S
surullinen :(
Vieras
kävin hakemassa postia päivällä kun 1,5v ja 2vk ikäiset lapset olivat nukkumassa. matka kesti n.8 min jonka aikana vaihdoin muutaman sanan naapurin rouvan kanssa. menin takaisin sisään ja tarkistin että lapset ovat vielä nukkumassa. 2vk nukkui rauhassa rattaissaan mutta 1,5 ikäistä ei näkynyt missään. hätäännyin ja etsin kaikki paikat sisältä talosta. katsoin kaapit,sängynaluset, ovien taakse yms. poikaa ei löydy mistään. nappaan vauvan vaunuissaan mukaan ulos ja etsin poikaa. huutelen ja itken. mistään ei kuulu mitään muuta, kuin autojen hurinaa tiellä. talomme toisella puolen on iso autotie. (nopeusrajoitus 60) naapuri on nähnyt hätäännykseni ja tulee kysymään mikä hätänä. saan jotenkuten puristettua itestäni ulos että poika on kadonnut. naapuri jää vauvan kanssa pihalle ja lähden juoksemaan kohti autotietä. vähän ennenkuin ylitän vilkkaasti liikennöidyn tien näen tienposkessa pienen pojan osoittelemassa ohi ajavia autoja. toivon koko sydämmestäni ja rukoilen että poika ei lähde ylittämään tietä. pääsen tien yli ja nappaan pojan syliin. itken helpotuksesta. mietin miten pahasti olisi voinut käydä. herra varjelkoon tuolla pikku veijarilla on ollut suojelusta matkassa. loppu illan on pitänyt käydä halimassa ja suukottelemassa tuota pientä aarretta. en enään ikinä lähde minnekkään ilman lapsia (tai siis että lapset kahdestaan sisällä) on nyt niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paska mutsi fiilis että... :'(