Voihan pikkuveli sentään! (sisarusasiaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Urseele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Urseele

Vieras
Kertokaahan kokemuksia. Itselläni poika ja sitten neljä vuotta nuorempi tyttö.

Olen puistossa kolmesti, eli en kovin usein, mutta kuitenkin, jutellut perheenäitien kanssa joilla ensin tyttö ja sitten poika. Kaksi heistä sanoi että ei tiennyt että pojat voi olla niin ihania ja että se oli "yllätys" tytön jälkeen.

Itse mietin että tälkaista kontrastia en ole kokenut. Molemmat on ihania, mutta johtuuko se siitä että pojan maailma tuli tutuksi ensin ja sitten se pienempi tyttö tuli hänen jälkeensä? Voiko näin yksinkertainen asia tasoittaa sitä että poika ei vie äidin huomiota kokonaan? Kuulisin kaikenlaisia, mutta mielellään omakohtaisia kokemuksia.
 
Oman kokemukseni pohjalta (ensin tyttö ja sitten poika) on eniten yllättänyt se miten yksilöllisiä lapset on. Tyttö on kokoajan ollut yhtä aikaa hyvin tyttömäinen että omannut kiinostusta myös poikamaisempiin asioihin. Poika taas on ollut poika alusta saakka (kiinostunut sekä autoista että koneista yms.) mutta on pienestä pietäen ollut kiinostuneempi esim. vaatteista kuin sisarensa. Lempiväritkin menevät ristiin tyttö pitää sinisestä, poika pinkistä.
 
oma mielipiteeni on että tytöt on helpompia kuin pojat, voi tosin johtua siitä kun itselläni on kaksi siskoa niin tyttö jutut on helpompia mieltää. tytöt kuuntelee paremmin ja uskovat mitä sanotaan (melkein aina). poika on enemmän kiinnostunut siitä miten saa äidin suuttumaan :) ihania ovat kaikki ja päiväkään en vaihtaisi pois. kaikki vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua äitinä, lapsia ihmisinä ja ennen kaikkea meitä kaikkia perheenä :)
tyttö 5v, poika 4v, tyttö 1,5v ja tyttö 3kk
 
Mulla vain poika, mutta yllätyin miten ihana voi oma pieni poikanen olla, ja että miten herkkä, empaattinen ja huomaavainen poikani on. Suurin osa muista tuntemistani pojista on niitä autoja kuolaavia mölyapinoita. (sorry :D)
 
Mulla vain poika, mutta yllätyin miten ihana voi oma pieni poikanen olla, ja että miten herkkä, empaattinen ja huomaavainen poikani on. Suurin osa muista tuntemistani pojista on niitä autoja kuolaavia mölyapinoita. (sorry :D)

No sähän oot just kuin ap:n mainitsemat puistoäidit eli liian suuret negatiiviset ennakkoluulot pojista.. Kun se poika syntyy, niin huomaakin ajatusten olevan vääriä.
 
Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Minua ihmetyttää eniten se, miten ihmiset haluavat lokeroida lapset joihinkin tiettyihin rooleihin. Lapseni osaavat kaikki olla herkkiä, empaattisia, rajuja ja rasavileja - sukupuolella ei ole siinä merkitystä. Toki olen huomannut, että erityisesti tyttöni kohtaa ennakko-oletuksia siitä, millainen hänen tulisi olla.
 
Kaksi poikaa, yksi tyttö tässä järjestyksessä syntyneet. Kaikki ihania persoonia. Pojat koululaisina nyt enemmän menevät iskän asioihin ja tytölle äiti kovin tärkeä. Kannattaa oppia siihen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kertoa se myös miehelle ja lapsille. Tasa-arvoistaa toimintaa. Äidit perheen projektipäälliköinä myös ovat paljon vastuussa siitä, että perheen pojat ja tytöt oppivat oikeanlaista miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Lapset imevät vanhemmista sukupuoliroolit. Niiden kannattaa olla terveet. 12 v. pojalle olen opettanut, miten miehet ja naiset ovat yhtä arvokkaita ihmisiä ja kumpiakin tarvitaan. Äideillä on suuri rooli tässä kasvatuksessa. :-)
 
Minulla on lapset niin, että eilenkin 4v tyttö veti itkupotkuraivareita yli tunnin ajan. Siis täyttä huutoa. Ei suostunut osallistumaan huoneiden iltasiivoukseen. Koko viikko ollut samaa, joka asiasta täysi huuto. Haluaa lähteä kauppaan, mutta kaupan pihassa ei ulos autosta.

3v poika taas ei ole kunnon hepuleita vetänyt koko ikänsä aikana. Aina niin kiltti ja lelujakin vaihtanut auliisti jos toinen on pahoittanut jostain mielensä. Vastaavasti tyttö taas ei anna lelujakaan kenellekkään ja kaikki tänne ja heti.

Ja tästä onkin tullut nyt pelko kolmannesta, että miten minä sen kestän jos sattuisi lähtemään alulle jos ei halua. Etenkin jos selviää että olisi tyttö..
 
Mulla vain poika, mutta yllätyin miten ihana voi oma pieni poikanen olla, ja että miten herkkä, empaattinen ja huomaavainen poikani on. Suurin osa muista tuntemistani pojista on niitä autoja kuolaavia mölyapinoita. (sorry :D)

Mun nähdäkseni pojat näyttää herkät puolensa vain harvoille ja valituille...

Itselläni on tyttö ja poika. Aivan yhtä ihania kumpikin, vaikka ovatkin täysin erilaisia.
 
Mulla on "vain" tyttöjä ja kyllä olen monesti saanut kuulla pahoitteluja sii, etten saa kokea "ihanaa pohjan äitiyttä". Poika kuulemma ois parasta mitä äiti voi saada?
 
Usein kun tulee puhetta lapsista esim. töissä (vanhusten kanssa) sanotaan että onneksi on molempia riippumatta siitä tietääkö kommentoija kumpi lapsistani on vanhempi.
 
Itse karsastan tuollaisia puheita, lapsi on nähtävä lapsena, ei sukupuolena - oli kyse sitten negatiivisista tai positiivisista toimista. Ja muistettava etteivät he ole 24/7 samanlaisia, se leikkipuiston rauhallinen mietiskelijä saattaa toisella kertaa olla se leikkipuiston pärisevä menijä.
 
[QUOTE="äiti neljälle";29867423]oma mielipiteeni on että tytöt on helpompia kuin pojat, voi tosin johtua siitä kun itselläni on kaksi siskoa niin tyttö jutut on helpompia mieltää. tytöt kuuntelee paremmin ja uskovat mitä sanotaan (melkein aina). poika on enemmän kiinnostunut siitä miten saa äidin suuttumaan :) ihania ovat kaikki ja päiväkään en vaihtaisi pois. kaikki vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua äitinä, lapsia ihmisinä ja ennen kaikkea meitä kaikkia perheenä :)
tyttö 5v, poika 4v, tyttö 1,5v ja tyttö 3kk[/QUOTE]

Minulla vähän samansuuntaisia kokemuksia. Esikoinen on tyttö ja maailman kiltein lapsi. Tottelee aina, eikä hypi koskaan silmille. Pari vuotta nuorempi poika taas on varsinainen jääräpää ja uhmaa minkä kerkeää.

Yksilöitähän lapset ovat sukupuolesta riippumatta. Omiin kokemuksiini perustuen (lapsuuteni ajoista lähtien) valitsisin itselleni vain tyttöjä, jos olisi tällainen valinta pakko tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä;29867987:
Kaksi poikaa, yksi tyttö tässä järjestyksessä syntyneet. Kaikki ihania persoonia. Pojat koululaisina nyt enemmän menevät iskän asioihin ja tytölle äiti kovin tärkeä. Kannattaa oppia siihen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kertoa se myös miehelle ja lapsille. Tasa-arvoistaa toimintaa. Äidit perheen projektipäälliköinä myös ovat paljon vastuussa siitä, että perheen pojat ja tytöt oppivat oikeanlaista miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Lapset imevät vanhemmista sukupuoliroolit. Niiden kannattaa olla terveet. 12 v. pojalle olen opettanut, miten miehet ja naiset ovat yhtä arvokkaita ihmisiä ja kumpiakin tarvitaan. Äideillä on suuri rooli tässä kasvatuksessa. :-)

Tässä fiksu kommentti.
 
Uhmakkuus, vilkkaus, rajuus/kiltteys jne on enempi kyllä persoonakohtaisia juttuja kuin sukupuoleen liittyviä. Varsinkin pikkulapsilla.

Itsellä on tyttö ja odotan todennäköisesti poikaa. Etukäteen itse uskoisin, että tyttäreen säilyy läheisemmät välit aikuisenakin - mutta toivottavasti poikaan myös. Molemmat ovat varmasti omia persoonallisuuksiaan :)

Tyttöni on kiltti, mutta ei tottelevainen - vaan pikemminkin aika kovakorvainen näin 2,5-vuotiaana ainakin :D Kekseliäs ja menevä tyttö, joka tykkää mekoista ja meikeistä, mutta myös työkaluista ja koneista jne.
 

Yhteistyössä