A
Anonymous
Vieras
Minuun otti yhteyttä yks vanha tuttu lapsuusajoilta. Se tyyppi on minua vanhempi, ja oli veljeni kanssa samalla luokalla. Tätä tyyppiä kiusattiin jatkuvasti, myös minä (veljeni lisäksi) olin sille tyypille ihan hirveä ja hän sanoi, että olin tosi pelottava.
Viestiteltiin pitkät pätkät ja päästiin yhteisymmärrykseen.
Viime yönä mietin ja muistelin omaa lapsuuttani ja vanhat muistot tulvivat pintaan. Minuakin on kiusattu koulussa (ja vapaa-ajalla myös) ja koko lapsuuteni oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Mulla oli kotona vaikeaa ja koulussa oli vaikeaa myös. En tiedä miten selvisin lapsuudestani näinkin selväjärkisenä kaikkien koettelemuksien jälkeen. Edelleen minun on vaikea luottaa yhtään kehenkään ja itsetunto on aika huono yhä. Olin tosi vaikea teini ja sain kotona aina vain haukut, minun typerästä käytöksestä ja siitä, ettei minusta ole mihinkään.
Pakostikin se vaikutti itsetuntoon. Kun kerroin kotona, että minua kiusataan koulussa, vastaukset oli tyyliin "Älä välitä niistä, niin ne lopettavat!" Tai että "No mitä itse olet niille tehnyt/sanonut?" Mutta koskaan siihen ei kukaan halunnut puuttua. Ei opettajat, ei vanhemmat. Ainoa joka jonkun verran yritti pitää minun puoliani, oli tämä minun veli, josta mainitsin tuossa ylempänä.
Noista kouluajoista on kulunut sen "miljoona" vuotta, enkä edelleenkään ole toivottu henkilö lapsuuden paikkakunnallani. Näen vanhoja koulututtuja siellä, ja ilmeistä paistaa inho minua kohtaan.
Plaah! Joskus haluaisin tietää, mistä se kiusaaminen johtui (mikä sitten purkaantui kauhealla angstaamisella ja myöskin tämän tyypin kiusaamisena, joka minuun nyt otti yhteyttä)
Ja miksi yhä edelleen jotkut ihmiset vihaavat minua niin paljon tätä nykyä.
Viestiteltiin pitkät pätkät ja päästiin yhteisymmärrykseen.
Viime yönä mietin ja muistelin omaa lapsuuttani ja vanhat muistot tulvivat pintaan. Minuakin on kiusattu koulussa (ja vapaa-ajalla myös) ja koko lapsuuteni oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Mulla oli kotona vaikeaa ja koulussa oli vaikeaa myös. En tiedä miten selvisin lapsuudestani näinkin selväjärkisenä kaikkien koettelemuksien jälkeen. Edelleen minun on vaikea luottaa yhtään kehenkään ja itsetunto on aika huono yhä. Olin tosi vaikea teini ja sain kotona aina vain haukut, minun typerästä käytöksestä ja siitä, ettei minusta ole mihinkään.
Pakostikin se vaikutti itsetuntoon. Kun kerroin kotona, että minua kiusataan koulussa, vastaukset oli tyyliin "Älä välitä niistä, niin ne lopettavat!" Tai että "No mitä itse olet niille tehnyt/sanonut?" Mutta koskaan siihen ei kukaan halunnut puuttua. Ei opettajat, ei vanhemmat. Ainoa joka jonkun verran yritti pitää minun puoliani, oli tämä minun veli, josta mainitsin tuossa ylempänä.
Noista kouluajoista on kulunut sen "miljoona" vuotta, enkä edelleenkään ole toivottu henkilö lapsuuden paikkakunnallani. Näen vanhoja koulututtuja siellä, ja ilmeistä paistaa inho minua kohtaan.
Plaah! Joskus haluaisin tietää, mistä se kiusaaminen johtui (mikä sitten purkaantui kauhealla angstaamisella ja myöskin tämän tyypin kiusaamisena, joka minuun nyt otti yhteyttä)
Ja miksi yhä edelleen jotkut ihmiset vihaavat minua niin paljon tätä nykyä.
