Voi silti olla rankkaa

  • Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti
väsynyt
Minulle tultiin sanomaan, vähättelemään, että jos minulla olisi monta taaperoikäistä, olisi paljon rankempaa. Minulla on vauva ja hieman isompia lapsia, mutta kyllä tämä silti haastellista on.
Enkä halua kilpailla, kenellä on rankinta, ihanaa olisi jos olisi helppoa. Mutta miten joku voi tulla sanomaan, että minä valitan turhaan, kun lapset ovat jo "isoja". On tämä vaikeaa, kun vauva itkee, ja nuo alkavat juuri silloin tapella, ja kaatavat ruuat toistensa päälle, kun joudun hetkeksi poistumaan vauvan takia.
Kun on vilkkaita poikia, eivät sen helpompia ole, vaikkeivat taaperoita enää. Huomiota isommatkin tarvitsevat, ja nyt on mustasukkaisuutta. Onneksi vauva ei sentään kokoajan huuda :(
 
Casper
Ymmärrän sinua. Tottakai voi olla rankkaa noinkin. Riippuu myös ihan lapsesta ja tilanteesta.
Rankkaa voi olla jo yhden lapsen kanssa, jos on esim. koliikkivauva tai muuten sairas, että aikuisten nukkumarytmi ym. kärsii. Sairaasta lapsesta myös kova huoli, eikö sekin ole rankkaa jos mikä.

Elikä ei se aina määrää eikä ikääkään kysy. Tsemppiä sinulle ja voimia sinne arjen keskelle.
 
kolmen vilkkaan pojan äiti
Jos meille nyt syntyisi tämä kolmas, arki olisi taatusti helpompaa kuin silloin kun hän oikeasti syntyi... Isommat lapset vaan ovat helpompia, vaikka tietysti rakkautta ja huomiota tarvitsevat aina yhtä paljon.
 
Ymmärrän hyvin
Mulla esikoinen 6v. ja vauva 6kk ja rankkaa on. Ja joo, kyllä varmasti koko muulla maailmalla on vielä rankempaa, mutta turha sitä on kenenkään ulkopuolisen alkaa toisen ihmisen vaikeuksia aliarviomaan. Jaksamista sulle!
 
Mikä tulikin todistettua
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen vilkkaan pojan äiti:
Jos meille nyt syntyisi tämä kolmas, arki olisi taatusti helpompaa kuin silloin kun hän oikeasti syntyi... Isommat lapset vaan ovat helpompia, vaikka tietysti rakkautta ja huomiota tarvitsevat aina yhtä paljon.
Tämän viesti ap:lle suomennettuna: Kyllä minulla on kuitenkin sata kertaa vaikeampaa kuin sinulla!

 
Niinpä
Mun vauva valvottaa öisin ja oon aika loppu ja parhaimpia "lohdutuksen sanoja" on nämä: Ajattelepa, jos niitä valvottajia olisi kaksi... tai: Kyllä meillä valvottiin vielä enemmän...
 
kolmen vilkkaan pojan äiti
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä tulikin todistettua:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen vilkkaan pojan äiti:
Jos meille nyt syntyisi tämä kolmas, arki olisi taatusti helpompaa kuin silloin kun hän oikeasti syntyi... Isommat lapset vaan ovat helpompia, vaikka tietysti rakkautta ja huomiota tarvitsevat aina yhtä paljon.
Tämän viesti ap:lle suomennettuna: Kyllä minulla on kuitenkin sata kertaa vaikeampaa kuin sinulla!
:headwall:
Kyllähän se rankkuus riippuu myös lapsien luonteesta, temperamentistä jne. MINÄ olisin päässyt helpommalla, jos kuopus olisi syntynyt vasta kahden vanhemman ollessa isompia.
 
13, 11, 9 ja 5kk
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Minulle tultiin sanomaan, vähättelemään, että jos minulla olisi monta taaperoikäistä, olisi paljon rankempaa. Minulla on vauva ja hieman isompia lapsia, mutta kyllä tämä silti haastellista on.
Enkä halua kilpailla, kenellä on rankinta, ihanaa olisi jos olisi helppoa. Mutta miten joku voi tulla sanomaan, että minä valitan turhaan, kun lapset ovat jo "isoja". On tämä vaikeaa, kun vauva itkee, ja nuo alkavat juuri silloin tapella, ja kaatavat ruuat toistensa päälle, kun joudun hetkeksi poistumaan vauvan takia.
Kun on vilkkaita poikia, eivät sen helpompia ole, vaikkeivat taaperoita enää. Huomiota isommatkin tarvitsevat, ja nyt on mustasukkaisuutta. Onneksi vauva ei sentään kokoajan huuda :(

Mie ymmärrän sinua.

 
Mä näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut "tehdä" pienemmällä ikäerolla lapset. Mulla oli tosi rankka vuosi kuopuksen synnyttyä, koska esikoisesta tuli sillon niin mahdoton. Hän oli 5v. ja muuttui aivan eri ihmiseksi ja oli jo sen ikäinen, että osasi vedellä oikeista naruista tehdäkseeen arjen mahdollisimman vaikeaksi.

Vauva oli tosi helppo ja on vieläkin, vaikka mielestäni hän nyt 1v.2kk:na on vaativampi, kun aivan vauvana. Kaikki aika meni esikoisen kanssa vääntämiseen arjen perusasioista ja eskariin lähdöt aamuisin olivat yhtä tuskaa. Onneksi eskari loppui ja hän on hieman tasoittunut! Mieheni tekee reissutyötä ja joudun olemaan paljon yksin lasten kanssa.

Vaikka minulla olikin ja on välillä vieläkin rankkaa, en voi kyllä jollekkin muulle mennä sanomaan, ettei hänellä olisi yhtä rankkaa tai rankempaa. Jokaisella on omanlainen elämän tilanne ja jokainen kokee tilanteet eri tavoin.
Silti joskus huvittaa tälläkin palstalla lukea mammojen valitukisia siitä, jos mies sattuu olemaan nyt yhden yön poissa ja mamma joutuu aivan itse suoriutumaan lasten nukkumaanlaitoista. Minä hoidan lapsia putkeen kaksi viikkoa miehen ollessa poissa ja hän pyörähtää kotona pari päivää ja lähtee taas, jos ei satu olemaan pidempiä vapaita.
 
Mä en tajua miten ihmiset oikeesti vertailevat omia täysin erilaisia elämäntilanteitaan toisiin, ja kilpailevat siitä kenellä on rankkaa ja kenellä ei!! Hel*etti ihmisellä voi olla todella rankkaa vaikka ilman niitä lapsia :headwall:

Jokainen itse tietää oman tilanteensa ja oman jaksamisensa. mulla on nytkin rankkaa kahden lapsen kanssa vaikkei vauva ole vielä syntynytkään.Se on sitten taas eri tavalla rankkaa kun tilanne taas muuttuu.. Ja pelkään pahoin että meillä ei 4-ja 5 vuotiaat kovin helpolla päästä siinä vaiheessa kun vauva kotiin tulee.
 
JM
Mä en ole koskaan älynnyt miksi jotku ihmiset ajattelevat että sitä rankempaa mitä enemmän lapsia tai minkä ikäisiä ne on, en vaan ymmärrä mikä siinä on pointtina.

:hug: ap:lle totta kait sulla on rankkaa jos sulla on rankkaa! Ihan siittä riippumatta oli lapsia sulla 1 tai 10 ja iät mitä tahansa!
 
Minttu
Lisään vielä tuohon rankkuuteen sen, mistä mulle Aina sanotaan: Onpa sinulla kilttejä nuo lapset, onneksi pääset helpolla. Juu, on nuo "kilttejä" - aina välillä. Ova Todella vieraskoreita. Saattaa mennä päiviä, jolloin ne vaan tappelevat, riehuvat ym. Silloin tekisi mieli soittaa tuollaiselle kiltiksi kutsujalle, että tulepas katsomaan näitä kullannuppuja :). Taidan ottaa videolle ja näyttää kun seuraavan kerran kuulen tuon :D
 
vieras minäkin
Mullakin oli esikoinen 6-vuotias kun kuopus syntyi. Nyt kuopus on vajaa 2-vuotias ja esikoinen menossa toiselle luokalle. Ja voin edelleen sanoa (vaikkakin kuopus on villeimpiä taaperoita, mitä olen tavannut), että en halua seuraavaa, koska ton 8-vuotiaan kanssa on niin rankkaa :( Ehkä ne taaperoikäiset osaa paremmin ilmaista mustasukkaisuuttaan ja mitä vanhempi lapsi niin sitä vaikeampaa kautta ne hakee sitä huomiota... En tiedä, mutta en todellakaan allekirjoittaisi tuota, että isommat lapset on helpompia!
 

Yhteistyössä