Voi rähmä ( kummeista )

[Itku]

Esikoisella on 4 kummia ( kaks sukulaista, minun ja mieheni veli, ja kaksi minun ystävää ). Nyt on toinen lapsi tulossa ja kummeiksi on pyydetty neljä sukulaista ( minun serkku+mies, miehen setä+vaimo ) ja nyt olen miettinyt että saattaisin ehkä tahtoa yhden ystäväni tämän lapsen kummiksi myös. Onko viisi jo liikaa?

Esikoista ei nämä minun ystävät ( silloin olivat läheisiä, nykyään ei ) käy katsomassa kuin ehkä syntymäpäivillä eikä muutenkaan juurikaan kuulumisia kysele

 

[siiri]

mielestäni liikaa meillä esikoisella 2 ja tokalla 3

 

[Iines]

Meillä 5 kummia, ei ole liikaa. Kolme kummeista muistaa lasta, kaksi ei...

 

[vieras]

Meidän kummitytöllä on viisi kummia, joten mun mielestä ei ole liikaa! Omilla lapsilla 3-4 kummia.

 

[Itku]

Minulla on kolme kummia ja minun toisella veljellä neljä, toisella kolme.
Esikoisella on tosiaan neljä ja niistä kahta lapsi näkee ja ovat läheisiä, kaksi ei. Näistä kummeista mitä tälle ollaan valittu näkee kaikkia aika harvoin koska välimatka on suuri. Tätä ystävääni näkisi ehkä vähän useammin ellei hänkin tee samaa kuin nuo kaksi - muutu ihan erilaisiksi.

 

[vieras]

Mulla itselläni on ollut 5 kummia, ei ole ollut koskaan liikaa

 

[Bonaire]

meillä tytöllä oli kummeja 4,yksi kuoli,kolmas ei tullut 3 v synttäreille :/ eikä ole kuultu hänestä sen koomin ja kaksi jäljelle jäänyttä onneksi muistaa,muutenkin kuin lahjoin =)

 

[pipsa]

Meidän molemmilla lapsilla on 6 kummia joista molemmilla yksi pariskunta. 5 kummia lapsella ei ole liikaa.

 

[Itku]

Minun ystävät ovat tainneet kuvitella että kummius on sitä että käydään synttäreillä ja tuodaan pieni paketti, ja jouluna toinen lahja.

Siksi ollaan miehen kanssa onnellisia noista sukulaiskummeista jotka oikeasti lapsesta välittää ja lapsi on niille tärkeä.

 

[Valamon Yksinäinen]

Nuorimmaisella 5 kummia, ei yhtään liikaa.

 

[Malviina]

Meillä on kaikilla 5-6 kummia, eikä ole liikaa...

 

[Bored one]

Onpas paljon kummeja! Meidän molemmilla on kumpaisellakin ne pakolliset 2 eikä ois niitäkään ellei olisi tuollaista kummallista kirkollista jäännettä että on PAKKO olla kummit. Meillä ei ole kovin laajaa ystäväpiiriä, sukulaisia vähän ja heilläkin ennestään kummilapsia. Tokalle lapselle oli jo paha keksiä kummeja kun ei oikein kumpikaan ehdokas ollut suostuvainen, suostuivat lopulta mutta toinen heistä on unohtanut kummilapsensa täysin. Yritetään aina välillä itse ilmoitella itsestäme, mutteipa sitä jaksa tyrkyttää seuraansa kun ei tunnu kiinnostavan
Lahjoista viis, niistä ei perusteta, ois kiva vaan että kummi ois läsnä joskus.