H
"hilma"
Vieras
Olen erittäin hyvän ja pitkäaikaisen kaverini lapsen kummi. Lapsi on nyt 3 vuotias. Olen alkanut miettimään ostelenkohan liikaa tavaraa ja kustannan lasta liikaa kaikkiin huvittelupaikkoihin? Itse olen suht hyvin toimeentuleva ja kaverini on hoitovapaalla/pitkällä sairaslomalla oleva yh, joten raha on heillä todella tiukalla ja kaverini on todella kiitollinen lahjoista yms. vaikka välillä sanoo olevansa vaivautunut kun autan heitä niin paljon. Kaverini ei todellakaan koskaan ole minua pyytänyt ostamaan mitään ilman, että minä olisin ensin kysynyt. Ostan pääasiassa kaikkea tarpeellista, joko kysyn mitä mahdollisesti tarvitsee tai sitten vain huomaan heiltä jotain puuttuvan. Esim. tupari lahjaksi vein ison kassillisen jossa oli saippuaa, shamppoota, hammastahnaa, hammasharjat, pyykinpesuainetta, tiskiharjan, tiskirättejä, perus kosteusvoidetta yms. Minun talouttani eivät nuo lahjat todellakaan kaada vaan ostan ihan silkasta ilosta koska omia lapsia ei ole pitkästä haaveesta huolimatta tullut (siksi ajauduin tänne palstalle ja on mukavaa kierrellä lasten kaupoissa joihin minulla ei olisi asiaa ilman kummilastani). Lisäksi minusta on todella mukava viettää aikaa kummilapseni kanssa linnanmäellä, hoplopissa, korkeasaaressa tai vain kaupungilla kierrellen ja katsellen. Toki käymme ihan vain vaikka puistossa leikkimässä tai katselemme elokuvaa, piirtelemme tai luemme eli teemme myös paljon sellaista yhdessä mikä ei maksa paljoa.
Mutta nyt olen alkanut miettimään onko jotenkin epäkohteliasta/ epänormaalia auttaa kaveria näin paljon?
Mutta nyt olen alkanut miettimään onko jotenkin epäkohteliasta/ epänormaalia auttaa kaveria näin paljon?