Voiko itsensä pakottaa rakastamaan toista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sekaisin

Vieras
Jos on rakastunut intohimoisesti toiseen, mutta jonka kanssa ei voi tulla mitään, sitä päätyisi vain satuttamaan toisia ja varmasti itsensä. Ja luullut että on päässyt tästä jo ylitse.

Sitten on mies, josta pitää ja jonka tiedät rakastavan sinua intohimoisesti. Mies, joka on kiltti, kunnollinen, hauska, hyvännäköinen jne. kaikkea mitä naiset yleensä toivovat. Ja hän tosiaan haluaa viettää loppuelämänsä sinun kanssasi ja olla sinulle hyvä.

Voiko itsensä pakottaa rakastumaan tähän kilttiin, kunnolliseen mieheen? Voiko hänen rakkautensa avulla päästä irti tästä toisesta miehestä? :(
 
Tuskin sitä pystyy pakotetusti rakastumaan, mutta kait sitä voi jotenkin alistua kohtaloonsa ja oppia pitämään siitä toisesta. Sitten mahdollisesti myös rakastua "järkevästi"...
 
mulla tommonen tilanne. tämä kiltti on mun aviomies ja sit on toi toinen johon olen tulisesti ainakin ihastunut ellen rakastunut mutta yritän haudata noi tunteet lasten jamiehen takia, en halua loukata heitä. ja tiedän että ton toisen kans elämästä ei tulisi muuta ku harmia.
 
Minä taas olin rakastunut jo aiemmin tähän ykköseen. Luuliin päässeeni yli, menin yhteen kakkosen kanssa, mutta kun ykkönen palasi kaupunkiin, ymmärsin etten ole todellakaan päässyt yli. Sydän hakkaa ja kädet hikoaa ja päässä pyörii jos, jos, jos...
 
Ei voi mutta tiedäthän että rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa? Rakastuminen on tunne joka hyvin todennäköisesti tulee haalenemaan vuosien kuluessa, ja mitä sitten jää jäljelle? Rakastaminen on taas puhtaasti tietoinen päätös.
 
Mitenköhän se voisi onnistua? Tätä ykköstä joudin näkemään viikoittain, joten hänen eliminointinsa elämästäni ei onnistu. Jos jotenkin ajattelisi niitä kaikkia kakkosen hyviä piirteitä ja koittaisi viettää mahd. paljon aikaa hänen kanssaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitenköhän se voisi onnistua? Tätä ykköstä joudin näkemään viikoittain, joten hänen eliminointinsa elämästäni ei onnistu. Jos jotenkin ajattelisi niitä kaikkia kakkosen hyviä piirteitä ja koittaisi viettää mahd. paljon aikaa hänen kanssaan?

et todellakaan voi pakottaa itseäsi rakastamaan ketään.. oletko ihan teini? miehesi ei ansaitse tuollaista naista itselleen, ymmärrätkö sen? etkä sinäkään ansaitsisi miestä joka haikailee jonkun muun perään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitenköhän se voisi onnistua? Tätä ykköstä joudin näkemään viikoittain, joten hänen eliminointinsa elämästäni ei onnistu. Jos jotenkin ajattelisi niitä kaikkia kakkosen hyviä piirteitä ja koittaisi viettää mahd. paljon aikaa hänen kanssaan?

et todellakaan voi pakottaa itseäsi rakastamaan ketään.. oletko ihan teini? miehesi ei ansaitse tuollaista naista itselleen, ymmärrätkö sen? etkä sinäkään ansaitsisi miestä joka haikailee jonkun muun perään..

Olen vain niin... pettynyt itseeni. Ja niin, niin pahoillani mieheni vuoksi. Kun ajattelen rationaalisesti, ymmärrän etten parempaa miestä voisi koskaan löytää, mutta ne tunteet. Pidän hänestä todella, muutenkin kuin siis ystävänä, mutten ole todella rakastunut häneen. En haikaile ykkösen perään, yritän olla ajattelematta häntä ja miettiä hänen negatiivisia puoliaan. Toivon koko ajan että tämä menisi ohi, niin kuin se jo kerran meni :/

Olen todellakin pahoillani miehen puolesta. Tiedän että hän todella rakastaa minua ja tuntuu julmalta ajatella, että jättäisin hänet jonkun sellaisen vuoksi, jonka kanssa en kuitenkaan voisi olla. Siksi toivon niin että tämä menisi ohi.
 
mun tulinen rakkaus ei halunnut minua. helppo homma. vieläkin tärisen ja puhun sekavia, jos hänet tapaan. silti minulla on ihana mies ja ihanat lapset, joita en vaihtaisi pois. en vaikka tämä ihana mies sitä minulta pyytäisi. rakkauttakin on montaa lajia. ei aina tarvi valita sitä satuttavaa.
 

Yhteistyössä