minnee
Juu, sama juttu oli naskin kanssa. Kun tyttö oli kuukauden ikäinen olin neuvolaan yhteydessä ja ehdotin refluksitaudin mahdollisuutta: oli limaisuutta ja aivastelua, runsasta puklailua, jatkuvasti söi (rintamaitoa), viihtyi vain pystyasennossa jne. Mahavaivoja oli myös kovasti. Viisi kuukautta sitä ehti jatkua, ennen kuin yksi terveyskeskuslääkäri tuumasi, että "selvää refluksiahan tämä". Saatiin resepti Gavisconiin (jota saa myös käsikaupasta) ja oireet helpottivat selvästi. Että ketutti...
Neuvolan terveydenhoitaja tuumasi alusta saakka, että on vaan koliikkia, menee ohi neljässä kuukaudessa. Ei mennyt. Meinasin jo päästellä sille ärräpäitä, kun keskusteltiin mahallaan pitämisestä, että lapsen kuulemma pitäisi olla mahallaan lattialla että oppii konttaamaan. Minä yritin selittää, että ei se halua olla mahallaan, kun se käy kipeää. "Mutta kun se on tärkeää jankutijankuti..." Lopulta kun saatiin refluksidiagnoosi ja kerroin siitä hoitajalle, hän tuumasi, että "Ai, se oli sittenkin sitä. Ja ME kun ensin ajateltiin että se on koliikkia." Ei ME mitään muuta ajateltu, kuin sitä refluksia, mutta kun sitä terveydenhoitajan mukaan ei voinut tytöllä olla kun toinen kasvoi niin hyvin!
Koko tämän jaarituksen perimmäinen tarkoitus oli sanoa, että olkaa sitkaita ja hakekaa sille pienellenne apua niin kauan, kunnes apu löytyy. Ja tosiaan refluksilla on taipumus helpottaa ensiimäisen vuoden myötä. Kiinteisiin siirtyminen auttaa paljon ja se, kun toinen alkaa viihtyä enemmän ja enemmän pystyasennossa.
Neuvolan terveydenhoitaja tuumasi alusta saakka, että on vaan koliikkia, menee ohi neljässä kuukaudessa. Ei mennyt. Meinasin jo päästellä sille ärräpäitä, kun keskusteltiin mahallaan pitämisestä, että lapsen kuulemma pitäisi olla mahallaan lattialla että oppii konttaamaan. Minä yritin selittää, että ei se halua olla mahallaan, kun se käy kipeää. "Mutta kun se on tärkeää jankutijankuti..." Lopulta kun saatiin refluksidiagnoosi ja kerroin siitä hoitajalle, hän tuumasi, että "Ai, se oli sittenkin sitä. Ja ME kun ensin ajateltiin että se on koliikkia." Ei ME mitään muuta ajateltu, kuin sitä refluksia, mutta kun sitä terveydenhoitajan mukaan ei voinut tytöllä olla kun toinen kasvoi niin hyvin!
Koko tämän jaarituksen perimmäinen tarkoitus oli sanoa, että olkaa sitkaita ja hakekaa sille pienellenne apua niin kauan, kunnes apu löytyy. Ja tosiaan refluksilla on taipumus helpottaa ensiimäisen vuoden myötä. Kiinteisiin siirtyminen auttaa paljon ja se, kun toinen alkaa viihtyä enemmän ja enemmän pystyasennossa.