Toggle sidebar

voihan erityislapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja totuus on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

totuus on

Vieras
Siis en olisi ikinä uskonut kirjoittavani tällaisesta vaan pakko nyt antaa hieman ajattelemisen aihetta niille vanhemmille
Jotka haluavat erityislapsensa normaaliluokalle!

Oletteko koskaan miettineet kuinka muut kärsivät kun
-Opettaja joutuu yhtä lasta huomioimaan koko tunnin ajan ja yleensä ohjaamaan käytöstä.
-Tunti keskeytyy jatkuvasti tuon yhden lapsen takia ja yleensä keskeytys tarkoittaa asioiden alusta aloittamista kun muiden oppilaiden keskittyminen herpaantuu.
-Normaalit lapset alkavat matkia tätä erityilapsen käytöstä saadakseen itsekin yhtä paljon opettajan apua oppimisessa.
-Matkiminen jatkuu myös vapaa-ajalla ja vältunneilla (kuolaamista, asioiden /puheen toistoa,hyppimistä penkillä,velttoilua,huutamista, epänormaalia äänenkäyttöä karjumisineen, kaatuilut ja tahallinen kömpelyys jne)
-Luokassa on avustaja, joka on niiiiin kiva koska kertoo välillä vaikeiden asioiden vastaukset, jotta pääsee seuraavan oppilaan luo kun opella ei ole aikaa kuin sille yhdelle erityislapselle.
-Normaaleilla lapsilla on jatkuvasti paha mieli, kun opella ei ole aikaa auttaa ja aina opetus jää kesken. Koetilanteissa ei ole työrauhaa, koska erityislapsi ei osaa kuunnella ohjeita vaan jää toistamaan omaa kysymystään kunnes opettaja poistaa lapsen luokasta.
-Eräänä päivänä erityislapsen takia luokalla oli vain 15 minuuttia aikaa tehdä kokeensa vain, koska erityislapsi vei koko työrauhan.

Miettikää äidit, tarvitseeko integroida vaan voisiko ajatella muitakin kuin sitä omaa lasta, joka ei selvästi kykene normaaliopetukseen.
 
Uuden lain mukaisen lähikouluperiaatteen mukaisesti lapsella on oikeus saada opetusta lähikoulussaan. Rehtori tekee päätöksen luokkasijoituksesta, eivät vanhemmat. Toki heitä kuullaan. Ole yhteydessä koululle. Asioista kannattaa puhua.
 
meidän erityislapsi pärjännyt hienosti normaaliluokassa nyt elokuusta asti. Samalla luokalla kaksi muuta erityislasta, koska vain yhtä lasta ei normaaliluokkaan laiteta. Vähintään kaksi, mieluiten enemmän. Vain joissain ääritapauksissa yksi.
Mutta siis pakostakin mietityttää: Oletko nähnyt erityislapsen oppimista normaaliluokassa? Koska tekstistäsi saa sen kuvan kuin et ole. Tai olet, mutta kyseessä ollut sellainen lapsi joka minunkaan mielestäni ei normaaliopetukseen normaaliryhmässä kuulu. Ei missään nimessä saa erityislapsi olla haitaksi normaaleille. Se on väärin. Jos kyseisen tapauksen tiedät, voit ottaa kouluun yhteyttä asian tiimoilta sillä tuo meno ei kuulosta oikealta. Meidän tyttö osaa kiltisti olla luokassa ehkä senkin takia koska ei ole se ainoa erityinen vaan on muitakin. Me vanhemmat kävimme pitkän ja kivikkoisen tien aikaansaadaksemme tämän. Jo tyttäremme ollessa 3vuotias, aloimme yhdessä ajaa tätä asiaa kouluissa, eri puolella suomea ja jouduimme muuttamaan erille paikakkunnalle vuosi sitten että lapsemme opetus onnistuisi. Koska lapsemme oppii parhaiten näin. Ei vaikeavammaisten ryhmissä, joissa vain vähän normaalilapsen mallia ja käytöstä.
 
[QUOTE="huoh";22520918]Mitä voi tehdä äiti joka haluaisi saada lapsensa erityisluokalle mutta asiantuntijat vaativat integroitumista lapsen parhaaksi.
Äidit ei päätä.[/QUOTE]

Vanhemmat ovat mukana lapsen asioita koskevissa palavereissa tai heidän ainakin kuuluisi olla. Tiesittekö sitä?
Jokaisessa kunnassa on oma yksikkönsä, jonka toiminta pohjautuu pitkälle kehitysvammalakiin eli on olemassa erityishuoltopiirit, joihin vooi ottaa yhteyttä sekä tietysti potilasasiamies, jonka kautta saa myös apua ja tukea vanhempien halutessa.
 
Hmmm. Millaisia lapsia sä tarkotat erityislapsilla? Kuolaako ne kaikki erityislapset? Kerrotaanko niille vai aina kaikki vastaukset? Tiesitsä, et kaikilla erityislapsilla ei ees oo mukautettuu opetusta tai avustajia.
 
Vaikka tiedän, ettei kirjoituksen tarkoitus ollut yleistää kaikkia erityisoppilaita - en malta olla sanomatta, että integrointiin voi olla useita syitä- eivätkä kaikki erityisoppilaat käyttäydy häiritsevästi ja ole uhkana luokan työrauhalle.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kertoisitko:
meidän erityislapsi pärjännyt hienosti normaaliluokassa nyt elokuusta asti. Samalla luokalla kaksi muuta erityislasta, koska vain yhtä lasta ei normaaliluokkaan laiteta. Vähintään kaksi, mieluiten enemmän. Vain joissain ääritapauksissa yksi.
Mutta siis pakostakin mietityttää: Oletko nähnyt erityislapsen oppimista normaaliluokassa? Koska tekstistäsi saa sen kuvan kuin et ole. Tai olet, mutta kyseessä ollut sellainen lapsi joka minunkaan mielestäni ei normaaliopetukseen normaaliryhmässä kuulu. Ei missään nimessä saa erityislapsi olla haitaksi normaaleille. Se on väärin. Jos kyseisen tapauksen tiedät, voit ottaa kouluun yhteyttä asian tiimoilta sillä tuo meno ei kuulosta oikealta. Meidän tyttö osaa kiltisti olla luokassa ehkä senkin takia koska ei ole se ainoa erityinen vaan on muitakin. Me vanhemmat kävimme pitkän ja kivikkoisen tien aikaansaadaksemme tämän. Jo tyttäremme ollessa 3vuotias, aloimme yhdessä ajaa tätä asiaa kouluissa, eri puolella suomea ja jouduimme muuttamaan erille paikakkunnalle vuosi sitten että lapsemme opetus onnistuisi. Koska lapsemme oppii parhaiten näin. Ei vaikeavammaisten ryhmissä, joissa vain vähän normaalilapsen mallia ja käytöstä.
Click to expand...



Jäi kirjoittamatta, että erityislapseen koulunkäynnti normaaliluokassa on ok todellakin silloin, kun hän ei häiritse normaalia tuntityöskentelyä. Mutta kun käytös on häiritsevää ja jatkuvaa, ei siis yksittäisiä kertoja vaan kokoaikaista ja jokatuntista niin silloin ei erityisen paikka ole normaaliluokalla.
Varsinkin, kun yksi toisensa jälkeen normaaleista lapsista alkaa kärsimään asian tiimoilta ja olemaan väsyneitä työrauhan jatkuvasta häirinnästä.
 
Miksi ihmeessä erityislapsia tulisi syrjiä? Kaikissa kouluissa ei ole mahdollisuutta järjestää opetusta pienryhmissä ja mitähän siitä tulisi, jos 20 erityislasta haluttaisiin laittaa samalle luokalle? Tämä epäilemättä haastaisi koulun, sillä kyseisessä luokassa pitäisi olla jo useampi opettaja ja avustaja, mikä kunta suostuu kustantamaan näin kalliin systeemin?

Erityislapsi ei ole tahallaan omanlaisensa yksilö, eikä hänen oppimisen tärkeyttää tule vähätellä, siinä missä kenenkään muunkaan. Hoitajana olen ehdottomasti sitä mieltä, että on tärkeää saada erityislapsi mukaan ns. perusterveden lasten kanssa samaan opetustilaan. Ai miksi? Tämä auttaa lapsia näkemään ja lisäksi hyväksymään erilaisuutta. Erityislapsen ei tarvitse kokea huonommuutta joutuessaan eroon toisista ja toisten ei tarvitse välitunnilla ilkkua erityislasta, koska ovat tutustuneet häneen jo luokassaan.

Jokainen ihminen haluaa muutenkin olla mukana jossain ryhmässä, nähdä ja olla ihmisten kanssa, joten miksi viedä tämä mahdollisuus?

Ja jos koeaikaa menee oppilailta, se on opettajan valinta, ei sen lapsen ketä apua tarvitsee. Ja otithan huomioon, että monissa kehityshäiriöissä jotkin käyttäytymisen piirteet ovat jatkuvia? Ei lapsi voi tulla kouluun asenteella "nyt käyttäydyn nätisti", koska hän ei voi tilanteeseensa vaikuttaa itse. Pitäisikö hänet kotonakin laittaa suljettujen ovien taakse, ettei häiritse muuta perhettä? Mieti hieman laajemmin kantaasi, kiitos.

Ja minua raivostuttaa jo muutenkin käsite "normaali lapsi". Kuka on normaali? Mikä on normaalia? Kaikki tekevät sitä ja kaikki tekevät tätä, mutta tuohan tekeekin tuolleen?! Huh, mikä avautuminen...
 
Meidän lasten koulussa on ollut paljonkin erityislapsia ja kenelläkään ei ole heidän takiaan ollu pahaa sanottavaa. Heillä on omat avustajat ja lapset tulevat keskenään tosi hyvin juttuun. Voisinpa sanoa että paremmin kuin me aikuiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja totuus on:
Siis en olisi ikinä uskonut kirjoittavani tällaisesta vaan pakko nyt antaa hieman ajattelemisen aihetta niille vanhemmille
Jotka haluavat erityislapsensa normaaliluokalle!

Oletteko koskaan miettineet kuinka muut kärsivät kun
-Opettaja joutuu yhtä lasta huomioimaan koko tunnin ajan ja yleensä ohjaamaan käytöstä.
-Tunti keskeytyy jatkuvasti tuon yhden lapsen takia ja yleensä keskeytys tarkoittaa asioiden alusta aloittamista kun muiden oppilaiden keskittyminen herpaantuu.
-Normaalit lapset alkavat matkia tätä erityilapsen käytöstä saadakseen itsekin yhtä paljon opettajan apua oppimisessa.
-Matkiminen jatkuu myös vapaa-ajalla ja vältunneilla (kuolaamista, asioiden /puheen toistoa,hyppimistä penkillä,velttoilua,huutamista, epänormaalia äänenkäyttöä karjumisineen, kaatuilut ja tahallinen kömpelyys jne)
-Luokassa on avustaja, joka on niiiiin kiva koska kertoo välillä vaikeiden asioiden vastaukset, jotta pääsee seuraavan oppilaan luo kun opella ei ole aikaa kuin sille yhdelle erityislapselle.
-Normaaleilla lapsilla on jatkuvasti paha mieli, kun opella ei ole aikaa auttaa ja aina opetus jää kesken. Koetilanteissa ei ole työrauhaa, koska erityislapsi ei osaa kuunnella ohjeita vaan jää toistamaan omaa kysymystään kunnes opettaja poistaa lapsen luokasta.
-Eräänä päivänä erityislapsen takia luokalla oli vain 15 minuuttia aikaa tehdä kokeensa vain, koska erityislapsi vei koko työrauhan.

Miettikää äidit, tarvitseeko integroida vaan voisiko ajatella muitakin kuin sitä omaa lasta, joka ei selvästi kykene normaaliopetukseen.
Click to expand...

Kait sun pitää sanoo tästä opelle ja kertoo omista haaveista lapsesi edistymisestä, jotta voitte keskustella mitä sinä haluat opetukselta. Sitten tietysti voitte laatia tarpeen vaikka uudesta avustajasta, jotta muutkin lapset saavat huomiota. Uusi avustaja olisi varmasti hyvä ratkaisu, jotta lapset saisivat lisää huomiota. Meidän erityislapset kyllä ihmettelevät muutamien normien käyttäytymistä ja olen sanonut,että älkää vaan sittenkään ottako mallia normaaleista lapsista!!! Tapauskohtaista.
 
Mites ap sitten nämä ihan "normaalit" lapset jotka häiritsevät, huutelevat, kiusaavat, käyvät käsiksi ja ovat muuten hankalia? Minnes heidät eristetään ja millä perusteella jotta muille taataan opiskelurauha?
 
Mä tiedän muutaman lapsen jotka eivät monien testauksien ja erikoislääkäreillä ja psykologeilla käyntien jälkeenkään saa minkään valtakunnan lausuntoa että tarvitsevat oireiluidensa takia joko henk.koht. avustajan yleisopetusluokkaan tai opetusta pienryhmässä (esim. starttiluokka). Nämä ovat lapsia jotka joudutaan sijoittamaan yleisopetusluokkaan, koska lausunnolla olevat lapset ovat etusijalla pienryhmäopetukseen ym. tukitoimiin. Lisäksi kaupunki monesti vaatii sen pakollisen lausonnon että lapsi voidaan laittaa hänelle parhaiten sopivaan opetusmuotoon. Tilanne on varmasti hyvin vaikea ja ehkä kiusallinenkin.
 
Ja edelleen toistan, että asiassa ei olisikaan mitään ihmeellistä, jos se homma menisi niinkuin paperilla suunniteltu.
Integraatio on hyvä juttu mutta se ei saa tapahtua toisten oppimisen kustannuksella!
Ei niin, että open aika menee yhden lapsen kanssa ja muut jäävät oppimaan oman onnensa nojaan. Tahi avustajan varaan?
 
Turha on erityislapsia laittaa samaan pinoon, heitä on moneen lähtöön, osa pärjää tosi hyvin tavallisessa luokassa, sitten on ongelmatapauksia, jotka eivät sinne kuulu. Omalla normaalilla lapsellani on kokemusta molempien luokkakaverina olosta.
Toinen tosiaan söi koko luokan resursseja ja hänen aiheuttamiaan juttuja selviteltiin puolet tunnista, kunnes hänet lopulta siirrettiin erityisopetukseen. Toinen tapaus puolestaan opetti luokkakaverit hyväksymään erilaisuutta, hänen kohdallaan erityisyys on lähinnä liikunnan rajoittuneisuutta, järkipuoli toimii aivan normaalisti.
Tämän lisäksi meillä itsellämme on lapsi, joka on tällä hetkellä erityisopetuksessa, mutta näillä näkymin hänet tullaan siirtämään jossain vaiheessa ihan normaaliin luokkaan ja uskon hänen tulevan siinä vaiheessa ihan hyvin toimeen sielläkin ilman suurempia häiriöitä.
 
Kuinkahan paljon suomessa on aikonaan tehty töitä sen eteen että ollaan saatu eityiskoulut erityisoppille. Koulut joissa on erityisopetukseeen perehtyneet opettajat?

Minusta jotenkin tuntuu että onkohan sitä oikeasti ajateltu lapsen parasta siinä että erityiskouluja lakkautetaan ja oppilaat integroidaan normaalikouluun, vai onko sen takana säästösyyt!

Normaalikouluissa opettajilla ei välttämättä ole riittävästi ammattitaitoa ja kiertävien erityisopettajien aika ei välttämättä riitä kunnollisen avun antoo.
Minun mielestä luokassa pitäisi olla silloin avustaja joka on vain erityislasta varten ja mahdollisesti toinen avustaja muita oppilaita varten.
Ja miten käy niille oppilaille, jotka eivät ole erityislapsia, ovat esim. ujoja ja eivätkä uskalla apua pyytää ja opettaja ei ehdi niitä huomioimaan. Siinä on sitten taas lisää lapsia joilla o oppimisvaikeuksia.

Ei minusta erityislapsia tarvi minnekkään eristää, voihan erityisluokka olla samassa koulussa ja piettää vaikka yhteisiä oppitunteja aineissa, jossa se on käytännössä helpompaa esim kuvaamataito, musiikki, liikunta jossain määrin, silloin ns. erityislapset ja "normaalit" oppisivat tuntemaan toisiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras*:
Äitikö päättää integroinnista?
Click to expand...

Olen monet kerrat eltona vääntänyt kättä vanhempien kanssa lapsen parhaasta. Vanhemmille se on edelleen mahdottoman kova paikka huomata että lapsi tarvitsee jonkinlaista erityistä tukea. Yritetään viimeiseen asti vängätä vastaan ettei lapsessa ole mitään vikaa (vaikkei lapsessa vikaa olekaan, erityistarpeita vain) ja halutaan pitää hänet tavallisessa ryhmässä.
Erityisryhmä on joillekin kauhistus vaikka siellä on ammattilaiset auttamassa lasta ja mitä aiemmin ongelmiin puututaan, sitä todennäköisempää on että koulussa voisikin olla ihan tavallisessa luokassa. Kouluun ei todellakaan kannata ongelmia jättää, siellä keskitytään oppivelvollisuuden suorittamiseen, ei opettajalla ole aikaa eikä resurssejakaan aina seurata oppilaiden tarpeita.
Se että suljetaan silmät, ei auta lasta pätkääkään vaan heikentää vain hänen tilaansa. Kerrankin taistelimme päiväkodin henk.kunnan kanssa vuoden ennenkuin vanhemmat (tai pelkkä isä) myönsi että poika tarvitsee erityisryhmäpaikan, diagnoosina oli selkeä asperger joka tuli lopulta testeissä täysin selväksi. Tai sehän näkyi niin selvästi päällepäin jo ensitapaamisessa mutta vanhempien mielestä pojassa ei ole mitään erityistä. Vuodessa hän taantui todella paljon kun oli tavallisessa päiväkotiryhmässä missä keskityttiin vain perushoitoon ihan jo henkilökunnan vajauksen takia.
 
[QUOTE="vieras";22523669]Kuinkahan paljon suomessa on aikonaan tehty töitä sen eteen että ollaan saatu eityiskoulut erityisoppille. Koulut joissa on erityisopetukseeen perehtyneet opettajat?

Minusta jotenkin tuntuu että onkohan sitä oikeasti ajateltu lapsen parasta siinä että erityiskouluja lakkautetaan ja oppilaat integroidaan normaalikouluun, vai onko sen takana säästösyyt!

Normaalikouluissa opettajilla ei välttämättä ole riittävästi ammattitaitoa ja kiertävien erityisopettajien aika ei välttämättä riitä kunnollisen avun antoo.
Minun mielestä luokassa pitäisi olla silloin avustaja joka on vain erityislasta varten ja mahdollisesti toinen avustaja muita oppilaita varten.
Ja miten käy niille oppilaille, jotka eivät ole erityislapsia, ovat esim. ujoja ja eivätkä uskalla apua pyytää ja opettaja ei ehdi niitä huomioimaan. Siinä on sitten taas lisää lapsia joilla o oppimisvaikeuksia.

Ei minusta erityislapsia tarvi minnekkään eristää, voihan erityisluokka olla samassa koulussa ja piettää vaikka yhteisiä oppitunteja aineissa, jossa se on käytännössä helpompaa esim kuvaamataito, musiikki, liikunta jossain määrin, silloin ns. erityislapset ja "normaalit" oppisivat tuntemaan toisiaan.[/QUOTE]

Ensimmäinen järkevä kommentti tässä keskustelussa.
 
veljelläni(19v.) on autismi ja serkullani(5v.) dysfasia ja veljeni oli erityiskoulussa, jossa siis kaikki lapset olivat erityislapsia. Hän oli luokalla jossa oli 7-9 oppilasta vähän ajasta riippuen ja kaikilla oli samantyyppinen "vamma". Hän ainakin tykkäsi olla siellä ja sai kavereita (mitä ei normaali luokassa varmaan olisikaan saanut). Yläasteella hän kävi aina välillä normaalin yläasteen matikantunneilla ja pärjäsi sielläkin ihan hyvin, muttei kuitenkaan saanut yhtään kavereita. Myös tuolla erityiskoulussa oli tappeluita ja riitoja mutta niitä nyt on joka paikassa. Peruskoulun jälkeen hän meni ammattikouluun ja sielläkin pärjäsi suht hyvin. kaikkea pientä on ollut mutta muutaman kaverin saanut, jotka hyväksyy hänen vammansa, mutteivat vapaa ajalla ole viettäneet aikaa yhdessä. Sen jälkeen veljeni pääsi ammattikorkeeseen ja aika hyvin on sielläkin mennyt. En näe mitään syytä miksi normaalikoulussa olisi välttämättä parempaa, eikä lapsi oppisi "normaalia toimintaa" erityiskoulussa. Siellä on kuitenkin ammattitaitoinen henkilökunta, pienet ryhmäkoot ja avustajia. Jos vain tämä on mahdollista niin suosittelen!

Kuitenkin jossain vähänkään pienemmillä paikkakunnilla tämä ei ole mahdollista tai kunta ei suostu tai koulumatkan pituus tulisi liian pitkäksi. Jopa meillä Tampereen keskustasta 7-9km asuvilla lapsen koulumatka oli joskus n. 1h, koska muita lapsia vietiin samalla taksilla ja se on aika paljon istua joka päivä edes takaisin. Normaaliluokalla lapsi voi pärjätä myös ihan hyvin, riippuen lapsen "vammasta". Itselle sopivin vaihtoehto pitää vain löytää ja työtä sen eteen täytyy joskus nähdä todella paljon! Mutta ennen kaikkea vanhempien täytyy hyväksyä lapsensa vamma ja yrittää ulkopuolisin silmin ja muut huomioon ottaen löytää lapselle sopivin koulupaikka. Pienillä paikkakunnilla ei välttämättä yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa jolla lapsen saisi erityisluokalle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa