Voiko kätilö koskaan olla hyvä jos ei ole synnyttänyt alakautta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja synnyttänyt epäilijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26414608]Jos sinua ei oikeasti sattunut, miksi olit niin tyly kätilölle? Jos synnytys olisi helppo, niin en kyllä puhuisi epäystävällisesti henkilökunnalle, jotka haluavat auttaa![/QUOTE]
Mä ponnistelin kaikin voimin, puolen tunnin ajan, synnytettyäni liki vuorokauden, eli olin aika väsynyt. Kätilö hoki että "tiedän että suhun sattuu", ja hoki sitä vaikka pari kertaa olin jo todennut että ei satu. Kyllä mulla oli siinä tilanteessa pikkaisen parempaakin tekemistä, kuin miettiä kätilön tunteita - kätilön, joka oli jostain syystä päättänyt että muhun sattuu nyt - kun puskin kasvot edellä syntyvää poikaa maailmaan, jalat telineissä kiinni, kolmen hoitajan avustamana, tuntien miten lapsi on tulossa ulos, liukuu ponnistusten välillä takaisin sisään, sitten taas ulos, takaisin sisään...

Jos muhun olisi sattunut, niin ei kätilön hokema silloin olisi vituttanut. Mutta kun ei sattunut, niin vitutti. Etenkin vitutti se, ettei se lopettanut, vaikka sanoin että ei minuun satu. Ja sitten lopulta tiuskaisin sille että no kun ei satu, lopeta jo. Se lopetti. Oli kivempaa ponnistaa sen jälkeen.

Ponnistusvaihe ei ollut suinkaan helppo, vaikka kivuton olikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lääkäri harmaana;26414573:
Silloin kandina mua vähän nolotti se ruusu. Mutta sitten myöhemmin, itsekin synnyttäneenä olen oppinut ajattelemaan, että oikeestaan aika hyvää työtä mä nuoruudestani huolimatta tein, kun osasin lohduttaa....

Hyvää työtä todellakin teit. Minäkin olen ruusun velkaa aivan samasta asiasta yhdelle harjoittelijalle. Kaikki kätilöt kumarsivat lääkäriä, ennenaikainen synnytys kyseessä, keneltäkään ei liiennyt minulle sanoja tai lohtua tai edes rauhoittavaa kosketusta. Joka puolelta revittiin, pisteltiin, kiskottiin kuin räsynukkea eikä kukaan puhunut kuin ihmiselle.

Harjoittelija otti kiinni kädestä ja piti siitä. Aivan ihanaa. Ainoa inhimillinen kosketus koko synnytyksessä.

(Oma lapseni ei syntynyt vammaisena, mutta vietiin nopeasit keskolaan lämpökaappiin. Nyt on oikein terävä ja reipas nuori :) )
 
Tottakai voi! Mikä ihmeen kysymys tämä nyt on?

Olen minäkin sairaanhoitaja ja työkseni hoidan potilaita, joille on tehty massiivisia leikkauksia lannerankaan, raajoihin yms. Eikä mulle itselle ole kuuna päivänä tehty ainuttakaan operaatiota. Silti kerron potilaille leikkauksen jälkeisistä kivuista, mahdollisista vuodoista, liikkumattomuudesta ja liikkumisen tärkeydestä, eikä mulla ole itsellä hajuakaan miltä nuo leikkaukset ja niiden jälkeinen elämä fyysisesti tuntuu. Ja ihan hyvänä sairaanhoitajana itseäni pidän, vaikka ei omakohtaista kokemusta olekkaan. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Mulla on kaikissa kolmessa synnytyksessä ollut tosi hyvät kätilöt. Yhdellä ei ollut omia lapsia ja oli kyllä silti huippu kätilö, hirmu rauhallinen eikä turhia puhellut, mutta ammattitaito huokui hänestäkin. Kätilöksi oppii työtä tekemällä, ei synnyttämällä itse, vaikka joskus siitäkin voi olla apua. Kyllä kätilö voi olla hyvä vaikkei olisi itse synnyttänyt.
 
Eniten kaikissa terveysalan ammattilaisissa ärsyttää sellaiset ymmärtäjät, jotka luulee tietävänsä miltä toisesta tuntuu. Oli sitten kysymys mielenterveydestä tai fyysisistä asioista, niin en minä hae siitä ammattilaisesta vertaistukea vaan apua.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
En ees viitti lukea koko ketjua, mutta mun viimeisimmän ja samalla viimeisen synnytyksen hoito kokonaan juuri valmistumassa ollut kätilö. Kyseinen nuori nainen ei itse ollut ollut koskaan raskaana. Omat synnytykseni puolestaan ovat olleet kaikki nopeita (2,5h, ponnistus muutama minuutti), mutta rajuja, enkä koskaan ole ehtinyt saamaan kipulääkkeitä. Tämä viimeisin syntyi otsatarjonnassa (huomattiin vasta ponnistusvaiheessa, kun oli tulossa ulos) ja jo avautumisvaihe olikin ollut huomattavasti kivuliaampi kuin aiemmissa. Tää kätilöharjoittelija hoiti tilanteen todella hienosti, tsemppasi kovasti sieltä mun jalkojen välistä. :D

Varsinaiset kätilöt (jostain syystä niitä taisi olla siinä kaksi) olivat jo soitelleet lekurin "leikkausvalmiuteen", kun noi synnytykset kuulemma useimmiten päätyvät hätäsektioon. Luojan kiitos vauva kuitenkin tuli ulos ilman imukuppeja ja leikkauksia. Häpyluu mulla oli aivan tolkuttoman arka vielä kuukaudenkin päästä synnytyksestä, joten pieni epäilys mulla on siitä, että siinä rytäkässä sieltä saattoi murtua jotain.

Mutta siis kaiken kaikkiaan tuo harjoittelija hoiti synnytyksen todella hienosti, oli koko ajan tilanteen tasalla ja piti huolta sekä mun että vauvan voinnista. Kyllä mä siis uskon, että synnyttämätön kätilö voi olla hyvä kätilö!
 
Voi jeesus mikä aloitus taas - kuinka yksinkertaisia ihmiset voikaan olla?

Entä jos se sun kätilö onkin itse kokenut todella nopean ja helpon ALATIE synnytyksen? Ja alkaakin "oman kokemuksen pohjalta" laukoa tuntemuksiaan äidille joka toista päivää jo puskee mukulaa maailmaan? Alkaa selittää että eihän se nyt sattunut kun ei muhunkaan sattunut?

Ja rehellisesti sanottuna, useimmiten nämä kokemattomammat ovat tuntuvasti mukana ihan erilailla kuin parkkiintuneet "muijat" jotka on pukannut ensin maailmaan 4 muksua ja tehnyt kätilön hommia kyllästymiseen saakka jo....
 
Eniten kaikissa terveysalan ammattilaisissa ärsyttää sellaiset ymmärtäjät, jotka luulee tietävänsä miltä toisesta tuntuu. Oli sitten kysymys mielenterveydestä tai fyysisistä asioista, niin en minä hae siitä ammattilaisesta vertaistukea vaan apua.

Peesi. Kun ihmiset tuntee asioita niin eritavoin. Enemmän nyppii juuri se jos joku käy aukomaan "kyllä mä tiedän miltä sinusta tuntuu..." Kukaan ei voi toisen puolesta tuntea "samoin".

AP kurjaa jos läheisesi ei ole voinnut olla tukenasi. Heidän tehtävä se kuitenkin on minun mielestä koska tuntevat sinut muutoinkin paremmin.
 
Enemmin valitsisin sen vaikka vastavalmistuneen lapsettoman kätilön kuin esim. sairaanhoitajan jolla itsellä on kymmenen lasta, mutta joka ei koskaan ole toiminut kätilönä/avustajana synnytyksessä.
 

Yhteistyössä