Voihan sen eron näinkin ilmoittaa...

Aamulla olin täyttänyt päivähoitohakemuksen ja pyysin josko mies sen veisi postiin tai suoraan päivähoitotoimistoon,sanoi ettei voi viedä ja hänen nimen voi siitä hakemuksesta jättää pois....pyysin sit et töissä tulostaa uuden hakemuksen jonka sit täytän ilmeisesti yksinhuoltajana,kaipa se osoitteensa muuttaa muualle.Vaikeuksia on kyllä ollut siitä asti kun talo ostettiin ja yhteen muutettiin,eli ei sinänsä yllätyksenä tullut mutta sattuuhan tuo silti,en voi sitä kieltää Ollaan siis uusperhe,mulla ennestään 2 nyt jo täysi ikäistä lasta(heidän isästä erosin 5 vuotta sitten kun mies löysi uuden) ja miehellä 2 lasta,toinen täysi ikäinen ja toinen 15v ja yksi yhteinen,vajaan vuoden vanha.Ongelmia monenlaisia,isän lapset entisestä liitosta eivät halua olla tekemisissä minun ja pikkusisaruksensa kanssa ja isä siis tavannut heitä entisessä kodissa ja kuljetusten myötä päivittäin.Ongelmaksi myös muodostui kun ex-vaimo ja lapset jäivät asumaan entiseen omakotitaloon ettei lapsille kovin muutoksia tullut,mikä minusta oli hieno asia että näin yritettiin järjestää ja sen vuoksi miestäkin arvostin että noin huolehti mutta kuukausien mittaan käynyt selväksi ettei ex selviä yksin talon hoidosta eikä maksuista vaikka itse pidensi laina-aikaa ja vakuutti pärjäävänsä.Mies kuitenkin käynyt tekemässä lumityöt,puunteot yms ja senkin olen hyväksynyt että auttaa,itse olis omassa ensimmäisessä erotilanteessa toivonut samaa.Elatusmaksuja mies maksaa 500? ja exäki on töissä ja siitä huolimatta laskuja kantautuu tännepäin koko ajan kun ei rahat riitä.Jonkun tietysti pitää tinkiä menoista ja muusta ja tässä tapauksessa siis uusiperhe kun edellinen tottunut tietynlaiseen "elintasoon" ja eivät osaa sopeutua nykyiseen.Kuulostaa katkeralta,tiedän sen....mutta en tämmöistä osannut ennakoida yhteen muuttaessa.Nyt siis näyttää että on mehut loppu ja tilanne ratkeaa meidän erolla ja laitamme talomme myyntiin.Täytyy alkaa etsimään vuokra asuntoa itselle ja taas kerran muutto edessä.Yksin jääminen ei pelota,yksinhuoltajana ollut ennenkin mutta ikävä tulee tätä taloa jota kodiksi laittanut ja remontoinut ja miestäkin tietysti jota kaikesta huolimatta edelleen kovasti rakastan mutta pakko tässä on luovuttaa.
Tulipa pitkä selostus,kiitos jos joku jaksoi lukea,itseä helpotti kun sai kirjoittamalla purkaa oloa.

 

:hug: :hug:

 

:hug:

 

aina se rakkaus ei vain riitä :/ hali sulle

 

voih, voimia sinulle :hug:

 

Voimia tarviit nyt paljon! Kyllä sitä yksinki pärjää lasten kans ja voihan olla että mies ei nyt sitä tarkottanu että erootte..

 

Halaus ja voimia

 

tää "Yksin jääminen ei pelota" kohta oli erityisen hieno kuulla :hug: jaksamisia

 

no kylläpäs sulla on miehelläs katkera exä... yrittää siis ehdoin tahdoin teidät erottaa ja näköjään onnistuikin siinä... ymmärrän kyllä päätöksesi, en miekään jaksais tuommosta, että teiän pitää se exän perheki elättää... :hug:

 

Itse eronneena ja uusioperheellisenä en oikein ymmärrä tällasta, että isä makselee menoja exälle. Minä en edes huolisi muuta kuin elatusmaksut, koska kyllähän aikuisen ihmisen pitää itse elämisensä maksaa ja huolehtia. Ja jos rahat ei riitä niin sitten tehdään muutoksia elämään niin että rahat riittävät.
Varmasti rankkaa, koita jaksaa :hug:

 

Vaikka rakastatkin miestä, minusta tuntuu, että on parempi antaa sen mennä. Jotenkin sain sellaisen mielikuvan, että sinä joudut maksamaan kaikista hänen vastoinkäymisistään. Ja kun hän ei selviä taloudellisesti kahden perheen elättämisestä, sinä joudat mennä... kumpi perhe on miehelle tärkeämpi, uusi vai vanha? Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta vaikutat järkinaiselta, varmasti selviät kaikesta!

 

älä koskaan ota eronnutta miestä tai toisen omaa.

 

älä koskaan ota eronnutta miestä tai toisen omaa.

No sepä voikin olla aika hankalaa (toi älä ota eronnutta), jos ei kyse ole sitten ihan teini-ikäisestä...

 

Vaikka rakastatkin miestä, minusta tuntuu, että on parempi antaa sen mennä. Jotenkin sain sellaisen mielikuvan, että sinä joudut maksamaan kaikista hänen vastoinkäymisistään. Ja kun hän ei selviä taloudellisesti kahden perheen elättämisestä, sinä joudat mennä... kumpi perhe on miehelle tärkeämpi, uusi vai vanha? Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta vaikutat järkinaiselta, varmasti selviät kaikesta!

Näin mullekin tuli mieleen. Mies ei ole todellisuudessa eronnut edellisestä vaimostaan. Ero vaimosta on eri asia kuin ero lapsista, ja mies ei tätä ole oikein ymmärtänyt.. ?
Jotenkin lapsellisesti mies tämän eron ap.sta hoiti.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näin itse joskus ajattelin, kun olin vastaavissa tilanteissa, että piti luopua, menetti. vaikka se "eteiskäytävä" olikin hetken aikaa pimeä eikä sitä ovea näkynyt, tiesin, että jossain edessäpäin se oli, ja se vei taas parempaan, eihän sitä muuhun voinut uskoakaan.

 

älä koskaan ota eronnutta miestä tai toisen omaa.

No sepä voikin olla aika hankalaa (toi älä ota eronnutta), jos ei kyse ole sitten ihan teini-ikäisestä...

Eronnut mies tai nainen ei ole toisen oma. Paitsi jos on eronnut, mutta ei henkisesti olekaan eronnut.. hmm.

 

Aamulla olin täyttänyt päivähoitohakemuksen ja pyysin josko mies sen veisi postiin tai suoraan päivähoitotoimistoon,sanoi ettei voi viedä ja hänen nimen voi siitä hakemuksesta jättää pois....pyysin sit et töissä tulostaa uuden hakemuksen jonka sit täytän ilmeisesti yksinhuoltajana,kaipa se osoitteensa muuttaa muualle.Vaikeuksia on kyllä ollut siitä asti kun talo ostettiin ja yhteen muutettiin,eli ei sinänsä yllätyksenä tullut mutta sattuuhan tuo silti,en voi sitä kieltää Ollaan siis uusperhe,mulla ennestään 2 nyt jo täysi ikäistä lasta(heidän isästä erosin 5 vuotta sitten kun mies löysi uuden) ja miehellä 2 lasta,toinen täysi ikäinen ja toinen 15v ja yksi yhteinen,vajaan vuoden vanha.Ongelmia monenlaisia,isän lapset entisestä liitosta eivät halua olla tekemisissä minun ja pikkusisaruksensa kanssa ja isä siis tavannut heitä entisessä kodissa ja kuljetusten myötä päivittäin.Ongelmaksi myös muodostui kun ex-vaimo ja lapset jäivät asumaan entiseen omakotitaloon ettei lapsille kovin muutoksia tullut,mikä minusta oli hieno asia että näin yritettiin järjestää ja sen vuoksi miestäkin arvostin että noin huolehti mutta kuukausien mittaan käynyt selväksi ettei ex selviä yksin talon hoidosta eikä maksuista vaikka itse pidensi laina-aikaa ja vakuutti pärjäävänsä.Mies kuitenkin käynyt tekemässä lumityöt,puunteot yms ja senkin olen hyväksynyt että auttaa,itse olis omassa ensimmäisessä erotilanteessa toivonut samaa.Elatusmaksuja mies maksaa 500? ja exäki on töissä ja siitä huolimatta laskuja kantautuu tännepäin koko ajan kun ei rahat riitä.Jonkun tietysti pitää tinkiä menoista ja muusta ja tässä tapauksessa siis uusiperhe kun edellinen tottunut tietynlaiseen "elintasoon" ja eivät osaa sopeutua nykyiseen.Kuulostaa katkeralta,tiedän sen....mutta en tämmöistä osannut ennakoida yhteen muuttaessa.Nyt siis näyttää että on mehut loppu ja tilanne ratkeaa meidän erolla ja laitamme talomme myyntiin.Täytyy alkaa etsimään vuokra asuntoa itselle ja taas kerran muutto edessä.Yksin jääminen ei pelota,yksinhuoltajana ollut ennenkin mutta ikävä tulee tätä taloa jota kodiksi laittanut ja remontoinut ja miestäkin tietysti jota kaikesta huolimatta edelleen kovasti rakastan mutta pakko tässä on luovuttaa.
Tulipa pitkä selostus,kiitos jos joku jaksoi lukea,itseä helpotti kun sai kirjoittamalla purkaa oloa.

Jos vielä haluut yrittää niin kirjoita miehelles kirje ja kerro nää asiat jos vaikka tajuaisi kun lukee kuinka hullulta kuulostaa toi.. jos kerta vielä miestäsi rakastat.

mutta toisaalta tosta sun viestistäs saa sellaisen kuvan että miehesi on vielä ihan täysin kiinni exässään ei ole osannut tehdä kunnolla eroa. Onko muuten miehes ex ihan normaali eli ei ole mitään masennusta tai ei uhkaile miestäsi jollain esim.itsari tai se ettei näe lapsiaan voisko olla jotain tällaista minkä vuoksi miehesi ei tavallaan uskallakaan päästää irti exästään?

 

tää "Yksin jääminen ei pelota" kohta oli erityisen hieno kuulla :hug: jaksamisia

No joo,kokemus edellisestä erosta opetti että yksinkin pärjään,on kuitenkin vakituinen ja hyvä työpaikka odottamassa äitiysloman jälkeen ja tiedän että tukena vanhemmat ja ystävät.Yksin olen paljolti ollut yhteenmuuttommekin jälkeen ja hoitanut muksun käytännölisesti katsoen yksin kun mies lähtee aamulla 7 töihin,käy neljän aikaa syömässä ja lähtee "kakkostyöhön" ja siinä sivussa kuskaa lapsiaan ja käy niille kaupassakin kun exällä ei ole ajokorttia ja tulee yleensä illalla 9 aikaan kotiin.Mies on töistä väsynyt ja mä henkisesti tästä tilanteesta.

 

Aamulla olin täyttänyt päivähoitohakemuksen ja pyysin josko mies sen veisi postiin tai suoraan päivähoitotoimistoon,sanoi ettei voi viedä ja hänen nimen voi siitä hakemuksesta jättää pois....pyysin sit et töissä tulostaa uuden hakemuksen jonka sit täytän ilmeisesti yksinhuoltajana,kaipa se osoitteensa muuttaa muualle.Vaikeuksia on kyllä ollut siitä asti kun talo ostettiin ja yhteen muutettiin,eli ei sinänsä yllätyksenä tullut mutta sattuuhan tuo silti,en voi sitä kieltää Ollaan siis uusperhe,mulla ennestään 2 nyt jo täysi ikäistä lasta(heidän isästä erosin 5 vuotta sitten kun mies löysi uuden) ja miehellä 2 lasta,toinen täysi ikäinen ja toinen 15v ja yksi yhteinen,vajaan vuoden vanha.Ongelmia monenlaisia,isän lapset entisestä liitosta eivät halua olla tekemisissä minun ja pikkusisaruksensa kanssa ja isä siis tavannut heitä entisessä kodissa ja kuljetusten myötä päivittäin.Ongelmaksi myös muodostui kun ex-vaimo ja lapset jäivät asumaan entiseen omakotitaloon ettei lapsille kovin muutoksia tullut,mikä minusta oli hieno asia että näin yritettiin järjestää ja sen vuoksi miestäkin arvostin että noin huolehti mutta kuukausien mittaan käynyt selväksi ettei ex selviä yksin talon hoidosta eikä maksuista vaikka itse pidensi laina-aikaa ja vakuutti pärjäävänsä.Mies kuitenkin käynyt tekemässä lumityöt,puunteot yms ja senkin olen hyväksynyt että auttaa,itse olis omassa ensimmäisessä erotilanteessa toivonut samaa.Elatusmaksuja mies maksaa 500? ja exäki on töissä ja siitä huolimatta laskuja kantautuu tännepäin koko ajan kun ei rahat riitä.Jonkun tietysti pitää tinkiä menoista ja muusta ja tässä tapauksessa siis uusiperhe kun edellinen tottunut tietynlaiseen "elintasoon" ja eivät osaa sopeutua nykyiseen.Kuulostaa katkeralta,tiedän sen....mutta en tämmöistä osannut ennakoida yhteen muuttaessa.Nyt siis näyttää että on mehut loppu ja tilanne ratkeaa meidän erolla ja laitamme talomme myyntiin.Täytyy alkaa etsimään vuokra asuntoa itselle ja taas kerran muutto edessä.Yksin jääminen ei pelota,yksinhuoltajana ollut ennenkin mutta ikävä tulee tätä taloa jota kodiksi laittanut ja remontoinut ja miestäkin tietysti jota kaikesta huolimatta edelleen kovasti rakastan mutta pakko tässä on luovuttaa.
Tulipa pitkä selostus,kiitos jos joku jaksoi lukea,itseä helpotti kun sai kirjoittamalla purkaa oloa.

Jos vielä haluut yrittää niin kirjoita miehelles kirje ja kerro nää asiat jos vaikka tajuaisi kun lukee kuinka hullulta kuulostaa toi.. jos kerta vielä miestäsi rakastat.

mutta toisaalta tosta sun viestistäs saa sellaisen kuvan että miehesi on vielä ihan täysin kiinni exässään ei ole osannut tehdä kunnolla eroa. Onko muuten miehes ex ihan normaali eli ei ole mitään masennusta tai ei uhkaile miestäsi jollain esim.itsari tai se ettei näe lapsiaan voisko olla jotain tällaista minkä vuoksi miehesi ei tavallaan uskallakaan päästää irti exästään?

On ex ihan normaali,tottunut vaan suurempiin tuloihin ja yhteiseen tiliin tuon miehen kanssa ja olikin ihmeissään kun "piti" omalla palkalla pärjätä,sai sen viikossa kulumaan ja sit ihmetteli että kuin pärjää seuraavaan tilipäivään.Ei ole kuulema koskaan tarvinnut laskuista yms huolehtia mutta luulisi 44v. vielä oppivan jos haluaisi,eli rahan takia ei olisi halunnut erota,muuten ei ex miehestään välitä.

 

Vaikka rakastatkin miestä, minusta tuntuu, että on parempi antaa sen mennä. Jotenkin sain sellaisen mielikuvan, että sinä joudut maksamaan kaikista hänen vastoinkäymisistään. Ja kun hän ei selviä taloudellisesti kahden perheen elättämisestä, sinä joudat mennä... kumpi perhe on miehelle tärkeämpi, uusi vai vanha? Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta vaikutat järkinaiselta, varmasti selviät kaikesta!

Näin mullekin tuli mieleen. Mies ei ole todellisuudessa eronnut edellisestä vaimostaan. Ero vaimosta on eri asia kuin ero lapsista, ja mies ei tätä ole oikein ymmärtänyt.. ?
Jotenkin lapsellisesti mies tämän eron ap.sta hoiti.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näin itse joskus ajattelin, kun olin vastaavissa tilanteissa, että piti luopua, menetti. vaikka se "eteiskäytävä" olikin hetken aikaa pimeä eikä sitä ovea näkynyt, tiesin, että jossain edessäpäin se oli, ja se vei taas parempaan, eihän sitä muuhun voinut uskoakaan.

Yritti hoitaa eron niin että lasten elämässä vähiten muutoksia tapahtuisi kun saavat pitää kodin eikä tarvinnut vaihtaa koulua.
Eron ennenkin läpikäyneenä tiedän että joutuu luopumaan ja saa jotain uutta tilalle,siihen uskon vieläkin.

 

Vaikka rakastatkin miestä, minusta tuntuu, että on parempi antaa sen mennä. Jotenkin sain sellaisen mielikuvan, että sinä joudut maksamaan kaikista hänen vastoinkäymisistään. Ja kun hän ei selviä taloudellisesti kahden perheen elättämisestä, sinä joudat mennä... kumpi perhe on miehelle tärkeämpi, uusi vai vanha? Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta vaikutat järkinaiselta, varmasti selviät kaikesta!

Onhan se pikkuhiljaa selvinnyt että vanhan perheen selviäminen tärkeämpää vaikka en tykkä tuosta sanasta tärkeysjärjestys....mutta tosi asia on ettei kenenkään tai ainakaan meidän lompsa kestä kahden talon ylläpitoa.Enkä halua että tuo mies itseään työllä tappaa ainakaan minun takia,voi vähentää hommia kun me poistuttu kuvioista.Sovussa haluan eron hoitaa ja riittää kun muksusta pienimmän elatustuen maksaa,en rahan takia miehen kans ole ollut.Ja tiedän että selviän vaikka nyt olo on että haluis vaan peiton alle mennä mutta muksuista saan voimani jaksaa

 

Jos vielä haluut yrittää niin kirjoita miehelles kirje ja kerro nää asiat jos vaikka tajuaisi kun lukee kuinka hullulta kuulostaa toi.. jos kerta vielä miestäsi rakastat.

Rakastan kyllä mutta on tästä asiasta niin paljon keskusteltu että pitäis tajuta ja mielummin puhun kun kirjeitä kirjotan,aikuisia kun ollaan niin aikuisten tavalla haluan tämän hoitaa.

 

Itse eronneena ja uusioperheellisenä en oikein ymmärrä tällasta, että isä makselee menoja exälle. Minä en edes huolisi muuta kuin elatusmaksut, koska kyllähän aikuisen ihmisen pitää itse elämisensä maksaa ja huolehtia. Ja jos rahat ei riitä niin sitten tehdään muutoksia elämään niin että rahat riittävät.
Varmasti rankkaa, koita jaksaa :hug:

Näin itsekkin jouduin tekemään ensimmäisen eron vuoksi että muutoksia piti tehdä mutta olin ylpeä itsestäni että pärjäsin lasten kanssa,eikä lapset siitä kärsineet vaikkei aina kaikkeen varaa ollutkaan.Miehen lapset vihoittelevat ja boikotoivat heti isäänsä jos eivät jotain saa ja exä viestittää ja haukkuu miehen kun ei "välitä" lapsistaan,mikä ei tietenkään ole totta kun kaikkensa yrittää,exän mittarilla vaan tavaran saamisen paljoudella mitataan se välittäminen.