Toggle sidebar

Voiko lapsi pärjätä koulussa jos vanhemmat huonosti koulutettuja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Gekko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
G

"Gekko"

Vieras
Raskausaikana aloin vasta miettiä, että mitenköhän lapsemme tulee pärjäämään koulussa koska minä tai mieheni emme ole pärjänneet kovinkaan kummoisesti. Minä muistan kuinka hankalaa oli oppia lukemaan ja laskemaan eivätkä asiat tuntuneet pysyvän päässä vaikka kuinka luin. En kai jaksanut vain keskittyä. Mieheni taas on ollut lähes koko peruskoulun tarkkiksella, lintsaillut paljon jne. Kumpikin meistä kyllä on käynyt ammattikoulun sekä Amk:n ja meillä kummallakin on hyvät työpaikat joissa viihdymme vaikka palkka ei olekkaan kummoinen.

Lapsemme on vasta taapero mutta silti välillä mietin, että toivottavasti pääsisi peruskoulusta vähän vähemmällä pänttäämisellä ja itkemisellä kuin vanhempansa. Toisaalta nykyään on jos minkä näköisiä tukitoimia jos ei jotain asiaa opi. Ellei niitä sitten ehditä karsia säästösyistä pois ennen kun lapsemme menee kouluun. Minun ollessa koulussa uhkailtiin vain apukouluunjoutumisella ja kirjoitettiin koulunjälkeen kirjaimia kerta toisensajälkeen uudestaan kun käsiala ei ollut tarpeeksi siisti.

Kaikkea sitä tuleekin mutehdittua etukäteen :)
 
Ap, itse olet puolisoinesi hyvä esimerkki juuri siitä, että huonosta peruskoulukokemuksesta ja peruskoulun tuloksista huolimatta voi menestyä ja saada korkeakoulututkinnon! Tärkeintä on, että lapsesi saa kotoa mallin, että kouluttautuminen kannattaa ja sitä arvostetaan! Eikä se sulje pois, varsinkaan poikien kohdalla poikamaisia tai rajumpia harrastuksia, kuten "tarkkis"miehesikin todistaa! Älä huoli, tiedostava ja rakastava koti antaa lapsellesi kaikki vaadittavat resurssit, niin diipadaapalta kuin se kuulostaakin.
 
Voi pärjätä, jos lapsella ei ole mitään kovin pahoja perinnöllisiä oppimista haittavia ongelmia, joita ei havaita ajoissa ja asioille tehdä jotain.

Itselläni on asiakkaana perhe, jonka vanhemmat eivät ole kovin korkeasti koulutettuja ja jota eivät halua tiedostaa lapsensa ongelmia ja viedä lastaan toimintaterapiaan yms. joita olisi lapselle apua.

Hyvä kaverini taas on perheestä, jossa vanhemmat eivät ole kovin korkeasti koulutettuja, mutta kaverini olisi varmasti pärjännyt ihan hyvin yliopisto-opinoissa, mutta valitsi mieluummin käytännönläheiset ammatit.

Lukekaa lapselle paljon ja tutkikaa maailmaa yhdessä, niin se kasvattaa lapsen tiedonhalua.
 
Vaikka vanhempien sosio-ekonominen status tutkimuksissa korreloikin koulumenestyksen kanssa, uskon kuitenkin kannustuksen vaikuttavan enemmän. Sitä paitsi, jos teillä on amk-tutkinto ja tyopaikat molemmilla, on teidän taustakin jo hyvä.

Olennaista on, että kotona osoitetaan arvostusta koulunkäyntiä ja opettajia kohtaan. Tietysti on hyvä, jos pystyy tukemaan läksyjen teossa. Jos itsellä kielet on olleet vaikeita, voi olla vaikeaa kovin pitkälle olla avuksi. Mutta edelleen, jos amk:ssa olette pärjänneet, niin osaatte olla tukena peruskoulun opinnoissakin.
 
Omat vanhempani eivät ole juurikaan käyneet kouluja, jotkut ammattitutkinnot heillä kyllä on. Minä olen DI ja veljeni KTM. Meitä on aina kannustettu kaikessa, mutta ei mitenkään erityisesti koulunkäynnin suhteen.
 
Vanhempien asenne koulua kohtaan on musta kaikkein ratkaisevin. Jos vanhemmat antaa ymmärtää, että koulu on ihan turha ja perseestä, ei lapsikaan siellä viihdy. Mutta jos vanhemmat kannustavat ja kertovat, että hänellä on mahdollisuudet ihan mihin vaan, jos hoitaa koulun kunnialla, niin lapsella on ihan toisenlaiset lähtökohdat. Mun äiti on kotiäiti, joka ei ole käynyt kuin kansakoulun ja jonkun myymäläkoulun, jolla pääsi kauppaan apulaiseksi. Isä on teknisellä alalla, koulutus vastaa nykyistä amiskoulutusta. Meistä kolmesta lapsesta yksi on teknillisen korkeakoulun käynyt, yksi amk:n ja yksi kouluttautui aikuisena amistasolla.
 
Luemme miehen kanssa kait aika paljon ja lapsen kanssakin luetaan ainakin muutama kerta päivässä puppe kirjoja tai vastaavaa :) tänään on taidettu pitää 5 kirjan katselutuokiota. Juu ja taidetaan olla aika uteliaitakin ainakin uusien paikkojen suhteen. Tykkäämme matkustaa paljon ja saamme kulumaan vaikkapa yhdessä museossa käymiseen koko päivän (vaikka museossa emme kauaa olisikaan) kun matkalta löytyy aina ties mitä mitä jäädään katselemaan ja poiketaan reitiltä. Muutenkin harrastettiin ennen vauvan syntymää paljon vapaapäivinä sitä, että katsottiin läheltä joku paikka missä ei oltu käyty pitkään aikaan tai ikinä ja lähdettiin sinne. Tai sitten vain pyöräilimme kaupunginosassa johon ei muuten olisi asiaa. Nämä asiat nyt varmaan ainakin sujuvat meiltä luonnostaan.
 
[QUOTE="Gekko";29519746]Luemme miehen kanssa kait aika paljon ja lapsen kanssakin luetaan ainakin muutama kerta päivässä puppe kirjoja tai vastaavaa :) tänään on taidettu pitää 5 kirjan katselutuokiota. Juu ja taidetaan olla aika uteliaitakin ainakin uusien paikkojen suhteen. Tykkäämme matkustaa paljon ja saamme kulumaan vaikkapa yhdessä museossa käymiseen koko päivän (vaikka museossa emme kauaa olisikaan) kun matkalta löytyy aina ties mitä mitä jäädään katselemaan ja poiketaan reitiltä. Muutenkin harrastettiin ennen vauvan syntymää paljon vapaapäivinä sitä, että katsottiin läheltä joku paikka missä ei oltu käyty pitkään aikaan tai ikinä ja lähdettiin sinne. Tai sitten vain pyöräilimme kaupunginosassa johon ei muuten olisi asiaa. Nämä asiat nyt varmaan ainakin sujuvat meiltä luonnostaan.[/QUOTE]

Tuohan kuulostaa ihanalta!! Te olette läsnä lapselle ja se on kaikkein tärkeintä. Te kerrotte hänelle uusia asioita, viette erilaisiin paikkoihin jne. Eikä kaiken tarvitse olla kallista tai maksaa yhtää mitään. Lapsenne tulee oppimaan teiltä vielä paljon :).
 
Jos haluat lapsestasi koulumenestyjä, tässä resepti:
1. lue lapsesi kanssa kirjoja! Ihan sama mitä kirjoja, kunhan luette/katsotte sitä yhdessä.
2. näytä kiinnostusta koulua kohtaan. Käy vanhempainilloissa, ryhdy luokanvanhemmaksi jne. Pidä hyvät välit opettajaan.
3. ole osana lapsesi koulunkäyntiä. Seuraa viikkotiedotetta milloin pitää mitäkin olla mukana (liikuntavaatteet, uimapuku..). tarkista että lapsesi tekee läksyt.
4. liiku lapsesi kanssa paljon, meiluiten ulkona.
" – Tutkimusten kokonaisnäkemys osoittaa vahvasti toteen, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti akateemiseen menestykseen, tutkimusta johtanut tohtori Amika Singh kirjoittaa Archives of Paediatrics & Adolescent Medicine -julkaisussa.

Tutkijoiden mukaan liikunta voi vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin, sillä se parantaa aivojen verenkiertoa ja hapenottokykyä. Tämä vähentää stressiä ja parantaa mielialaa."
 
Kyllä voi. Tosin te ette kyllä ole huonosti koulutettuja. Mun vanhemmilla oli kansakoulupohja. Kolmannen luokan jälkeen ei matikanläksyissä enää ollut apuja vanhemmista. Mutta pärjäsin koulussa aina tosi hyvin.
 
Kyllä mä uskon että vanhempien koulutustaustaa enemmän vaikuttaa vanhempien suhtautuminen koulutukseen. Pidetäänkö sitä tärkeänä vai ajanhukkuna.

Ja myös tuo mitä joku ylempikin sanoi on oleellista, eli että jos ongelmia ilmenee niin niihin puututaan ja haetaan ja otetaan vastaan apua sen sijaan että kielletään niiden olemassaolo.
 
Mun isä ei ole käynyt kuin peruskoulun eikä sielläkään mitenkään loistanut. Lukiota aloitti, mutta jätti sen kesken kun oli niin vaikeeta. Mun veli on kaksinkertainen maisteri ja minäkin opiskelen yliopistossa.
 
Minä pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa todella hyvin. Siihen se sitten kosahtikin. Minulla todettiin kolmikymppisenä adhd. Korkeakouluopinnot, joissa olisi pitänyt olla itseohjautuva jäivät, kun ei toiminnanohjaus riittänyt. Minä olen kuitenkin aivan varma, että omilla lapsillani on paremmat mahdollisuudet selvitä korkeakouluopinnoista, koska minä aijon olla tsemppaamassa :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa