Voi vitsi, en tykkää kaverin lapsesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi kökkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi kökkö

Vieras
Ystävälläni on alle vuoden vanhempi tyttö kuin itselleäni. Ja vaikka tykkäänkin hirmuisesti lapsista, niin ystäväni tyttö saa mut kylmäksi, enkä osaa käyttäytyä luontevasti hänen seurassa. Ja tietenkin lapsi tämän vaistoaa, ja käyttäytyy sen mukaan.

Oma lapseni on "normaali" 3-vuotias, eli uhmaikäinen, mutta tottelee kyllä kun käsketään. Kaverini lapsi on välillä aivan kamala (suoraan sanoen ), joskus tulee kohtauksia, jolloin hänen ei kuule eikä näe mitään raivoamisen keskeltä. Lyö äitiään, lastani ja minua, eikä lapseen saa mitään otetta. Suurimman osan aikaa on kyllä ihan ok, mutta silti lapseni on aina vähän varautunut, kuten minäkin, hänen seurassaan. Koskaan ei tiedä mistä ja millainen kiukkupuuska iskee.

Mulla on välillä aika paha olo suhtautumiseni takia, ja "päätän", että seuraavan tapaamisen aikana olen normaali ja annan lapselle tilaisuuden. Ja vaikka kerta menisikin hyvin, niin silti suhtautuminen kaverin lasta kohtaan ei muutu. Harmittaa ihan kamalasti, onhan kyse hyvän ystäväni kivasta pikkutyöstä, mutta kun en tykkää, niin en tykkää. :(
 
Mulla sama juttu joskus aikoja sitte. paras kaverini sai tytön aika nuorena ja mä en voinu jostain syystä sietää sitä lasta,mul nous niskavillat pystyyn aina kun nähtiin. Lapsi on nykyään nuori nainen ja edelleenkään en voi sietää häntä. Tosi kummallista.Lapsena ei ollut tollanen villikko kun ap kuvaili ystävänsä lasta vaan ihan normaali penska, mut jokin hänessä mätti ja mättää edelleen.
 
Lapset on ihmisiä niin kuin aikuisetkin: kaikista ei vaan tykkää :( Mutta aikuisena sitä pitäis jotenkin päästä inhotuksen yläpuolelle. Yritä vaan olla tavallisesti, ei kai sitä ylikovastikaan tarvii yrittää miellyttää... Ettehän te koko aikaa oo tekemisissä?
 
Kaikkien ei tarvii tykätä kaikista, lapsista eikä aikuisista. Ehkä teillä on samat tunteet toisianne kohtaan ja siks laps käyttäytyy huonosti seurassasi. Kolmevuotias tyttö voi olla "aika haasteellinen" ;) .
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Lapset on ihmisiä niin kuin aikuisetkin: kaikista ei vaan tykkää :( Mutta aikuisena sitä pitäis jotenkin päästä inhotuksen yläpuolelle. Yritä vaan olla tavallisesti, ei kai sitä ylikovastikaan tarvii yrittää miellyttää... Ettehän te koko aikaa oo tekemisissä?

Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Ja tiedän, että oon aikuinen ja mun täytyisi käyttäytyä sen mukaan. Ja tiedän myös, että kyse on lapsesta. En vaan voi suhtautumiselleni mitään. Ikinä ennen ei oo ollut vastaavaa tilannetta, eli tykkään ihan älyttömästi olla lasten kanssa. On välillä niin teennäinen olo ystäväni tytön seurassa. Esim. aina kun nähdään tai erotaan me halaamme, mutta ei vaan tunnu kivalle. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ewi:
en jaksanu lukee tota loppuu mut jós sullaki on laps niin sillon tos on jotain tosi kieroo.....kateutta ehkä????? laps on aina viaton kaikkeen :attn:

Kateutta mistä? Siis kateutta ystävääni vai ystäväni lasta kohtaan?
 
Hyvä kun huomaat omat tunteet, ja koetat olla ilmaisematta inhoa, ettei lapsi koe torjuntaa ja itseään huonoksi. Ei hyväksyttävää käytöstä ei tarvitsekaan sietää tai tykätä, mutta tietysti ongelmallista jos ei pysty tuntemaan yhtään sympatiaa koko pieneen ihmiseen. Toisaalta yrität. Pienet katseet ja katsomatta jättämiset ja tahattomat eleet kuitenkin kertovat paljon. Ehkä lapsi janoaa huomiota epäterveellä tavalla ja ärsyttää siksi, ja tarvitsisi jotain "apua"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Lapset on ihmisiä niin kuin aikuisetkin: kaikista ei vaan tykkää :( Mutta aikuisena sitä pitäis jotenkin päästä inhotuksen yläpuolelle. Yritä vaan olla tavallisesti, ei kai sitä ylikovastikaan tarvii yrittää miellyttää... Ettehän te koko aikaa oo tekemisissä?

Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Ja tiedän, että oon aikuinen ja mun täytyisi käyttäytyä sen mukaan. Ja tiedän myös, että kyse on lapsesta. En vaan voi suhtautumiselleni mitään. Ikinä ennen ei oo ollut vastaavaa tilannetta, eli tykkään ihan älyttömästi olla lasten kanssa. On välillä niin teennäinen olo ystäväni tytön seurassa. Esim. aina kun nähdään tai erotaan me halaamme, mutta ei vaan tunnu kivalle. :(


Yritä olla ottamatta asiasta stressiä. Teidän kemiat ei vaan kohtaa eikä sille voi mitään! Halaa, jos huvittaa, mutta eihän sitä oo pakko halatakaan. Kukaan ei voi tykätä kaikista, ei kaikista aikuisista, eikä kaikista lapsista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Lapset on ihmisiä niin kuin aikuisetkin: kaikista ei vaan tykkää :( Mutta aikuisena sitä pitäis jotenkin päästä inhotuksen yläpuolelle. Yritä vaan olla tavallisesti, ei kai sitä ylikovastikaan tarvii yrittää miellyttää... Ettehän te koko aikaa oo tekemisissä?

Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Ja tiedän, että oon aikuinen ja mun täytyisi käyttäytyä sen mukaan. Ja tiedän myös, että kyse on lapsesta. En vaan voi suhtautumiselleni mitään. Ikinä ennen ei oo ollut vastaavaa tilannetta, eli tykkään ihan älyttömästi olla lasten kanssa. On välillä niin teennäinen olo ystäväni tytön seurassa. Esim. aina kun nähdään tai erotaan me halaamme, mutta ei vaan tunnu kivalle. :(

Ymärrän hyvin. Olen itse jopa kasvatusalalla, mutten silti pidä kaikista lapsista. Ammatissa sitä jotenkin osaa ottaa kaikki vieraat lapset tasavertaisina, mutta siviilielämässä mulla on juurikin samanlainen tilanne kuin sulla. Yksi pojan leikkikavereista vaan on sellainen, etten hänestä oikein pidä. Tai pitäminenkin on ehkä väärä sana, hänen läsnäollessaan mulla vaan on silmätkin selässä, kun pelkään kokoajan mitä pahaa tapahtuu, vaikkei mitään ihmeellistä ole oikeestaan koskaan tapahtunut. Ärsyttävä, kiero pikkunassikka sanoisin. Ja tosiaan, luonteet alkaa erottua jo varhain eikä kaikista aikuisistakaan voi pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ewi:
en jaksanu lukee tota loppuu mut jós sullaki on laps niin sillon tos on jotain tosi kieroo.....kateutta ehkä????? laps on aina viaton kaikkeen :attn:

Mitä ihmettä? Lues kuule ap:n teksti läpi kokonaan. Ihme sontaa säkin suustas päästelet.
 
Sama juttu. Kamalalle tuntuu sanoa mutta en voi sietää parhaan ystäväni lasta, joka on myös kummipoikani. Tämä poika ei usko mitään, lyö ja potkii kaikkia, myös lastani.. Ei tee mieli mennä heille kylään, ku oma poikanikin pelkää siellä. Mikä on sääli, kun ystävä on minulle kuitenki tosi tärkeä, eikä niitä ystäviä liikaa oo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Lapset on ihmisiä niin kuin aikuisetkin: kaikista ei vaan tykkää :( Mutta aikuisena sitä pitäis jotenkin päästä inhotuksen yläpuolelle. Yritä vaan olla tavallisesti, ei kai sitä ylikovastikaan tarvii yrittää miellyttää... Ettehän te koko aikaa oo tekemisissä?

Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Ja tiedän, että oon aikuinen ja mun täytyisi käyttäytyä sen mukaan. Ja tiedän myös, että kyse on lapsesta. En vaan voi suhtautumiselleni mitään. Ikinä ennen ei oo ollut vastaavaa tilannetta, eli tykkään ihan älyttömästi olla lasten kanssa. On välillä niin teennäinen olo ystäväni tytön seurassa. Esim. aina kun nähdään tai erotaan me halaamme, mutta ei vaan tunnu kivalle. :(

Ymärrän hyvin. Olen itse jopa kasvatusalalla, mutten silti pidä kaikista lapsista. Ammatissa sitä jotenkin osaa ottaa kaikki vieraat lapset tasavertaisina, mutta siviilielämässä mulla on juurikin samanlainen tilanne kuin sulla. Yksi pojan leikkikavereista vaan on sellainen, etten hänestä oikein pidä. Tai pitäminenkin on ehkä väärä sana, hänen läsnäollessaan mulla vaan on silmätkin selässä, kun pelkään kokoajan mitä pahaa tapahtuu, vaikkei mitään ihmeellistä ole oikeestaan koskaan tapahtunut. Ärsyttävä, kiero pikkunassikka sanoisin. Ja tosiaan, luonteet alkaa erottua jo varhain eikä kaikista aikuisistakaan voi pitää.

Vähän sama juttu mulla. Tämä tyttö on todella arvaamaton ja sattaa keksiä melkein mitä tahansa. Ikää on hänellä jo 4-vuotta, mutta saattaa ihan puskista tulla lyömään esikoistamme tai rutistaa vauvaa lujaa poskesta. Tai sitten vaan kipata kahvipöydästä tarjottavat lattialle. Toisaalta useimmiten on ihan tavallinen ihana pikkutyttö.
 



Vähän sama juttu mulla. Tämä tyttö on todella arvaamaton ja sattaa keksiä melkein mitä tahansa. Ikää on hänellä jo 4-vuotta, mutta saattaa ihan puskista tulla lyömään esikoistamme tai rutistaa vauvaa lujaa poskesta. Tai sitten vaan kipata kahvipöydästä tarjottavat lattialle. Toisaalta useimmiten on ihan tavallinen ihana pikkutyttö.[/quote]

miksihän tommosia kauhu kakaroita ,ois kiva kuulla asiantuntioilta. mun kolme poikaa ei koskaan ole olleet kauhuja, vieraat aina tykkäs heistä, kun olivat puheliaita, siis he nyt jo aikuisia. ja jus kuulin juhlissa että ovat edellen komeita kohteliaita ja juttelevat mummoillekin.
 

Similar threads

Yhteistyössä