Voiko kiusattu olla osittain itse syyllinen tilanteeseensa?

  • Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti
-
Siinäpä se kysymys kai tulikin. On tietysti tapauksia, joissa uhri on täysin "syyttä" ja riippumatta omasta toiminnastaan kiusattu, mutta voiko mielestänne olla tilanteita, joissa kiusattu on itse edesauttanut joutumistaan kiusatuksi?
 
"juu"
Kyllä voi olla itselläkin syytä kiusaamiseen. Jos on todella herkkä lapsi (tämähän ei ole paha asia lainkaan), ja alkaa esim tosi helposti itkemään ihan pienestäkin, joutuu helposti kiusaajien kynsiin.

Mutta myös semmoinen puolivahingossa tehty suunsoittelu, jota lapsilla paljonkin tapahtuu, voi johtaa rajuun ja pitkäkestoiseen kiusaamiseen, vaikka se suunsoittelu olisi vain kertaluonteista.

Myös kantelupukit joutuvat helposti kiusatuksi.

En sano siis topdellakaan, että missään näistä kiusaaminen olisi sallittua tietenkään, mutta tällaisissa tilanteissa lapsi saattaa oman käytöksensä takia joutua kiusatuksi.
 
"juu"
[QUOTE="juu";25505110]Kyllä voi olla itselläkin syytä kiusaamiseen. Jos on todella herkkä lapsi (tämähän ei ole paha asia lainkaan), ja alkaa esim tosi helposti itkemään ihan pienestäkin, joutuu helposti kiusaajien kynsiin.

Mutta myös semmoinen puolivahingossa tehty suunsoittelu, jota lapsilla paljonkin tapahtuu, voi johtaa rajuun ja pitkäkestoiseen kiusaamiseen, vaikka se suunsoittelu olisi vain kertaluonteista.

Myös kantelupukit joutuvat helposti kiusatuksi.

En sano siis topdellakaan, että missään näistä kiusaaminen olisi sallittua tietenkään, mutta tällaisissa tilanteissa lapsi saattaa oman käytöksensä takia joutua kiusatuksi.[/QUOTE]

Ja toisaalta, eihän varsinkaan eka ja kolmas ole mitään syyllisiä kiusaamiseen, vaan enemmänkin kiusaaminen on seurausta heidän käytöksestään...
 
[QUOTE="juu";25505110]Kyllä voi olla itselläkin syytä kiusaamiseen. Jos on todella herkkä lapsi (tämähän ei ole paha asia lainkaan), ja alkaa esim tosi helposti itkemään ihan pienestäkin, joutuu helposti kiusaajien kynsiin.

Mutta myös semmoinen puolivahingossa tehty suunsoittelu, jota lapsilla paljonkin tapahtuu, voi johtaa rajuun ja pitkäkestoiseen kiusaamiseen, vaikka se suunsoittelu olisi vain kertaluonteista.

Myös kantelupukit joutuvat helposti kiusatuksi.

En sano siis topdellakaan, että missään näistä kiusaaminen olisi sallittua tietenkään, mutta tällaisissa tilanteissa lapsi saattaa oman käytöksensä takia joutua kiusatuksi.[/QUOTE]

Noilla perusteilla lähes jokainen kiusattu voi alkaa etsimään syitä itsestään. Koska aina joku keksiin jonkin tekosyyn miksi saa kiusata.
Erilaisuus pitäisi oppia hyväksymään. Kaikissa meissä on ärsyttäviä piirteitä, mutta ei ne saisi johtaa kiusaamiseen.
 
piiukka
Meidän naapurin muksua ainakin kiusattiin sen vuoksi, että aina puuttui toisten juttuihin sanomalla, että heillä on kaikki suurempaa, paremmin jne. Esim parempi auto tms. Vaikka kiusaamista en hyväksykkään niin kyllä tuollaiset lapset on ärsyttäviä...
 
-
Itse en ole lapsena ollut kiusattu, enkä myöskään kiusannut ketään... enkä oikein muista, että ketään luokallani tai muuallakaan olisi kiusattu mitenkään brutaalisti.
Näin aikuisena koen vastustomatonta halua vähän härnätä (eli tavallaan kiusata) ihmisiä, joiden arvot poikkeavat suuresti omistani. Esim. ihmisiä, joille raha on kaikki kaikessa ja mittari sen suhteen, miten hyvä ihminen kuvittelee olevansa... tai sellaisia, jotka kuvittelevat olevansa aina oikeassa... tai sellaisia, jotka kokevat oikeutetuksi puuttua muiden elämään tai arvostelemaan sitä... Tai ehkä joskus jopa sellaisia, jotka eivät ehkä aina ymmärrä sarkasmia tai kyynisiä kommentteja...Onko minusta siis tullut aikuisiällä kiusaaja?
 
-
Meidän naapurin muksua ainakin kiusattiin sen vuoksi, että aina puuttui toisten juttuihin sanomalla, että heillä on kaikki suurempaa, paremmin jne. Esim parempi auto tms. Vaikka kiusaamista en hyväksykkään niin kyllä tuollaiset lapset on ärsyttäviä...
Juurikin jotain tällasta ajoin takaa... koska kuka oikeasti jaksaa kuunnella päivästä toiseen tuollaisia juttuja??? Oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Mielestäni tuollainen henkilö aiheuttaa ihan itse oman kiusaamisensa.
 
Appelsiinitikku
Silloinkun minä olin lapsi, meidän kulmilla asui ikäiseni tyttö joka ei varsinaisesti ollut ilkeä, mutta äärimmäisen herkkä (alkoi itkemään kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta), kamala rutisija, valehteli paljon, määräili (aina hänen piti saada päättää kaikki) ja aina nanosekunnissa juoksemassa itkien kantelemaan kaikille vastaantuleville aikuisille jos leikit eivät menneet hänen mukaansa.

Minulla ja parhaalla ystävälläni oli omat lempileikkimme, joihin pari kertaa yritimme tämän tytön ottaa mukaan, mutta edellämainituista syistä koko leikki oli aina pilalla. Tyttö oli silti joka päivä tunkemassa seuraamme eikä hänen kanssaan koskaan ollut kivaa. Aloimme vältellä häntä.

Ja meidät leimtattiin ihan hirveiksi kiusaajakakaroiksi joille selkään pitäisi antaa :D Pakko kyllä sanoa että tänäkään päivänä en vaatisi että oman lapseni täytyisi pakolla leikkiä sellaisen kanssa, jonka kanssa ei viihdy ja jonka kanssa mielekkäät leikit ei toimi. Toimeen pitää kaikkien kanssa tulla, mutta ystäviksi ei ketään voi pakottaa.
 
"vieras"
Ei voi. Syyllinen on aina kiusaaja. Mikään ei oikeuta kiusaamiseen, ei luonne, ulkonäkö, vaatetus, ei mikään johon kiusaajat ja heitä puolustavat usein vetoavat.

Luulisi tuon olevan sen verran itsestään selvää ettei tällaisia aloituksia tarvisi tehdä aina parin päivän välein.
 
Ei. Ärsyttävienkään ihmisten kiusaaminen ei ole oikein, puhumattakaan herkistä ja helposti itkevistä, tosikoista, eri tavalla pukeutuvista ja ajattelevista jne. Huonosta käytöksestä saa sanoa, leuhkijaa voi kehottaa lopettamaan, mutta kiusaamiseen se ei oikeuta.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
"hmm"
Voi olla.. Muistan kuinka meillä oli ala asteella sellanen poika joka oikein kerjäs hankaluuksia.. Huuteli turvallisen matkan päästä, tiputteli vesi ilmapalloja parvekkeelta meidän muiden päälle yms.. Ni kyllä häntä kiusattiin ja paljon... Lopulta koko luokka oli häntä vastassa.. Mutta kun poika aina alkoi itkeä ja juoksi äitinsä tai opettajan luo.. Niin muut oli kiusaajia ja hän viaton aikuisten silmissä..
 
"carelia"
Jotkut kerjäävät verta nenästään härnäämällä herkästi syttyviä tyyppejä ja sitten alkavat kitistä kiusaamisesta kun kaveri hiiltyy. Enempi se härnääjä on minun mielestäni kiusaaja. Oman erinomaisuutensa jatkuva toitottaminen ja toisten pomottaminen leikeissa voi johtaa kiusatuksi tulemiseen, mutta onko siinäkin kyse, että itse kiusaa toisia(ehkä ymmärtämättömyyttään) omalla tavallaan ja toiset saa sitten siitä käytöksestä tarpeekseen ja eivät ota mukaan touhuihinsa. Nää nyt on enempi sellaisia epäselviä tapauksia, joissa on vaikea erottaa kuka se ensimmäinen kiusaaja oli.

Pääosin vika on aina kiusaajassa, mutta yksittäisiä tapauksia varmasti löytyy.
 
-
[QUOTE="vieras";25505261]Ei voi. Syyllinen on aina kiusaaja. Mikään ei oikeuta kiusaamiseen, ei luonne, ulkonäkö, vaatetus, ei mikään johon kiusaajat ja heitä puolustavat usein vetoavat.

Luulisi tuon olevan sen verran itsestään selvää ettei tällaisia aloituksia tarvisi tehdä aina parin päivän välein.[/QUOTE]

ai sori... itse en ole nähnyt täällä vuoden aikana yhtäkään vastaavaa alotusta. Ja kuten keskustelusta näyttää tulevan ilmi, ei syyllinen ehkä olekkaan aina kiusaaja.
Asenteestasi päätellen voisin kuvitella, että sinua on kiusattu tai lapsiasi on kiusattu. Toivoisin kuitenkin tähän keskusteluun vähän objektiivisempaa näkökulmaa.
En tiedä olisiko keskustelun aloituksen voinut kuitenkin muotoilla toisin... esim. Kuka loppujen lopuksi on kiusaaja?
Onko se se, joka haluaa sotkea muiden leikit, itkee, kantelee ja parkuu muille, kun kaikkea ei tehdä niinkuin hän haluaa, vai ne, jotka vain tyynesti kääntävät selkänsä kyseenlaiselle henkilölle???
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyäkkäysVaunu;25505306:
hmm... mä olin liian herkkä ja itkin helposti, mä kävelin väärin, olin muualta kotoisin ja puolustin toista kiusattua ennenko siitäkin tuli sit mun kiusaaja...

...pitkään siis LUULIN että mä olin syyllinen tilanteeseen.

Mutta et ollut syylinen. Syylinen on mielestäni sellainen, joka tahallaan härnää kiusaajaa. Esim. omissa lapsissani olen huomannut, että toinen lapsi tekee kokoajan jotain sellaista, mistä toinen hermostuu, vaikka tietää hänen hermostuvan siitä ja kun toinen räyhää hänelle, hän tulee itkemään siitä minulle.
 
Mutta et ollut syylinen. Syylinen on mielestäni sellainen, joka tahallaan härnää kiusaajaa. Esim. omissa lapsissani olen huomannut, että toinen lapsi tekee kokoajan jotain sellaista, mistä toinen hermostuu, vaikka tietää hänen hermostuvan siitä ja kun toinen räyhää hänelle, hän tulee itkemään siitä minulle.
Joo, minustakin voi tavallaan olla syyllinen silloin jos itse provosoi toisia kiusaamaan, ts. tahallaan ärsyttää. Luokallani oli ala-asteella yksi poika, josta voisin sanoa että häntä kiusattiin. Mutta luulen että pojalla oli joju adhd tms(sinällään aika surullista, että siihen ei siihen aikaan saanut apua) eikä poika osannut ollenkaan keskittyä, vaan aina jos tehtiin jotain mikä vaati keskittymistä (jos piti lukea tai laskea tehtäviä hiljaa luokassa tms.) niin poika alkoi äännellä jotain toistuvaa rankutusta, viskellä kuminpalasilla vierustoveria tai tökkiä sormella, naputtaa kynällä pulpettia, mikä tietysti vaikeutti ainakin vierustoverin keskittymistä. Ärsyttävänä häntä pidettiin, eikä otettu yleensä mihinkään yhteiseen toimintaan mukaan, nimiteltiin ja taisipa jotkut pojat(jotka olivat itsekin vilkkaita ja joiden keskittyminen eniten häiriintyi) käydä toisinaan käsiksikin tähän poikaan. Sitten kun sitä häiritsevää käyttäytymistä oli riittävän pitkään jatkunut niin kaikki oli tietysti helppoa laittaa aina sen yhden syyksi, kun "ainahan se on semmoinen"... :(

Itse olin herkkä ja itkin helposti, mutta minua ei kiusattu sen takia.
 
Keittiönoita
Kyllä voi. Jos tarpeeksi moni asettuu kiusatun puolelle, kiusaajasta tuleekin se, joka sysätään syrjään.

Omassa lapsuudessani oli hyvinkin tavallista, että ne muita oman pillinsä mukaan pomputtelevat lopulta jäivät yksin.
 
nollatoleranssi
Ihan ensimmäiseksi sanon, että osalla täällä ei näytä olevan selkeää käsitystä, mitä koulukiusaaminen on. Se on jatkuvaa, tarkoituksellista toisen ihmisen vahingoittamista henkisesti tai fyysisesti.

Jos nyt puhutaan koulukiusaamisesta, niin ensinnäkin on syytä muistaa, että on kyse lapsista. Pienistä ihmisistä, joiden minäkuva ja identiteetti sekä käytöstavat ja arvot ovat vielä kovasti kesken. Lasten kohdalla väitteet siitä, että lapsessa on jotain sellaista, mikä tavallaan oikeuttaa kiusaamisen on kerta kaikkiaan käsittämätöntä. On lapsia, joiden käytöksessä saattaa olla piirteitä, jotka ärsyttävät muita, mutta se ei oikeuta kiusaamista (ks. määritelmä yllä!) Myös koulukiusaajat ovat lapsia, joten heitäkään ei saa syyllisyää liikaa, mutta on ehkä syytä kysyä miksi vanhemmat tai opettajat sallivat käytöksen, joka tarkoituksellisesti vahingoittaa toista ihmistä tai miksi lapsia ei yritetä kasvattaa pienestä siihen, että toisia ihmisiä kunnioitetaan silloinkin kun heistä ei pidä.

Minusta on muuten kumma, että tästä samasta asiasta jaksetaan puhua vuosikausia, mutta en ole koskaan kuullut keskustelua siitä, että mikä on vikana kiusaajissa kun heidän pitää korottaa itseään polkemalla muita... Mitä se kertoo yhteiskunnasta?
 

Yhteistyössä