Voi sossu minkä teki =S

["Sijaisäiti"]

Kävi muissa asioissa meillä ja siinä samalla kysyin, että mikä tilanne huostaanottorintamalla. Olemme sijaisperhe ja lasta odotellaan.. enivei, meillä toiveissa alle 2-vuotias lapsi.
No tämä sossu alkoi puhumaan, että on yksi aivan ihana 13-vuotias lapsi, joka tällä hetkellä laitoksessa, kun kukaan ei halua ns. vanhempia lapsia ottaa. Kertoi aivan ihanasta lapsesta, jonka ei toivoisi laitoksessa joutuvan kasvamaan. Mutta siis nyt... voi luoja kun se lapsi on mulla mielessä. Sieluni silmin näen sen lapsen sielä yksin olevan, surullisena siitä kun kukaan ei huoli luokseen
Tässä jo miehen kans mietitään, että mitä jos sittenkin... Voihan rähmä minkä sossu meille teki!

 

[Borkku visiitillä]

Eikö tota hommaa pitäis tehdä sillä mielellä et auttaa lapsia on sit laps minkä ikäinen tahansa. Adoptio on sit taas aivan eri juttu

 

[kirpaisee]

niin...voi että, mäkin ajattelen nyt sitä lasta. Mutta teillä erilainen toive lapsi..mahtuisiko hänkin teiden perheeseen ja voisi tuntea olevansa toivottu jossain?

 

["a p"]

Eikö tota hommaa pitäis tehdä sillä mielellä et auttaa lapsia on sit laps minkä ikäinen tahansa. Adoptio on sit taas aivan eri juttu

Puhut aivan totta, mutta ollaan ajateltu, että kun ns. ensikertalaisia ollaan, niin ois helpompaa aloittaa pienen lapsen kanssa.. Mutta tiedä sitten, nyt ajatukset ihan sekaisin.

 

["a p"]

niin...voi että, mäkin ajattelen nyt sitä lasta. Mutta teillä erilainen toive lapsi..mahtuisiko hänkin teiden perheeseen ja voisi tuntea olevansa toivottu jossain?

Mahtuisi kyllä, ja vielä lisäksi se pieni lapsikin sitten joskus. Mutta eniten jännittää/pelottaa että pärjääkö sitä kuitenkaan teinialun kanssa.. Tulisi meidän perheeseen vanhimmaksi lapseksi.

 

[tai tehkää oma]

Just. Puhutaan lapsesta kuin koiranpennusta. Halutaan ottaa pentu, mutta nyt se isompi koditon sesse säälittää. Pitäisköhän teidän unohtaa koko juttu? Kuulostat niin tuulella käyvältä.

 

["vieras"]

Harvoinhan niitä ihania enkeleitä sijoitetaan. Ei kyllä ihan nuin vain kannata ottaa.. vaatii pitkää harkintaa.

 

["Poppeliini"]

Kannattaa varmasti harkita tarkkaan ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Ilmeisesti teillä on muitakin lapsia? Minkä ikäisiä? 13v on kyllä ihan jo teini-iässä 7.luokalla joten ihan helppo tapaus ei taida olla, varsinkaan jos ei ole niin isoista lapsista jo kokemusta..

 

["vieras"]

Mitä tekee 13v IHANA lapsi laitoksessa?? :O Jo se oikeasti olis ihana, niin se olis sijoitettu jo ajat sitten... Eli jos teillä ei tuon ikäisistä kokemusta, niin ei kannata todellakaan ensimmäiseksi sijoituslapseksi ottaa jotakin mahdollisesti moniongelmaista teiniä...

 

["a p"]

[QUOTE="Poppeliini";23250544]Kannattaa varmasti harkita tarkkaan ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Ilmeisesti teillä on muitakin lapsia? Minkä ikäisiä? 13v on kyllä ihan jo teini-iässä 7.luokalla joten ihan helppo tapaus ei taida olla, varsinkaan jos ei ole niin isoista lapsista jo kokemusta..[/QUOTE]

Niinhän se on iso lapsi, isot ongelmat. Vanhin oma on kohta 10-vuotias. Lähinnä vain laitto miettimään, että miksi ollaan ajateltu vain pientä lasta meille.. Isommasta ois kaveria meidän vanhimmalle lapselle, täällä kun ei niitä leikkikavereita ole lähellä.
Muttamutta... ihan hyvä käydä nämä ajatukset läpi

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23250573]Mitä tekee 13v IHANA lapsi laitoksessa?? :O Jo se oikeasti olis ihana, niin se olis sijoitettu jo ajat sitten... Eli jos teillä ei tuon ikäisistä kokemusta, niin ei kannata todellakaan ensimmäiseksi sijoituslapseksi ottaa jotakin mahdollisesti moniongelmaista teiniä...[/QUOTE]

Kun on ihan vasta otettu huostaan. Ja kukaan "odottava" vapaana oleva sijaisperhe ei halua sen ikäistä lasta.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";23250573]Mitä tekee 13v IHANA lapsi laitoksessa?? :O Jo se oikeasti olis ihana, niin se olis sijoitettu jo ajat sitten... Eli jos teillä ei tuon ikäisistä kokemusta, niin ei kannata todellakaan ensimmäiseksi sijoituslapseksi ottaa jotakin mahdollisesti moniongelmaista teiniä...[/QUOTE]

Tämä saattoi olla provokin tämä vastaus, mutta kerronpa kuitenkin että lapsen laitoksessa olo ei välttämättä kerro yhtään mitään hänen ihanuudestaan tai sen puutteesta. Huostaanottoon voi olla miljoona eri syytä, useimmiten syy on kuitenkin vanhemmissa!

Eikä ne laitokset mitään valintamyymälöitä ole mistä käydään silmää miellyttävä lapsi valitsemassa. Mutta toki erityisesti noin herkässä iässä olevalla yritetään sitä laitostumista ja sen mukanaan tuomia nega-vaikutuksia välttää sillä mahd. nopealla sijoituksella perheeseen. Äly hoi jne....!

 

["Lottis"]

Ei välttämättä vaikuta ikä ongelmiin. Mun vanhemmat otti 3-vuotiaan pojan sijoitukseen. Ensin kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten alkoi oireilemaan. Nyt ollut nelisen vuotta, eikä ongelmille näy loppua. Sossusta ehdotettu, että laitoshoito saattaa olla ainoa ratkaisu. 13-vuotias sit taas saattaa jo ymmärtää olla kiitollinen uudesta kodista, tai sitten ei. Vaikeita asioita, joita kannattaa ihan tosissaan pohtia.

 

["vieras"]

Älkää yleistäkö! Mä olin 13-vuotiaana lastenkodissa koska mun äiti sairastui psyykkisesti eikä kyennyt musta huolehtimaan ja isä oli alkoholisti (äiti ja isä oli eronneet) ja mä olin itsetuhoinen. Kaikkia lastenkodin sääntöjä noudatin ja kyllä siellä oli muitakin jotka noudatti sääntöjä. Mulle olis ollut lottovoitto jos olisin päässyt oikeaan, ehjään perheeseen, mutta sossu sanoi suoraan että turha on 13-vuotiaan perhe-elämästä edes haaveilla. Onneksi nyt on tulossa oma perhe ja voin tälle masuasukille tarjota oikean perhe-elämän sitten kun syntyy.

 

[Teini aikoinaan]

Lapsuudessani perheeni oli hetken ls-asiakkaana ja toivoin huostaanottoa itseäni kohtaan tai nuorisokotiin pääsyä. Siihen sossut eivät suostuneet, mutta tarjosivat minulle juurikin ollessani 13-vuotias tukiperheeseen pääsyä joskus viikonloppuisin. Kieltäydyin, kun ajattelin että haluaisin kokonaan pois ja pienessä teinin mielessä ajattelin, että se sijaisperhe ei pitäisi minusta. Minä olin myös sellainen "ihana" lapsi, kiltti ja tunnollinen, mutta kotiolot (alkoholi, väkivalta) ahdisti ja sai voimaan pahoin ja karkailemaan kotoa. Olisin halunnut vain elää jossain rauhallisessa paikassa, en ollut siis itse mitenkään ongelmainen. Omissa toiveissani onkin tulevaisuudessa toimia sijaisvanhempana juuri isommille lapsille, nyt omat ovat niin pieniä, että luultavasti sitten kun omatkin ovat teini-iässä.

 

[kokemus puhuu]

Lapsuudessani perheeni oli hetken ls-asiakkaana ja toivoin huostaanottoa itseäni kohtaan tai nuorisokotiin pääsyä. Siihen sossut eivät suostuneet, mutta tarjosivat minulle juurikin ollessani 13-vuotias tukiperheeseen pääsyä joskus viikonloppuisin. Kieltäydyin, kun ajattelin että haluaisin kokonaan pois ja pienessä teinin mielessä ajattelin, että se sijaisperhe ei pitäisi minusta. Minä olin myös sellainen "ihana" lapsi, kiltti ja tunnollinen, mutta kotiolot (alkoholi, väkivalta) ahdisti ja sai voimaan pahoin ja karkailemaan kotoa. Olisin halunnut vain elää jossain rauhallisessa paikassa, en ollut siis itse mitenkään ongelmainen. Omissa toiveissani onkin tulevaisuudessa toimia sijaisvanhempana juuri isommille lapsille, nyt omat ovat niin pieniä, että luultavasti sitten kun omatkin ovat teini-iässä.

Ja lehmät lentää. Kyllä kuule sulla on sillon niissä omissa ongelmateineissä tekemistä, et sä siihen ylimääräsiä jaksa ottaa.

 

[Teini aikoinaan]

Ja lehmät lentää. Kyllä kuule sulla on sillon niissä omissa ongelmateineissä tekemistä, et sä siihen ylimääräsiä jaksa ottaa.

Tosi surullinen ajattelutapa, että kaikki lapset olisivat teini-iässä ongelmaisia.

 

[***]

Oisko se mahdollista päästä tapaamaan tätä nuorta? Ja tehdä sitten päätös, että pärjäisittekö sen kanssa. Onhan se totta, että pienen lapsen kanssa olisi ehkä helpompaa kuin nuoren kanssa. Riippuen toki tilanteesta mikä siellä sijoitetun lapsen/nuoren perheessä on ollut ja siitä mitä siellä on jouduttu vuosien varrella kokemaan.. Teini-ikä ei ole muutenkaan helppo kaikkine myllerryksineen saati sitten silloin jos on vaikeita kokemuksia takana. Mutta jos stt teille tuota nuorta ehdotti, niin on varmasti vakuuttunut teidän taidoista! Mutta tuo on kyllä surullista, kun isompia lapsia ei enää haluta perheisiin :/ Mutta toivottavasti saatte tavata nuoren ja tutustua ja teette sitten sen päätöksen, että sopisiko hän teidän perheeseen. Arvokasta työtä teette!

 

[lapsi on eläin(kö)]

Oisko se mahdollista päästä tapaamaan tätä nuorta? Ja tehdä sitten päätös, että pärjäisittekö sen kanssa. Onhan se totta, että pienen lapsen kanssa olisi ehkä helpompaa kuin nuoren kanssa. Riippuen toki tilanteesta mikä siellä sijoitetun lapsen/nuoren perheessä on ollut ja siitä mitä siellä on jouduttu vuosien varrella kokemaan.. Teini-ikä ei ole muutenkaan helppo kaikkine myllerryksineen saati sitten silloin jos on vaikeita kokemuksia takana. Mutta jos stt teille tuota nuorta ehdotti, niin on varmasti vakuuttunut teidän taidoista! Mutta tuo on kyllä surullista, kun isompia lapsia ei enää haluta perheisiin :/ Mutta toivottavasti saatte tavata nuoren ja tutustua ja teette sitten sen päätöksen, että sopisiko hän teidän perheeseen. Arvokasta työtä teette!

Joo käykää ihmeessä kattomassa kuin näyttelyapinaa. Jos miellyttää, otatte, jos ei, jätätte. Siitähän lapsi mukavasti ymmärtää paikkansa maailmankaikkeudessa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23250643]Älkää yleistäkö! Mä olin 13-vuotiaana lastenkodissa koska mun äiti sairastui psyykkisesti eikä kyennyt musta huolehtimaan ja isä oli alkoholisti (äiti ja isä oli eronneet) ja mä olin itsetuhoinen. Kaikkia lastenkodin sääntöjä noudatin ja kyllä siellä oli muitakin jotka noudatti sääntöjä. Mulle olis ollut lottovoitto jos olisin päässyt oikeaan, ehjään perheeseen, mutta sossu sanoi suoraan että turha on 13-vuotiaan perhe-elämästä edes haaveilla. Onneksi nyt on tulossa oma perhe ja voin tälle masuasukille tarjota oikean perhe-elämän sitten kun syntyy. [/QUOTE]

Sitäkin tässä mietin, kuinka se lapsi voisi olla onnellinen kun löytyisi perhe, joka haluaisi tarjota hänelle välittävän/rakastavan kodin. Toisaalta sitten pelottaa, että jos onkin taas ihan muuta ja me epäonnistutaan hänen kanssaan...
Sossun puheesta vain tuli kuva, että on todella ihana lapsi, jonka haluaisivat saada perheeseen asumaan. Tietenki, puheet voivat olla vain puheita..

 

["vieras"]

Mun aikana oli lastenkodissa niitä sijoitettavia lapsia ja ne oli alussa 4 viikon välein, sitten 2 ja lopulta joka viikonloppu sijaisperheessä ennen lopullista sijoitusta. Tuskin niitä lapsia/nuoria kylmilteen sijoitetaan. Kannattaahan teidän kokeilla miten teini sopeutuu teille.

 

["a p"]

Joo käykää ihmeessä kattomassa kuin näyttelyapinaa. Jos miellyttää, otatte, jos ei, jätätte. Siitähän lapsi mukavasti ymmärtää paikkansa maailmankaikkeudessa.

Kyllä kuule niitä tapaamisia on juurikin sen vuoksi, että nähdään kohtaako kemiat ollenkaan. Tutustutaan ja katsellaan miltä se tuntuu. Tapailujen jälkeen on mahdollista ns. perua koko juttu, jos ei asiat natsannu.

 

["Kaisa"]

Herranen aika näitä vastauksia!! Se että ottaa kotiinsa vieraan lapsen ei ole mikän pikkujuttu tai hetken mielijohde.. se et haluaa tarjota lapselle kodin on oltava VARMA päätös.. joten pakkohan se on ennen päätöstä miettiä annettuja vaihtoehtoja. Nyt ollaan tekemässä päätöstä jota ei voi nuin vain perua!!!!!

 

["vieras"]

Tuttavani joskus kertoi, että sijoitettava lapsi tulisi perheeseen (noin yleensä) nuorimmaiseksi. En tiedä mikä tapa nykyisin.

 

["vieras"]

Joo käykää ihmeessä kattomassa kuin näyttelyapinaa. Jos miellyttää, otatte, jos ei, jätätte. Siitähän lapsi mukavasti ymmärtää paikkansa maailmankaikkeudessa.

Just sen takia siihen nuoreen tutustutaan, ettei joutuisi vaihtamaan sijoituspaikkaa jatkuvasti, jos tuleekin ongelmia.