A
"argh"
Vieras
Huokaus.
Siis perhetuttava, mies. Mua kymmenen vuotta vanhempi. Enkä mä tunne kauhean hyvin vielä, muu perhe kylläkin. Alkuun en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota koko tyyppiin, mutta nyt viimeisen parin kkn kuluessa mä oon kai seonnut.
Se mies on mun mielestä komea ja seksikäs. Vaikka se on just ihan tasan kaikkea muuta kuin mun ihannemiehet yleensä. Ja se luonne. Voih. Kiltti ja auttavainen, ahkera, tunnollinen, luotettava. Siis uskomaton. Muistatteko Ruusun aika-sarjasta sen kukkakauppiaan?
Mulle tulee ihan se mieleen tuosta tyypistä. (Tarkoitan se kiltteys ja herkkyys, aina valmiina auttamaan toisia pyyteettä.) Ulkonäkö on supermiehekäs rokkikundi, mutta sisimmältään ihan jotain muuta.
Kuunnelkaa nyt miten idiootilta mä kuulostan.
Eikä siinäkään vielä kaikki idiotismi mikä musta irtoaa. Ehei.
Nyt parin viimeisen viikon aikana mä oon toivonut törmääväni siihen, toivonut näkeväni hänet.. ja aika hyvällä osumisprosentilla niin on käynytkin.
Tää ei oo enää kivaa. Mä oon tainnut ihastua, vai mikä kumma muhun on mennyt. Mä en ole koskaan kiinnostunut itseäni noin paljon vanhemmista. En ikinä ole nähnyt mitään sytyttävää rock-tyyppisissä tai motskarityypeissä. En ikinä. Ja nyt sitten.
Ihan oikeesti. Onko helle pehmittänyt mun pääni vai missä mennään.
Ja kun se on mulle kiltti ja ystävällinen ja haluaa olla mun seurassa.. Jos sillä ei olekaan mitään sen suurempia aatoksia siinä takana. Mun pitäis saada järki takaisin ja unohtaa koko tyyppi. Oikeesti.
(Selvennyksenä otsikon kysymykseen.. mä itseasiassa tajusin vasta nyt, että mä oon kai ihastumassa tuohon tyyppiin. Meinasin siitä kysyä teiltä, että miltä mun käyöts kuulostaa, en kai mä vaan oo nyt menossa kohti mitään ruusunpunaisia pilvilinnoja. En tahtois ihastua todellakaan. )
Siis perhetuttava, mies. Mua kymmenen vuotta vanhempi. Enkä mä tunne kauhean hyvin vielä, muu perhe kylläkin. Alkuun en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota koko tyyppiin, mutta nyt viimeisen parin kkn kuluessa mä oon kai seonnut.
Se mies on mun mielestä komea ja seksikäs. Vaikka se on just ihan tasan kaikkea muuta kuin mun ihannemiehet yleensä. Ja se luonne. Voih. Kiltti ja auttavainen, ahkera, tunnollinen, luotettava. Siis uskomaton. Muistatteko Ruusun aika-sarjasta sen kukkakauppiaan?
Mulle tulee ihan se mieleen tuosta tyypistä. (Tarkoitan se kiltteys ja herkkyys, aina valmiina auttamaan toisia pyyteettä.) Ulkonäkö on supermiehekäs rokkikundi, mutta sisimmältään ihan jotain muuta. Kuunnelkaa nyt miten idiootilta mä kuulostan.
Eikä siinäkään vielä kaikki idiotismi mikä musta irtoaa. Ehei.
Nyt parin viimeisen viikon aikana mä oon toivonut törmääväni siihen, toivonut näkeväni hänet.. ja aika hyvällä osumisprosentilla niin on käynytkin.
Tää ei oo enää kivaa. Mä oon tainnut ihastua, vai mikä kumma muhun on mennyt. Mä en ole koskaan kiinnostunut itseäni noin paljon vanhemmista. En ikinä ole nähnyt mitään sytyttävää rock-tyyppisissä tai motskarityypeissä. En ikinä. Ja nyt sitten.
Ihan oikeesti. Onko helle pehmittänyt mun pääni vai missä mennään.
Ja kun se on mulle kiltti ja ystävällinen ja haluaa olla mun seurassa.. Jos sillä ei olekaan mitään sen suurempia aatoksia siinä takana. Mun pitäis saada järki takaisin ja unohtaa koko tyyppi. Oikeesti.
(Selvennyksenä otsikon kysymykseen.. mä itseasiassa tajusin vasta nyt, että mä oon kai ihastumassa tuohon tyyppiin. Meinasin siitä kysyä teiltä, että miltä mun käyöts kuulostaa, en kai mä vaan oo nyt menossa kohti mitään ruusunpunaisia pilvilinnoja. En tahtois ihastua todellakaan. )
tuohan kuulostaa ihanalta 
Eikä kannata miettiä tota ikäeroa, omilla vanhemmillani on 10 vuotta ikäeroa (isä vanhempi) ja he viettävät parin viikon päästä hopeahääpäivää. 
