Voiko lapset jatkaa ystävinä?

Höhlä otsikko mutta selitystä seuraa.

Olemme naapurin kanssa olleet jonkun verran tekemisissä, hyvissä väleissä vaikkei ystäviä varsinaisesti ollakaan, niin sentään hyviä tuttavia. Viime aikoina on alkanut tuntua, etten ole erityisesti tervetullut. No, jokaisella on oikeus valita tuttavansa, en mä sitä, vaikka satu ttaahan se ettei kelpaa enää seuraksi.

Mietin vain sitten tuota lapsen kohtaloa, että kun naapurissa on ainoa lähistön saman ikäinen kaveri, voinko kysyä voiko lapsi mennä sinne kylään välillä leikkimään? Mielellään siellä kyllä käy. Olen kyllä tarjonnut, että meillekin saa tulla naapurista lapsi leikkimään, mutta ei ole koskaan sitten kuitenkaan tuotu.

Kyse kuitenkin alle 5-vuotiaista, eli vahdittavia tapauksia, eivät mene siinä sivussa ihan. Siis tarkoittaakohan tuo, ettei toivo kenenkään meistä kyläilevän vai mitä? Niin tai kai tuo sitten ilmaisee kysyttäessä, ettei sinne sovi lapsenkaan tulla. Tulipahan purettua vähän pahaa mieltä tänne.

 

Miksi sinusta tuntuu ettet ole tervetullut?

 

Ei koskaan ehdota enää tapaamista, tulee vain sellainen olo siellä kylässä, että on kyllä ystävällinen ja kohtelias, muttei välttämättä enää kaipaisi sinne käymään. Enkä halua tuppautua, jos ei vain kehtaa sanoa, ettei halua meitä käymään.

 

Toiset ei halua jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa. Minä olen itse sellainen ihminen, että hyvin tiivis näkeminen/yhteydenpito alkaa ahdistaa, vaikka olisi kuinka kiva kaveri.

 

En jaksa uskoa, että siitäkään olisi kyse, kun nähdään korkeintaan kerran 2-3 viikossa. Saattaa mennä lähes kaksi kuukauttakin välillä. Tuo lapsihan sinne on tietenkin jatkuvasti vailla, kun kaveria kaipaa, yritän siinä sitten keksiä syitä miksei nyt voida mennä...

 

Meillä oli yksi tuttava pariskunta tästä läheltä, olitiin paljon tekemisissä ja kyläiltiin puolin et toisin, sit yhtäkkiä ei heille enää sopinutkaan ja välit on siis pikkuhiljaa menny. En tiedä mitä tapahtui mutta eivät enää soittele, tervehdi tai käy kylässä.
Isommat lapset on koululaisia he on tekemisissä, mutta eivät koulun jälkeen, paitsi harrastuksissa, koska tälle toiselle on vanhemmat sanonut että ei sun tartte sinne mennä (tää siin mun tytön suusta )
Pienemmät ovat päiväkodissa kavereita eivät sen ulkopuolella tekemisissä, he lopettivat jopa sen näiden yhteisen harrastuksenkin.
Olis kiva tietää mikä tuli???

 

Voisikos tuonikäinen jo käydä itsekseen siinä naapurissa, kysymässä, josko kaveri voisi tulla ulos leikkimään?

 

Voisikos tuonikäinen jo käydä itsekseen siinä naapurissa, kysymässä, josko kaveri voisi tulla ulos leikkimään?

Ei itsenäisesti. Ovat sen verran pieniä kumpainenkin ja ihan vahdittavia vielä, että missä ovat, aikuinen on sidottu katsomaan perään. Tai tokihan siinä vähän helpommalla pääsee kun leikkivät keskenään toisaalta, itse vain ainakin stressaan noita vierailuja, että koen meille yksinään leikkimään tulevan rasitteeksi, ehkä näin naapurissakin, sen vuoksi en mielellään päästäisi lasta sinne usein, jos vaikka ei vain kehtaa kieltäytyä.

 

Meillä oli yksi tuttava pariskunta tästä läheltä, olitiin paljon tekemisissä ja kyläiltiin puolin et toisin, sit yhtäkkiä ei heille enää sopinutkaan ja välit on siis pikkuhiljaa menny. En tiedä mitä tapahtui mutta eivät enää soittele, tervehdi tai käy kylässä.
Isommat lapset on koululaisia he on tekemisissä, mutta eivät koulun jälkeen, paitsi harrastuksissa, koska tälle toiselle on vanhemmat sanonut että ei sun tartte sinne mennä (tää siin mun tytön suusta )
Pienemmät ovat päiväkodissa kavereita eivät sen ulkopuolella tekemisissä, he lopettivat jopa sen näiden yhteisen harrastuksenkin.
Olis kiva tietää mikä tuli???

Onpa harmillista teilläkin, tätä siis tapahtuu .

Olisikin mielenkiintoista, jos täällä olisi joku, joka on katkaissut välit, että mistä se on johtunut, mitä se toinen osapuoli on tehnyt väärin?

 

Ahaa, eli olisi siis suotavaa, että molempien vanhemmat ovat paikalla?

Mulla oli aikanaan kaveri, jonka kanssa leikin milloin heillä, milloin meillä ja ison osan aikaa ulkona. Periaatteena oli kai, että se, joka kutsuu ulos, on se, jonka vanhemmat vahtivat molempia. Tosin oltiin niin läöhekkäin, että käytännössä molemmat onnistuivat pitämään meitä silmällä kotoaan käsin, kun leikittiin pihalla. Mutta kai tämmöiset asiat ovat ihan henkilökohtaisia kysymyksiä, miten vastuun kokee.

 

Ahaa, eli olisi siis suotavaa, että molempien vanhemmat ovat paikalla?

Ei, en vain selittänyt tarpeeksi. Siis jos lapsi käy hakemassa kaveriksi, en usko että saisi luvan tulla meille, vaan saisi luvan jäädä sinne ulos ja sitten olisi heille rasite. Sittenhän ongelmaa ei olisi, jos tulisi välillä meille, kumpikin lapsista viihtyisi (ei seuraa sisaruksista) ja toinen perhe pääsisi välillä aina helpommalla.

Äh, kun en ymmärrä miksi yhtäkkiä hylkii seuraa, arveluttaa sitten, että toivooko etteivät lapsetkaan olisi yhteydessä :|

 

Ok, meni vähän ohi. Toisaalta, luulisi nyt että sielläkin osattaisiin sanoa nätisti, jos ei sovi. Mutta ymmärrän kyllä, että sulle tulee hankala olo tuosta.