Voiko helppoa ja vähäitkuista vauvaa tulla myös esikoisen jälkeen samalle äidille? Vai onko mahdotonta?

[vieras]

Esikoinen oli vauvani mielestäni tosi helppo. Ei itkenyt juuri koskaan ja oli aina tyytyväisen oloinen. Saattoi mennä monta viikkoa ilman yhtäkään itkua. Tosin reagoimme aina jo kitinään, ja syli riitti poistamaan kitinän. Viettikin ekan vuoden tosi paljon sylissä ja liinassa - itkemättä. Öisin kyllä heräili tiuhaan, mutta kun nukkui kyljessäni kiinni ja sai aina rintaa, niin ei itkenyt koskaan yölläkään - heräsin jo vauvan liikkeisiin ja tissin hamuamiseen. Yöimetys jäi pois 1 vuotiaana, melko tarkkaan.

Voiko näin helppoa ja itkutonta vauvaa tulla samaan perheeseen? Olen lukenut vaativista vauvoista ja hieman epäilyttää, voiko samaan perheeseen tosiaan tulla vielä yhtä helppo vauva, joka ei koskaan itke. Kuinka paljon on kiinni vauvan luonteesta ja kuinka paljon on kiinni siitä, miten vanhemmat jaksaa pitää sylissä yms.?

Kokemuksia?

 

[Terhikki]

No meillä on jo kolmas helppo vauva :saint:

...meillä lapsista tulee hankalia vasta uhmaiässä...

 

[Hempu]

Ap:n kirjoitus on kuin suoraan meidän esikoisesta, joka tosin on vasta reilut 4kk, mutta tuskin tuo tuosta enää itkuiseksi muuttuukaan kun on alusta lähtien ollut tuollainen aurinkoinen. Mutta kun tämäkin lapsi on meidän ensimmäinen, niin mielenkiinnolla odottelen vastauksia!

 

[vieras]

Esikoinen oli vauvani mielestäni tosi helppo. Ei itkenyt juuri koskaan ja oli aina tyytyväisen oloinen. Saattoi mennä monta viikkoa ilman yhtäkään itkua. Tosin reagoimme aina jo kitinään, ja syli riitti poistamaan kitinän. Viettikin ekan vuoden tosi paljon sylissä ja liinassa - itkemättä. Öisin kyllä heräili tiuhaan, mutta kun nukkui kyljessäni kiinni ja sai aina rintaa, niin ei itkenyt koskaan yölläkään - heräsin jo vauvan liikkeisiin ja tissin hamuamiseen. Yöimetys jäi pois 1 vuotiaana, melko tarkkaan.

Voiko näin helppoa ja itkutonta vauvaa tulla samaan perheeseen? Olen lukenut vaativista vauvoista ja hieman epäilyttää, voiko samaan perheeseen tosiaan tulla vielä yhtä helppo vauva, joka ei koskaan itke. Kuinka paljon on kiinni vauvan luonteesta ja kuinka paljon on kiinni siitä, miten vanhemmat jaksaa pitää sylissä yms.?

Kokemuksia?

meillä oli helppo esikoinen ja hirmuinen huutaja kuopus. Musta aika samalla tavalla pidetty, kuopukselle tietty vähän vähempi aikaa, mutta toisaalta saanut myös isosiskon huomiota. Temperamenttiero on suuri, huomaa jo näin alle vuoden ikäsellä että tahtotaso on aivan toista kuin esikoisella.

 

[Cassyput]

Kiinnostaa minuakin. Nimim. toista odotan, eka nyt 1,5v eikä voisi olla rauhallisempi ja vaivattomampi lapsi. =)

 

[Kis-Kisu]

No meillä on jo kolmas helppo vauva :saint:

...meillä lapsista tulee hankalia vasta uhmaiässä...

tätä meinasin juurikin sanoa vaikkakin vasta yksi uhmis mutta toinen tulossa ja juuri mietin et mahtaako se olla yhtä "helppo" vauva kuin eka

 

[ap]

Kiinnostais myös tietää, kuinka paljon vanhempien tapa hoitaa vaikuttaa? Meidän esikoinen olisi huutanut, jos sen olisi laittanut yksin pinnasänkyyn yöksi, se olisi huutanut, jos olisi ollut liian kauan sitterissä jne. Me reagoitiin jo siihen pikkukitinään ja sit vaan yhtä hymyä, kun piti liinassa, repussa, sylissä.

Mitä mieltä olette siitä että kuinka paljon se vanhempien tapa toimia vaikuttaa?

 

[umbrella-]

No meillä on molemmat olleet vauvana helppoja, jos sitä mitataan itkemisen määrällä. Eli itkuisia ei ole ollut kumpikaan, eikä yhtään yötä lasten vuoksi valvottu tms.

 

[Dorde]

Mun kaverilla neljäs lapsi joka nukkuu ja syö hyvin eikä sairasta. Olen pikkasen kateellinen täytyy myöntää.

 

[maamuska]

Meillä molemmat pojat olleet vauvana helppoja. Ei turhia itkuja ja yöt nukuttu kiltisti. Uhmaiässä on ne "hankaluudet" vasta alkaneet. Kaipa ne valvottaa sitten teininä...

 

[n]

Voi. Mä luulin kanssa, että ei voi olla helpompaa vauvaa kun meidän esikoinen. Vaan niinpä toi toinen on vielä helpompi. Ja sitä ei tartte edes yhtään viihdyttää, kun seurailee isoveljen touhuja.

 

[vieras]

Onko vauvan helppous myös asenteesta kiinni? Ja siitä kiinni, kuinka paljon hyväksyy sen vauvan tarvitseman läheisyyden? Vauva voi olla itkuton ja helppo öisin vieressä, mutta vaikea ja itkuinen omassa sängyssään. Että kumman tien vanhemmat valitsee, tuleeko siitä helppo vai vaikea vauva?

 

[vieras]

Onko vauvan helppous myös asenteesta kiinni? Ja siitä kiinni, kuinka paljon hyväksyy sen vauvan tarvitseman läheisyyden? Vauva voi olla itkuton ja helppo öisin vieressä, mutta vaikea ja itkuinen omassa sängyssään. Että kumman tien vanhemmat valitsee, tuleeko siitä helppo vai vaikea vauva?

tässä haetaan nyt vaan tietynlaista vastausta, että kaikki vauvat on "helppoja" kun saa vaan tarpeeksi läheisyyttä. Myös vauvat on erilaisella temperamentilla varustettuja.

 

[Dorde]

Onko vauvan helppous myös asenteesta kiinni? Ja siitä kiinni, kuinka paljon hyväksyy sen vauvan tarvitseman läheisyyden? Vauva voi olla itkuton ja helppo öisin vieressä, mutta vaikea ja itkuinen omassa sängyssään. Että kumman tien vanhemmat valitsee, tuleeko siitä helppo vai vaikea vauva?

juu salaisuutta lukeneena varmasti pystyn yhtymään tuohon että sen oman tiensä kyllä jokainen itselleen raivaa. Mä manasin koko raskaus ajan että tästä tulee kamalaa ja raskasta kun lapset on niin pienellä ikäerolla jne. ja niinhän siitä tulikin.

 

[La vida es un destino]

No meillä on jo kolmas helppo vauva :saint:

...meillä lapsista tulee hankalia vasta uhmaiässä...

sama vika täällä. Tosi helppo vauva oli mut nyt uhmaiässä äidin ja isin hermoja koetellaan oikein urakalla

 

[Terhikki]

Uskon vakaasti nyt jo kolmen lapsen äitinä että nimenomaan se tapa hoitaa ja asenteet vaikuttavat älyttömästi. Ja unohdetaan tästä nyt kokonaan vaikeat ongelmat, eli allergiat ja sairaudet - puhun perusterveistä vaaveista.

Meillä on ensimmäisestä lapsesta asti hyväksytty se että lapsi tarvitsee sopivassa suhteessa paljon läheisyyttä mutta myös omaa rauhaa. Ruokaa kun nälättää, viihdykkeitä ja seurustelua tylsyyden estämiseen ja ihan vaan leppoisaa oleskelua.

Meillä on kaikki vaavit valvoneet aina paljon, yöt menneet (poislukien ihan ekat viikot) aina hyvin muutamilla heräilyillä mutta päivällä ei mitään unimaratoneja kiskota kuin silloin tällöin. Todella paljon juteltu ihan vastasyntyneestä lähtien pienille, pidetty arjen touhuissa kokoajan mukana eikä unohdettu sänkyynsä jos ovat hereillä.

Kummasti ovat oppineet kärsivällisiksi kuitenkin, toinen ja kolmaskin vaikka on jo ollut muitakin huomiota viemässä. Toki aivan vastasyntyneeltä ei voi kärsivällisyyttä odottaa.

Kolmannen kohdalla jo muisti että kun sen noin ensimmäisen kuukauden jaksaa olla kokoajan sylinä ja tissinä, niin pian helpottaa. Kolmas olikin sylinukkuja ekat 1,5kk, nopeasti sitten tottui omaan sänkyynsä eikä tuokaan aika ollut mitenkään hankala.

Eli kuten sanottua, meillä lapset alkaneet hankalaksi vasta uhmiksina - vauvoina äärihelppoja :saint: .

Kolmannen synnyttyä valvoessani sairaalassa kellon ympäri kun pieni vain söi ja söi, ihmettelivät hoitajat miten jaksoin yölläkin vain katsella vauvan kanssa ulos ikkunasta ja jutella tälle. Sama jaksaminen jatkui kotona, nukuin tunnin tai kaksi silloin kun pieni piti joskus syömätaukoa ja isä viihdytti. Kummasti sen vain jaksoi, muisti kuinka nopeasti se aika menee ohi.


--

lisäys: meillä ei nukuta perhepedissä eikä kanneta kantoliinassa, eli aina sekään ei ole vastaus auvoisaan ja helppoon vauvaikään.

 

[Terhikki]

No meillä on jo kolmas helppo vauva :saint:

...meillä lapsista tulee hankalia vasta uhmaiässä...

sama vika täällä. Tosi helppo vauva oli mut nyt uhmaiässä äidin ja isin hermoja koetellaan oikein urakalla

saatika nyt kun on kaksi isompaa, jotka paitsi tietysti ovat seuraksikin toisilleen niin osaavat ah niin ihanasti järjestää kaameita tappeluita sata kertaa päivässä . Isompi kun osaa mitä ovelimmin ärsyttää toista ja pienempi reagoi huutamalla ja kiljumalla.