Voiko ADHD "puhjeta" aikuisena?

Onko tarkkavaisuuhäiriö aina jo lapsena esille tulevaa? Olen miettinyt tätä sekä itseni että veljen kohdalla.

Veli oli lapsena normaalisti vilkas mutta ei silmiinpitävän keskittymishäiriöinen, lukemaan oppimisessa vaikeuksia ja lievä lukihäiriö näyttäisi olevan, lukihäiriö myös äidillämme ja muillakin sukulaisilla monella. Nyt aikuisena ei pysy hetkeäkään paikoillaan, marssii ympäriinsä kun puhuu puhelimessa, jalat vispaavat, suu käy kuin konekiväärillä. Empatiakyky aika olematon, vaikea tulla toimeen muiden kanssa kun laukoo "totuuksia" eikä osaa asettua muiden asemaan. On kuitenkin silminnähden älykäs ja analyyttinen ihminen, pärjää keskittymistä vaativassa työssä. Veli on äärimmäisen tulistuva ja verbaalisesti aggressiivinen.

Itselläni vaikeuksia töissä koska unohtelen asioita, vaikeuksia selviytyä informaatiotulvan kanssa (esim. sähköposti) ja ajatus katkeilee, työn luonne sellainen että vain muutaman minuutin saan tehdä kun joku jo tulee katkaisemaan ajatukset, yritä siinä sitten tehdä luovaa työtä. Vuosiin en ole pystynyt vapaa-ajallakaan keskittymään esim. lukemiseen, aloitan tuhat asiaa kerralla enkä saa valmiiksi, tavarat jäävät lojumaan, unohtelen avaimia, kännyköitä jne. Lapsena olin haaveellinen lukutoukka ja taiteilija.

Olen myös helposti addiktoituvaa sorttia, en ole sortunut päihteisiin mutta esim. täällä netissä tulee roikuttua ihan liian kanssa. Olen impulsiivinen ja spontaani, idearikas ja välillä vähän suuruudenhullu riskinottaja. Itsellä ei ole lukivaikeuksia mutta jotain hahmotushäiriötä tuntuisi olevan, esimerkiksi ihan olematon suuntavaisto. Olen myös herkkä ja masennukseen taipuvainen, ulospäinsuuntautunut ja spontaani mutta jotenkin hauras ja epätasapainoinen.

Haluaisin välttyä yhteentörmäyksiltä työelämässä kun on mielestäni kuitenkin taitava siinä mitä teen. Mikä avuksi? Ja tosiaan, voiko ADHD tai jokin vastaava tulla esiin vasta aikuisella?

 

ADHD ei ehkä ole ollut lapsena kovin näkyvää, jos onkin ADD (inattentiivinen tyyppi). Minunkin pikkuveljeni haaveili luokassa katsellen pihalle, mutta koska ei riehunut, ei joutunut tarkkailuun, vaikka koulu kärsikin päiväunelmista.

 

HOPS!

 

Nyt tiedetään noistaadioista paljon paljon enemmän kuin vaikka 10v sitten. Siksi vaiva on helpompi diagnosoida . Sama ihminen, samat ongelmat, mutta nyt niille saadaan nimi.

 

Tutulta kuulosti. Olen ajatellut että, kai sitä jonkun diagnoosin voisin saada. Mutta mitä sillä tekisin... Yritän vaan kestää itseäni...

 

Tänä päivänä vain ihmiset luokitellaan erilaisin mielenkiintoisin termein. Ole vain ylpeydellä sitä mitä olet, olet uniikki. Jokaisella meillä on se rikkaus, että olemme erilaisia, olkoonkin se sitten määritelty miten hienosti tahansa. Ihmisillä olisi ehkä helpompaa, jos saisi rauhassa olla mitä on, eikä etsiä sitä yleisesti hyväksyttyä normia. Jokainen toki haluaa olla hyväksytty, minkä tekee vaikeaksi se, että esim. media määrittää aika pitkälle minkälainen sinun ja minun pitäisi olla. Tietysti noilla määritelmilläkin on puolensa, jos on todellinen vaikeus sopeutua elämään ja niiden kautta voi saada apua, en pistä vastaankaan. Välillä vaan tuntuu, että ihmisiin lyödään kaiken maailman leimoja, eikä ne loppujen lopuksi tuo helpostusta mihinkään. Joten, ole rohkeasti sinä!

 

Adhd:n yksi diagnoosi kriteeri on että oireet on pitänyt olla varhais lapsuudesta asti eli se ei voi puhjeta vasta aikuis iässä.