Voiko ETÄSUHDE toimia OIKEASTI jos on lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja melli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

melli

Vieras

Faktat:

- muutettiin 5 vuotta sitten miehen työn perässä
- nyt sain vihdoin alaltani työtä toiselta p-kunnalta (ammattini on harvinainen ja työtäni voi tehdä vain 3 paikkakunnalla suomessa)
- tähän mennessä olen tehnyt töitä myyjänä, henkilökohtaisena avustajana, toimistoavustajana, n. 1600 euroa/kk
- koulutukseltani olen maisteri, väikkäriä tehnyt nyt 2 vuotta, koulutustani vastaavassa työssä tienaan n. 4000 euroa/kk
- mies ei halua muuttaa, ei suostu vaikka itken ja anelen
- meillä on 2 lasta
- jos jään, teen töitä kaupan kassalla lopun ikääni ja koulutukseni valuu täysin hukkaan
- muutaman vuoden kuluttua en enää työllisty omalle alalle, koska olen jo nyt vieraantunut ammatistani
-olen päättänyt lähteä
-mies ei lähde
- työpaikkakunta sijaitsee 170 km päässä

- lapset ovat olleet kotihoidossa, meillä ei ole täällä ns. tukiverkkoja tms
 
Mene ihmeessä! Jos alasi on harvinainen, ei työpaikkoja noin vain ole tarjolla. Kadut ja mietit asiaa lopun ikääsi, jos et mene. Aina voit kuitenkin palata myyjäksi tms. jos alkaa tuntua siltä. Eikö mies voisi suostua muuttoon jonnekin työpaikkojen välimaastoon?
 
Miksi mies ei halua muuttaa? :( En ymmärrä, haluaako hän muka että olet koko ikäsi kaupan kassalla? Itse ainakin kannustaisin puolisoani ja tukisin häntä jos olisi tuollainen tilaisuus..
 
hän ei muuta, koska ei halua luopua työstään. Asiasta on tapeltu väsyksiin asti. Hänen mielestään valinta tehtiin, kun talo ostettiin täältä. Asia on kristallinkirkas, mikäli minä lähden, otan lapset ja hän jää tänne
 
Meillä oli tilanne toisin päin, mies muutti työn perässä ja jäin 100km päähän lasten kanssa. Mun mielestä toimisi ihan hyvin, jos etävanhempikin olisi henkisesti läsnä ja viikonloput oltaisiin yhdessä. Harmi vaan, että mieheni mielestä tämä ei toimi ja hänen mielestään edessä on ero tai minun muuttoni :(
 
Toimi kuin omatuntosi vaatii. Tietysti pitää pitää lapset muutoksissa ykkösinä, koska he ovat syyttömiä muutoksiin.
Kokemuksesta vain, että viikonloput tuntuu yhtäjuhlalta kuin seurustelun alkuvaiheessa. Tietysti suhde pitää olla kunnossa joka kantilta katsottuna.
Muutos on aina niin uhka kuin mahdollisuus ja sinä voit rakentaa sen niin kuin parhaaksi näät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokemusta on:
Meillä oli tilanne toisin päin, mies muutti työn perässä ja jäin 100km päähän lasten kanssa. Mun mielestä toimisi ihan hyvin, jos etävanhempikin olisi henkisesti läsnä ja viikonloput oltaisiin yhdessä. Harmi vaan, että mieheni mielestä tämä ei toimi ja hänen mielestään edessä on ero tai minun muuttoni :(

Onko arki siis toimivaa? Kauanko tätä on jatkunut? Uhkaako mies siis erota ja tärkein; aiotko taipua miehen tahtoon?
 
Voi toimia. Mut aika julmaa mieheltä.

Meillä siis mies on viikot pois kotoa ja hyvin meillä menee. Olen lasten kans kotona vielä itse. Tosin ikävä on KAMMOTTAVA kaikilla ja lopetetaan tää touhu heti ku mahdollista, lasten ja itsemme takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 003:
Toimi kuin omatuntosi vaatii. Tietysti pitää pitää lapset muutoksissa ykkösinä, koska he ovat syyttömiä muutoksiin.
Kokemuksesta vain, että viikonloput tuntuu yhtäjuhlalta kuin seurustelun alkuvaiheessa. Tietysti suhde pitää olla kunnossa joka kantilta katsottuna.
Muutos on aina niin uhka kuin mahdollisuus ja sinä voit rakentaa sen niin kuin parhaaksi näät.

Tätä juuri mietin ja kaikki (anoppi, mies, miehen sisar) hokee. Minulla on moraalinen vastuu jäädä, jotta lapset saa jakaa arkensa isän kanssa ja jatkaa kaupan kassalla. Painin tämän lapsiasian kanssa koko ajan
 
No ei tuohon voi muten vastata,kuin että miehen kanssa keskustelet miten teidän etäsuhde laitetaan toimiin.
kai sitä kovalla halulla ja rakkaudella tuollaisenkin saa toimimaan.Paljon se mielestäni vaatii molemmilta kyllä.
Jos sitten viikonloput ovat perhe aikaa yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kokemusta on:
Meillä oli tilanne toisin päin, mies muutti työn perässä ja jäin 100km päähän lasten kanssa. Mun mielestä toimisi ihan hyvin, jos etävanhempikin olisi henkisesti läsnä ja viikonloput oltaisiin yhdessä. Harmi vaan, että mieheni mielestä tämä ei toimi ja hänen mielestään edessä on ero tai minun muuttoni :(

Onko arki siis toimivaa? Kauanko tätä on jatkunut? Uhkaako mies siis erota ja tärkein; aiotko taipua miehen tahtoon?

Arkihan on toki kiireistä, ei aikaa omille harrastuksille kun kaksi päiväkoti-ikäistä. En voi joustaa omassa työpaikassani työajoissa, aina lähdettävä klo 16, mikä toisaalta hyvä. Lapsilla pitkät hoitopäivät. Isää lapsilla ajoittain ikävä. En aio taipua, koska parisuhde ei muutenkaan toimi kovin hyvin ja musta on ihan järkyttävää, että mies yleensä miettii valitsevansa joko työn tai perheen. (Itse en olisi koskaan lähtenyt ilman lapsia työn peräss, kuten mieheni..) Ja meillä ei miehn paikkakunnalla ole mitään tukiverkkoa ja suku entistä kauempana. Mutta niinkuin sanoin, että jos etävanhempi olisi henkisesti läsnä päivittäin niin olo olisi varmaan ihan hyvä kun tiedettäisiin, että vkoloppuna taas nähdään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja 003:
Toimi kuin omatuntosi vaatii. Tietysti pitää pitää lapset muutoksissa ykkösinä, koska he ovat syyttömiä muutoksiin.
Kokemuksesta vain, että viikonloput tuntuu yhtäjuhlalta kuin seurustelun alkuvaiheessa. Tietysti suhde pitää olla kunnossa joka kantilta katsottuna.
Muutos on aina niin uhka kuin mahdollisuus ja sinä voit rakentaa sen niin kuin parhaaksi näät.

Tätä juuri mietin ja kaikki (anoppi, mies, miehen sisar) hokee. Minulla on moraalinen vastuu jäädä, jotta lapset saa jakaa arkensa isän kanssa ja jatkaa kaupan kassalla. Painin tämän lapsiasian kanssa koko ajan

Jospa valaisisit niille miehen sukulaisille, että kyllä se olisi miehelläkin moraalinen vastuu vaimonsa hyvinvoinnin suhteen. Itsellä ainakin koulutettuna painaa vaakakupissa myös työ. Jos jäät, niin lienee vuosien saatossa katkeroidut miehelle. Lapset on loppujen lopuksi lyhyen ajan pieniä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja 003:
Toimi kuin omatuntosi vaatii. Tietysti pitää pitää lapset muutoksissa ykkösinä, koska he ovat syyttömiä muutoksiin.
Kokemuksesta vain, että viikonloput tuntuu yhtäjuhlalta kuin seurustelun alkuvaiheessa. Tietysti suhde pitää olla kunnossa joka kantilta katsottuna.
Muutos on aina niin uhka kuin mahdollisuus ja sinä voit rakentaa sen niin kuin parhaaksi näät.

Tätä juuri mietin ja kaikki (anoppi, mies, miehen sisar) hokee. Minulla on moraalinen vastuu jäädä, jotta lapset saa jakaa arkensa isän kanssa ja jatkaa kaupan kassalla. Painin tämän lapsiasian kanssa koko ajan

Jospa valaisisit niille miehen sukulaisille, että kyllä se olisi miehelläkin moraalinen vastuu vaimonsa hyvinvoinnin suhteen. Itsellä ainakin koulutettuna painaa vaakakupissa myös työ. Jos jäät, niin lienee vuosien saatossa katkeroidut miehelle. Lapset on loppujen lopuksi lyhyen ajan pieniä.

Voi kun joku kertoisi tämän mun anopille. Hänen mielestään on suorastaan ennenkuulumatonta, että minä painostan miestäni jättämään työpaikan, jossa toinen viihtyy. Hänen mielestään (kuten miehen sukulaisten) muidenkin mielestä tein valintani silloin, kun ostimme talon täältä.
 
Menet toiselle paikkakunnalle töihin ja jätät lapset elämään arkea isän kanssa tuttuun kotiin?
Miksi aina naisen pitäisi olla se joka luopuu unelmistaan ja koulutustaan vastaavasta työstä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja entäs jos:
Menet toiselle paikkakunnalle töihin ja jätät lapset elämään arkea isän kanssa tuttuun kotiin?
Miksi aina naisen pitäisi olla se joka luopuu unelmistaan ja koulutustaan vastaavasta työstä?

mies ei ota lapsia, eikä se kyllä olisi realististakaan. 12 h työpäivät ja 1 ja 4-vuotiaat lapset, jolla toisella erityistarpeita
 
No, jos faktat on, että miehesi tekee 12 h työpäivää, ei muuta mihinkään, niin muuta sinä lapsiesi kanssa. Mitä "hyötyä" miehestäsi on siellä nykyisellä paikkakunnalla yhdessä asuessa sinä kaiken päällisenä kaupankassana, jos hän on noin paljon töissä?
 

Yhteistyössä