täti
..ja kyseessä on 10 v tyttö (eli siis monta hikistä vuotta vielä edessä ja kakkonen tulee perässä)
ui
No mikä siinä on vaikeeta? Mulla on kaksi lasta jo ohittanut murrosiän ja kahdella se on parhaillaan, yhdellä vielä tulossa. Murkuthan on just ihania.
täti
Alkuperäinen kirjoittaja ui:
mikään ei käy. ruoka, vaatteet KAIKKI: en jaksa taistella vastaan vaan mielelläni vaan annan olla likaisissa runtta vaatteissa, tukka silmillä, kesävaatteissa talvella, talvivaatteissa kesällä, ostaa uusia vaatteita ja maksaa niistä maltaita kun huomaa ettei ne olekaan hyviä, valvoa vaikka puolille yöin, nukkua koko päivä, olla syömättä kun ei vaan jaksa ymsyms.!
vieras
En kai mä muuta neuvoa voi sanoa murkku/koulu/ja leikki-ikäisten vanhempana, kuin että pitää vaan jaksaa. Ei pidä ostaa sellaista mihin ei ole varaa ja pitää rajat, esim. meillä ei valvota koko yötä ja aamulla herätään ylös, ruoka-ajat on syömistä varten ja jokaisella omat velvollisuudet. Joku lapsista napisee enemmän vastaan, joku vähemmän, välillä pitää korottaa ääntä, uhkailla, lahjoa ja rankaista viemällä etuja. Jos et 10-vuotiaan kanssa pärjää ja saa asetettua rajoja, voin vakuuttaa, että olet ihan hukassa yläasteikäisen kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja täti:
vieras
No ehkä just se että sulla on vuosien kokemus ja olet tottunut ja toisella vasta edessä.Alkuperäinen kirjoittaja ui:
ev
Murkut on ihania 
meillä oli tosi kamala vaihe tuossa 13-14 vuotiaana mutta sitten kun rippikoulun kävi, alkoi mieli tasaantumaan ja tulemaan järkeä päähän!
kaikenlaista koiruutta keksi ja sai olla kyllä äiti huolissaankin :/ mutta kun vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa....
meillä oli tosi kamala vaihe tuossa 13-14 vuotiaana mutta sitten kun rippikoulun kävi, alkoi mieli tasaantumaan ja tulemaan järkeä päähän!
kaikenlaista koiruutta keksi ja sai olla kyllä äiti huolissaankin :/ mutta kun vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa....
juuei
just tuon takia lapsia ei kannata tehdä montaa. 1-2 max. tai jos tekee enemmän, lapsilla on pidettävä kova kuri ihan pienestä saakka.Alkuperäinen kirjoittaja täti:
kun usein puhutaan vaan vauva-ajasta ja pikkulapsiajasta, ja kuvitellaan että se on siinä. mutta oikea työ on sitä kasvattamista 20 vuotta, sitä saman jankkaamista ja muistuttamista, nosta pipo lattiallta. se vaan että suomessa ei kukaan jaksa tätä tehdä kun vanhemmat töissä ja sitten halutaan olla kaveria ja laatuaikaa.
kaikki jaksavat hoitaa vauvoja mutta se kovin työ on sitä saman jankuttamista ja se syö ihmistä mutta pakko jaksaa kun noita on tehnyt.
juuei
tätähän ne sveitsiläiset suomen koululaitokseen tutustujat ihmettelevät, kun lapset ovat röyhkeitä ja hyppivät silmille. ei kasvatusta ollenkaan. että kunnioitetaan opettajia jne.Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
vieras
Ja kun luo pohjat kasvatukselle jo alusta asti niin vähemmällä pääsee myöhemmin. Mitä aikaisemmin menee pieleen, sitä pahempaa jälkeä useimmiten, poikkeustapauksia löytyy. Vaikeahan se murrosikä usein on, mutta niin se on uhmaiätkin, niistä vaan ei teini-ikäisten vanhemmat taida paljoa muistaa. Helpommin pysyy ajantasalla kun on murkkuja ja uhmaikäistä, ei voi sanoa että helppoa kun on pieniä, ei ole.Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
juuei
Juu ei sekään helppoa, mutta jostain syystä se ekat 3 vuotta mennään suomessa ihan yli, - lapselle vaan suunnilleen terveysruokia ja goretekseja ja ulos pitää mennä säällä kuin säällä monta kertaa päivässä ja hiekkiksellä käydä vaikka äiti inhoaa ja tehdään vaan lapsen tahtiin ja vahditaan sokerinpalasia ja kaikki lapsen mukaan, ei karkkia yhtään eikä sokeria ja muutenkin ihan ihmepelleilyä josta terve järki kaukana.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ja kun lapsi alkaa olla siinä 7v- 12v, lapsi on jo täysin heitteillä. ketään ei kiinnosta vaikak on kaverilla (ei kukaan tiedä syökö siellä vai ei) tai kylillä tai puistossa tai mitä syö. yläkouluiässä kuljetaan batterytölkki koulrassa ja syödään karkkia ruoaksi. valvotaan puolille öin ja vanhemmat vaan tyytyväisiä kun pääsevät yksin baariin - lapset keskenään kotona kavereiden kanssa viinapullojen kimpussa. tai vanhemmat kotona ja tyytyväisiä kun lapset hajottamassa paikkoja leikkipuistossa.
siis jotain rajaa- pikkupentujen kanssa voi elää terveellä järjellä ja jättää paapomatta mutta lapsuus ei lopu 3vuotiaana tai 7-vuotiaana tai 12-vuotiaana.
vanhemmuus kestää koko elämän ja lapsuuskin noin 20 vuotta. esim.
äiti
Mä oon niin onnellisessa asemassa kun meidän lapsilla ei oo ollut murkkuikää ollenkaan. Kolmannesta lapsesta en viel osaa sanoo kun hän vasta lähestyy sitä ikää (11v) . Meillä ei kummallakaan, siis minulla eikä miehellänikään ole ollut murkkuikää. Olemme olleet kuulemma tosi helpot nuoret.
Meillä on pienestä pitäen opettettu lapset käyttäytymään kunnolla toisia ihmisiä kohtaan. Sääntönä on ollut mm. mä en sano sua tyhmäksi ja sä et sano mua tyhmäksi. Emme ole koskaan sietäneet esim että lapset potkivat tai lyövät meitä jne. Lisäksi meillä aikuiset ovat tehneet päätökset sellaisissa asioissa joissa aikuisten kuuluukin päätökset tehdä. esim päiväkodin pihalla ei oo kysytty lapselta "lähdettäiskö, mentäiskö " Vaan että no niin nyt mennään.
Nyt kun lapsemme ovat isompia olemme saaneet huomata, että olemme onnistuneet kasvattamaan lapsistamme sosiaalisia , maailmassa pärjääviä nuoria, jotka kunnioittavat toisia ihmisiä. Kouluista saamme positiivista palautetta lapsistamme ja muiltakin tahoilta kuuluu positiivista palautetta.
Parasta palautetta saamme sukulaisiltamme, jotka meillä käydessään aina ihailevat perhettämme ja sanovat , että meillä aistii sen , että aidosti välitämme lapsistamme.
Ja vielä lopuksi. Maailma pitää huolen lastemme haukkumisesta, joten meidän vanhempien tulee kehua lapsiamme , niin kuin minäkin juuri tein.
Meillä on pienestä pitäen opettettu lapset käyttäytymään kunnolla toisia ihmisiä kohtaan. Sääntönä on ollut mm. mä en sano sua tyhmäksi ja sä et sano mua tyhmäksi. Emme ole koskaan sietäneet esim että lapset potkivat tai lyövät meitä jne. Lisäksi meillä aikuiset ovat tehneet päätökset sellaisissa asioissa joissa aikuisten kuuluukin päätökset tehdä. esim päiväkodin pihalla ei oo kysytty lapselta "lähdettäiskö, mentäiskö " Vaan että no niin nyt mennään.
Nyt kun lapsemme ovat isompia olemme saaneet huomata, että olemme onnistuneet kasvattamaan lapsistamme sosiaalisia , maailmassa pärjääviä nuoria, jotka kunnioittavat toisia ihmisiä. Kouluista saamme positiivista palautetta lapsistamme ja muiltakin tahoilta kuuluu positiivista palautetta.
Parasta palautetta saamme sukulaisiltamme, jotka meillä käydessään aina ihailevat perhettämme ja sanovat , että meillä aistii sen , että aidosti välitämme lapsistamme.
Ja vielä lopuksi. Maailma pitää huolen lastemme haukkumisesta, joten meidän vanhempien tulee kehua lapsiamme , niin kuin minäkin juuri tein.