Varmasti voi olla montakin pientä ihmeellistä asiaa,mutta onko jotain jota ei voi "järjellä"selittää..?
Minun elämässäni se on miehen tapaaminen.Koska kaikki tapahtui niin kohtalonomaisesti.
Tapasimme v.2000 yökerhossa,kun mies haki minua tanssimaan.Olin porukasssa,josta hän ja ystävänsä tunsivat ihmisiä,mutta minua mies ei tuntenut.Hän vain tunsi kummallista vetoa minuun..
Tarina saattaa näin kuulosta ihan normaalilta tapaamiselta,mutta..Mepä olimmekin olleet v.-85 samassa seurakunnan päiväkerhoryhmässä,samassa koulussa ala-asteen ja asuneet samoilla kulmilla.Koskaan kuitenkaan emme muista samoissa porukoissa kulkeneemme vaikka yhteisiä tuttuja onkin olemassa.Mies oli jopa kerran käynyt meidän kotiovellamme kavereidensa kanssa isoveljeäni pyytämässä "viinanhakuun".Eli veli oli hakenut tulevalle lankomiehelleen (alaikäiselle)alkosta juotavaa tietämättään.Ja taisinpa minäkin,tuleva vaimo olla silloin kotona,koska muistan tuon tilanteen jotenkin..
Eli me siis tapasimme toisemme tuntemattomina,vaikka niin lähellä olimme toisiamme joskus olleet.Minä hyvän kasvomuistin omaavana muistin mieheni,mutta hänellä ei ollut aavistustakaan.
Ja se olikin rakkautta ensisilmäyksellä,ja jatkuu edelleen.Yhä ne ,jotka eivät tarinaamme tiedä,ihmettelevät yhteisiä kerhokuviamme(jossa olemme vierekkäin!)ja olettavat,että olemme sieltä asti toisemme tunteneet..Ja niin ihmettelemme yhä mekin!
:heart:
Minun elämässäni se on miehen tapaaminen.Koska kaikki tapahtui niin kohtalonomaisesti.
Tapasimme v.2000 yökerhossa,kun mies haki minua tanssimaan.Olin porukasssa,josta hän ja ystävänsä tunsivat ihmisiä,mutta minua mies ei tuntenut.Hän vain tunsi kummallista vetoa minuun..
Tarina saattaa näin kuulosta ihan normaalilta tapaamiselta,mutta..Mepä olimmekin olleet v.-85 samassa seurakunnan päiväkerhoryhmässä,samassa koulussa ala-asteen ja asuneet samoilla kulmilla.Koskaan kuitenkaan emme muista samoissa porukoissa kulkeneemme vaikka yhteisiä tuttuja onkin olemassa.Mies oli jopa kerran käynyt meidän kotiovellamme kavereidensa kanssa isoveljeäni pyytämässä "viinanhakuun".Eli veli oli hakenut tulevalle lankomiehelleen (alaikäiselle)alkosta juotavaa tietämättään.Ja taisinpa minäkin,tuleva vaimo olla silloin kotona,koska muistan tuon tilanteen jotenkin..
Eli me siis tapasimme toisemme tuntemattomina,vaikka niin lähellä olimme toisiamme joskus olleet.Minä hyvän kasvomuistin omaavana muistin mieheni,mutta hänellä ei ollut aavistustakaan.
Ja se olikin rakkautta ensisilmäyksellä,ja jatkuu edelleen.Yhä ne ,jotka eivät tarinaamme tiedä,ihmettelevät yhteisiä kerhokuviamme(jossa olemme vierekkäin!)ja olettavat,että olemme sieltä asti toisemme tunteneet..Ja niin ihmettelemme yhä mekin!
:heart: