaikesta huolimatta meillä on siistiä lapsilla puhtaat vaatteet, läksyt tehtynä ja ruokaa saavat niin kun kuuluukin mutta en jaksa pitää hirveen kovaa kuria yllä. Mies valittaa ja mä masennun entistä enemmän ja mua ahdistaa kun mies huutaa lapsille ja uhkailee antavansa piiskaa jos ei ne oo kunnolla.

Käyn joka toinen viikko puhumassa perheneuvolassa koska mua ahdistaa myös meidän parisuhde joka mun mielestä ei ole toiminut 3-vuoteen. En koe saavani apua sieltä ainakaan parisuhteeseen. Masennus tunteesta en ole puhunut sieläkään. En vaan jotenkin saa sitä sanottua. Puhun aina vaan kaikesta muusta, parisuhteesta, työttömyydestäni jne.

Mitä mä oikein voin tehdä että oloni helpottuu? Ahdistaa niin kun tuntuu että muilla on niin suuria odotuksia mun suhteen enkä pysty niihin vastaamaan. Kauheat paineet. :(
 
Uskon että voi. Hae aktiivisesti töitä, jos ei löydy, kouluttaudu! Pääsisit ihmisten pariin, omaan elämään, pois kotoa. Itse sain omaa masennusta aikoinaan kuriin myös omega3- kalaöljykapseleilla, kuulostaa ehkä oudolta, mutta minulla tämä tosiaan auttoi!

Niin ja unohda ne v-tun muut !!!
 
[QUOTE="alkup.";25804098]Vaikea unohtaa kun kaikista eniten paineita luo oma mies. :(
Siitä oikein paistaa läpi miten tyytymätön se on minuun.[/QUOTE]

Ehkä hänkin on masentunut? Ainakin mitä nyt kerroit että huutaa lapsille ja oon tyytymätön, niin eihän tuokaan hyvältä kuulosta. Joka tapauksessa ketään ei saa terrorisoida tai sortaa! Kun jostain saisit voimalatauksen että saisit hoidettua asiat niin että pääsisit tekemään jotain omaa, sillä saisit nostettua itsetuntoasikin ja johan alkaa elämä näyttämään valoisammalta. Onko sinulla ystäviä?
 
Minulla ei ole yhtään ystäviä täällä. Ainoastaan oma veli ja pari serkkua joita en näe paljon enää ollenkaan. Muutimme puoli vuotta sitten miehen kotipaikkakunnalle. miehen puolelta en oikein tunne kovin hyvin ketään.
 
Pidä tosiaan huolta hygieniasta, älä unohda ulkoilua. Tee sitä mistä tykkäät, hanki omaa aikaa. Kokeile etsiä netistä ystävää, sisusta, pidä rentoutumisilta, keksi uusi harrastus, hae töitä, tutustu kaupunkiin, käy matkalla.. masennus sairautena ei varmaan itsekseen parane, mutta elämästä voi tehdä tosi hienoa, jo hyvän leffan katsominen auttaa paljon. :)

Itse olen ollut masentunut kahdeksan vuotta, nyt kun on mennyt helpommin, on huomannut että elämän pienet ilot tekee päivästäkin paremman.

Jos tuo parisuhde on suuri syy tuohon tunteeseen, istuta se mies pöydän ääreen kahvikupposen voimin ja puhukaa kun aikuiset ihmiset. Jos mikään ei muutu tai miehen kanssa ei vaan voi puhua asiasta(ei tajua virheitään), niin harkitse eroa. Kenenkään ei tarvitse elää tuommoisessa suhteessa väkisin!
 
kokemusta löytyy samanlaisesta tilanteesta, kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta. En löytänyt ulospääsyä tilanteesta vaikka oli työpaikka, jokunen ystävä, kävin terapeutilla.. silti oli vaikeaa ja juuri lasten kanssa en jaksanut olla jämpti ja mies piti mua täytenä luuserina, ainakin melkein. Meillä auttoi taloudellisen tilanteen äkillinen koheneminen ja monen viikon irtiotto arjesta ulkomailla sen jälkeen. Nyt olen saanut uutta virtaa ja jaksan taas olla äiti. Miehesi ei ymmärrä masennusta ilmeisesti, omanikaan ei vieläkään ymmärrä. En itsekään ennenkuin siihen sairastuin. Suosittelen sivua healing eagle, olen saanut sieltä avaimia itseni ymmärtämiseen ja masennuksesta toipumiseen.
 
tuntuu että oon ihan ku vankilassa suljettuna purkkiin. asutaan maaseudulla ja mulla ei ole autoa eikä ajokorttia eli en pääse minnekkään. mies ei ikään halua kuskata minnekkään. ruoka kauppaan lähteminenkin kerran viikossa on muka pois hänen tärkeästä ajastaan.

mun rahatulot on ainostaan kahden lapsen lapsilisät. koska kun muutimme tänne maalle jäin samalla äitiyslomalle ja olin sitten kotihoidontuen täysin loppuun kotona. mulla jäi opiskelut kesken kun alkoi se äitiysloma. eli mulla ei oo ammattia ja en sit saa heti mitään rahaa työkkäristä vaan joudun odottaa jotain 3kk.

jos olisin tiennyt tuosta etukäteen olisin ilmoittautunut tönhakijaks jo ajoissa kotihoidontuen aikana. mutta kun en tiennyt niin en tiennyt, no turha jossitella kun moka jo tapahtunut.

opiskelujen jatkaminen olis nyt yks asia mitä pitäis selvitellä onko mahdollista täällä päin. mutta ei kauheasti motivaatiota ja jaksamista ole kun alakin oli sellainen ettei alkuunkaan kiinnostanut mutta kun pakko oli jotain valita silloin.

joskus mietin että aloittaisin jotain ihan uutta mutta sitten tulee taas vastaan se että ei täällä ole paljon mitään mitä opiskella ja kun ei ole korttia ja autoa ei voi lähteä naapuri kuntaankaan..
 
Eli miehestä olisi hankkiuduttava eroon. Jollainlailla henkisellä tasolla mä olen jo miehestäni eronnut. Seksi tai läheisyyskään ei enää huvita. Tai kun sitä ei ole saanut ei jaksa enää sen perään vinkua loppujen lopuks itseltäänkin katoaa kaikki halut kaikkeen läheisyyteen.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa