Voi saatana kun ottaa päähän miehen venyvät työpäivät!

[kyllästynyt]

Onhan se kiva kun on sentään töitä joo, mutta jotain rajaa! Niillä on taas joku firmalla helvetin kriisiaika ja päivät vaan venyy ja venyy viikosta toiseen. Ikinä ei aamulla voi tietää, tuleeko mies kotiin edes kuudelta, vai ennemmin kymmeneltä tai jopa keskellä yötä. Vittu, suunnittele tässä sitten jotain tai vietä edes mitään perhe-elämää, kun työ nielee kaiken ajan. Kyseessä ei ole mikään työnarkki tai muu asennevammainen äijä, mutta pakko tehdä hommaa kun on tilapäisesti pakko. Mua ärsyttää jo lapsen puolesta niin että pää halkeaa! Pakko purkaa tänne nää pahimmat kiukut...

 

[l]

meillä tulee sentään seitsemältä...ja sekin pännii.Olo usein kun ois yksinhuoltaja....

 

[bud]

Jos sil on nainen?

 

[vieras]

Onhan se varmaan miehestäkin hienoa puurtaa töitä koko hereilläoloajan ja juoda painunutta kahvia ja syödä eväitä/huoltsikalta haettua sämpylää... :snotty:

Ei se aina niin herkkua toisellakaan ole.

:hug:

 

[tyätön miäs]

Olispa mullakin töitä

 

[Keittiönoita]

:hug: :hug: Tuttu kuvio. Paitsi että mä olen itse toi, joka ei koskaan tiedä, milloin työpäivä loppuu. Onneksi voin sentään tehdä suurimmaksi osaksi töitä kotoa käsin ja lapsetkin jo aikuisia, mutta väsyttäis ihan sairaasti ja pakko on vielä jatkaa ainakin tonne kahteen asti |O

 

[Juuh]

Jymmärrän. Meillä miehen firmassa on lomautukset menossa, jotka on alkaneet puoli vuotta sitten ja jatkuvat hamaan tulevaan. Viikon kuukaudessa on lomautettuna. Sen kolme viikkoa tekeekin sitten pyöreitä päiviä, välillä lähtee töihin ennen kukonlaulua ja tulee kotiin kasin aikaan. Onpa järkeä tässä hommassa. Mut siis, symppaan sua!

 

[ap]

Jos sil on nainen?

Tiesinhän mä, että tää heitto tulee, mutta että jo heti kärkeen Joo, siitä ei nyt ole kyse.

Eipä ole helppoa muistaa, että mieskin kärsii tästä tilanteesta eikä ole sinänsä syyllinen asian laitaan. Mutta kenelle muullekaan mä purkaisin kiukkuni, kun lapsi on kipeänä, raskaus rasittaa ja muutenkin vituttaa...? En mä voi sen pomollekaan soittaa, että tee nyt sinäkin urpo jotain tälle tilanteelle ja vähän sassiin tai sun firmas aiheuttaa kohta burnoutteja ja hajonneita perheitä.

 

[,]

Jätä se, niin ei tartte odotella kotiin.

 

[vieras]

itsekin teen tällä hetkellä pitkää päivää ja tosiaankaan en tiedä mihin aikaan pääsen illalla kotiin aamulla töihin lähtiessä, ei ole tullut mieleen että se vois toista ärsyttää, ei ainakaan ole sanonut mitään, surettaa vaan itseä lapsen takia kun iltaisinkin on sitten niin väsynyt

 

[ap]

itsekin teen tällä hetkellä pitkää päivää ja tosiaankaan en tiedä mihin aikaan pääsen illalla kotiin aamulla töihin lähtiessä, ei ole tullut mieleen että se vois toista ärsyttää, ei ainakaan ole sanonut mitään, surettaa vaan itseä lapsen takia kun iltaisinkin on sitten niin väsynyt

Mun mielestäni se on aina surullista, jos pienten lasten vanhempia revitään työelämässä äärisuorituksiin perheen kustannuksella. Pitäisi olla joku rauhoitusmerkki, joka suojelisi edes yli 10 tunnin päiviltä. Miksi ne ylipitkät päivät tuntuu aina kasautuvan niihin vuosiin, kun kotona odotetaan? Ei viisikymppiset tunnu vapaa-aikaansa pomolle luovuttavan...

 

[kohtalotoveri]

Täällä myös kipuiltu tuon asian kanssa viitisen vuotta. Meillä se on jo muuttunut pysyväksi asiantilaksi ja olen sen hyväksynyt. Mutta surullista se toki on ja näkyy kyllä suhteessa. Emme ole kovin läheisiä miehen kanssa.

 

[lottis]

täällä sama ongelma! firmalla on paljon töitä, mikä siis sinänsä on hyvä asia, ei ainakaan työt lopu kesken. mutta on ärsyttävää kun mies tulee kotiin yhdeltä yöllä ja lähtee ennen kaheksaa aamulla. huoh.

 

[SuukkoSuulle]

Meil on onneks miehel paljon vapaapäiviäkin, mut sillo ku työpvä on ni usein lähtee puolen pvän jälkeen ja tulee puolilta öin takaisin. Tosin meillä on se etu, et tiedetään etukäteen työpvän pituus. Joskin sekin voi joskus venyä jos hommia tulee (varalla kun on).

Mut tsempityksiä siulle! :hug:

 

[Turbojurpo]

Jos sil on nainen?

Kyllä sillä varmaan on. Nimittäin ap.

 

[vieras]

Meillä miehellä vähän sama juttu. Työviikot on venytetty 6 päiväsiksi "erityistilanteen" vuoksi. Ja vielä kolmivuorotyö. Mies on aivan uuvuksissa ja ainut mitä minä voin tehdä on tukea miestä. Ei siinä paljon vinkuminen auta. Tilanne menee jossain vaiheessa pois ja siihen asti on hammasta pureminen. Ei se varmasti ole herkkua miehellekään, kun elämä on vain puurtamista. kotona käydään vaan syömässä ja nukkumassa ja koko ajan on oman jaksamisen äärirajoilla:/

 

[Ei ymmärrä]

Joo onhan se hemmetin raskasta olla koko päivän kotona lapsen kanssa?!
Itse kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen menin töihin. Nyt saa painaa töissä ensin kahdeksan tuntia ja lopun aikaa hoitaa lapsia kotona.
Koita nyt ihmeessä muistaa,että miehesi tuo teille leivän pöytään ja joutuu tekemään työnsä ja sinua harmittaa olla yksin kotona yhden lapsen kanssa.

 

[ap]

Jos sil on nainen?

Kyllä sillä varmaan on. Nimittäin ap.

Ten points:flower:

 

[Ymmärrän]

Joo onhan se hemmetin raskasta olla koko päivän kotona lapsen kanssa?!
Itse kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen menin töihin. Nyt saa painaa töissä ensin kahdeksan tuntia ja lopun aikaa hoitaa lapsia kotona.
Koita nyt ihmeessä muistaa,että miehesi tuo teille leivän pöytään ja joutuu tekemään työnsä ja sinua harmittaa olla yksin kotona yhden lapsen kanssa.

En ole ap, mutta mitä kohtaa tässä et ymmärrä? Kyllä se vaan on helvetin rankkaa olla kotona lapsen kanssa, kun on sidottu kuitenkin tiiviisti kotiin ja lapseen. Sitten kun lapsi vielä nukkuu helvetin huonosti juuri silloin kun on yksin kotona. Ei tässä jaksa mihinkään muualle lähteä kuin johonkin maksettuun harrastukseen ja muuten olla zombiena kotona.

Meillä tälläinen on pysyvä asiaintila eli mies on välillä pitkiä aikoja poissa, tai sitten kun on muka normityöpäivä niin venyy usein sekin päivä. Se, että ei pysty suunnittelemaan mitään ja suunnitelmat menee uusiksi vituttaa todellakin.

Totta kai on rankkaa käydä töissä ja illalla hoitaa hommia, mutta rankkaa on yhtä lailla tämäkin.

 

[vieras]

Varmasti kypsyttää, muakin, vaikka mies sentään ehtii kotiin ennen esikoisen nukkumaan menoa avuksi iltapuuhiin. Jaksamisia!

 

[ap]

Joo onhan se hemmetin raskasta olla koko päivän kotona lapsen kanssa?!
Itse kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen menin töihin. Nyt saa painaa töissä ensin kahdeksan tuntia ja lopun aikaa hoitaa lapsia kotona.
Koita nyt ihmeessä muistaa,että miehesi tuo teille leivän pöytään ja joutuu tekemään työnsä ja sinua harmittaa olla yksin kotona yhden lapsen kanssa.

No totta helkkarissa mä tiedostan, että mies elämän pitkälti rahoittaa työnteollaan. Koska olet itsekin ollut kotona, tiedät, että esim. lapsen sairastaessa sekin ON raskasta, vaikkakin ihan eri tavalla kuin töissäkäynti. Oma raskaus ei helpota asiaa. Tällainen tilanne vaan ei ole kenenkään etu: lapsi ikävöi, äitiä vituttaa, isä on lopen uupunut ja työpaikka ei saa parasta mahdollista työpanosta. Arki rullaa tavallaan puoliteholla, kun yksi perheenjäsen on koko ajan kaiken ulkopuolella.

 

[ap]

Meillä tälläinen on pysyvä asiaintila eli mies on välillä pitkiä aikoja poissa, tai sitten kun on muka normityöpäivä niin venyy usein sekin päivä. Se, että ei pysty suunnittelemaan mitään ja suunnitelmat menee uusiksi vituttaa todellakin.

Täsmälleen! Suunnitelmien perumista työn takia en mäkään osaa niellä, se suututtaa ihan aina. Samoin se löysässä hirressä roikkuminen, kun ehkä mennään jonnekin nyt tai sitten ei, riippuu siitä soittaako asiakas vai ei...