Voi onneton tilanne

[ymmällään]

Sisareni meni naimisiin viime kesänä. Hän kertoi äskettäin olevansa ihan alussa raskaana. Nyt sisko on muuttamassa pois miehensä luota. Mies oli pettänyt humalassa, kolmannen kerran. Ensimmäiset kaksi kertaa oli ennen avioliittoa, ennen avioliittoa on myös käyttäytynyt pari kertaa väkivaltaisesti. Heillä on yhteinen talolaina. En ymmärrä miksi naimisiin oli mentävä ja nyt sitten alle vuoden päästä erotaan. Lapsikin on tulossa. Siskoni on 23 vuotias. Nyt hän harkitsee aborttia. Toivon sydämeni pohjasta, että hän ei lasta tapa, itse olen "joutunut omaani odottamaan" useamman vuoden, joten minulle lapsi on aina suuri lahja. Kuitenkin siskollanikin on ammatti ja mahdollisuudet suomessa pärjätä yksinhuoltajana on tosi korkeat, yhteiskunta pitää huolta. Tukiverkko on. Sisko ehdotti, että antaisi lapsen minulle. Onnistuisikohan? Oma lapseni on nyt vähän alle vuoden vanha. Olen avioliitossa, asunto on ja raha-asiat kunnossa. Mitenhän mahtaisi sosiaalitoimisto suhtautua? Tietenkin luulen, että siskoni lapsen synnytettyään haluaisikin itse yrittää elää äitinä, mutta jos asiat sitten menevät huonosti, niin olisin totta kai lapsen valmis sijoitukseen ottamaan. Tukisin totta kai mahdollisimman pitkälle hänen itsenäistä äitiyttään.

 

[sinulle suuri lahja?]

Tunnetko olevasi jotenkin ylempiarvoinen, koska olet kärsinyt lapsettomuudesta? Tai, että lapsesi olis sulle tärkeämpi kuin heillä keillä lapset on tulleet helposti? :O

 

[Bilettäjä]

Sai siskos ainakin tod. näk. hyvät bileet...

 

[BlondeMonsoon]

No kurja tilanne tietty, että mies pettää ja muuta, mutta siskollas on kyllä kasvun paikka nyt. Kaikenlaista voi elämässä tapahtua, ei kai suunniteltua ja haluttua lasta aleta abortoimaan vain siksi, että asiat ei menneet vanhemmilla niinkuin oli ajateltu? Miten sitä lakkaa yhtäkkiä haluamasta odottamaansa lasta siksi, että mies pettää? Jälkiviisaus ei ole viisautta, tiedän. Siksi onkin turhaa miettiä, oliko fiksua mennä väkivaltaisen ja pettävän miehen kanssa kimppaan ja lisääntyä.

Ihan automaattisesti ei siskosi voi lastaan sinulle antaa, sijoitus-asioista pitää keskustella sosiaaliviranomaisten kanssa. Adoptio on sitten asia erikseen.

Voisit nyt kuitenkin olla siskollesi tukena raskaudessa ja uudessa elämäntilanteessa ja toivoa, että alkujärkytyksen jälkeen hän huomaa, ettei elämä lopu tähän ja että toivottu lapsi tulee olemaan hänelle suuri onni onnettomuudenkin keskellä.

 

[ap]

Tunnetko olevasi jotenkin ylempiarvoinen, koska olet kärsinyt lapsettomuudesta? Tai, että lapsesi olis sulle tärkeämpi kuin heillä keillä lapset on tulleet helposti? :O

En varmasti tunne. Jokainen lapsi on suuri lahja, ihmeellinen, käsittämätön ja annetaan vanhempiensa käsiin avuttomana ja hoivaa vailla. Tiedän, että moni ajattelee lapsen vain sotkevan omat suunnitelmat tai olevan tiellä, siksihän aborttejakin tehdään. Totta kai lapsen helposti alulle aanut voi kokea yhtä suurta rakkautta ja kiitollisuuden tunnetta, kuin lasta pitkään odottanutkin, ei pitkä odotus jalosta ketään. Mutta siskoni tapauksessa tämä tunne ei tullut automaattisesti vaan hän kokee lapsen lähinnä riesana ja pohtii onko se "pakko" pitää, kestääkö hän abortin jne. Toivoisin että jokainen saisi syntyä tähän maailmaan toivottuna ja rakastettuna, mutta valitettavasti näin ei ole.

 

[ap]

No kurja tilanne tietty, että mies pettää ja muuta, mutta siskollas on kyllä kasvun paikka nyt. Kaikenlaista voi elämässä tapahtua, ei kai suunniteltua ja haluttua lasta aleta abortoimaan vain siksi, että asiat ei menneet vanhemmilla niinkuin oli ajateltu? Miten sitä lakkaa yhtäkkiä haluamasta odottamaansa lasta siksi, että mies pettää? Jälkiviisaus ei ole viisautta, tiedän. Siksi onkin turhaa miettiä, oliko fiksua mennä väkivaltaisen ja pettävän miehen kanssa kimppaan ja lisääntyä.

Ihan automaattisesti ei siskosi voi lastaan sinulle antaa, sijoitus-asioista pitää keskustella sosiaaliviranomaisten kanssa. Adoptio on sitten asia erikseen.

Voisit nyt kuitenkin olla siskollesi tukena raskaudessa ja uudessa elämäntilanteessa ja toivoa, että alkujärkytyksen jälkeen hän huomaa, ettei elämä lopu tähän ja että toivottu lapsi tulee olemaan hänelle suuri onni onnettomuudenkin keskellä.

Todellakin aion olla tukena ja tukea siskoni äitiyttä. Mutta jos hän ei halua lasta pitää, totta kai ottaisin mielelläni vastaan lapsen. Sitä asiaa täytyy tiedustella sosiaalitoimistosta, jos sisko nyt päätyy siihen että pitää lapsen mutta antaa sen pois.

 

[Sapettaaaaaa]

Tunnetko olevasi jotenkin ylempiarvoinen, koska olet kärsinyt lapsettomuudesta? Tai, että lapsesi olis sulle tärkeämpi kuin heillä keillä lapset on tulleet helposti? :O

En varmasti tunne. Jokainen lapsi on suuri lahja, ihmeellinen, käsittämätön ja annetaan vanhempiensa käsiin avuttomana ja hoivaa vailla. Tiedän, että moni ajattelee lapsen vain sotkevan omat suunnitelmat tai olevan tiellä, siksihän aborttejakin tehdään. Totta kai lapsen helposti alulle aanut voi kokea yhtä suurta rakkautta ja kiitollisuuden tunnetta, kuin lasta pitkään odottanutkin, ei pitkä odotus jalosta ketään. Mutta siskoni tapauksessa tämä tunne ei tullut automaattisesti vaan hän kokee lapsen lähinnä riesana ja pohtii onko se "pakko" pitää, kestääkö hän abortin jne. Toivoisin että jokainen saisi syntyä tähän maailmaan toivottuna ja rakastettuna, mutta valitettavasti näin ei ole.

Mun mielestä, jos ylipäätään pohtii "onko se pakko pitää", niin EI todellakaan ole.. Parempi, ettei tuollainen keskenkasvuinen synnytä lasta tähän maailmaan.

 

[sääli]

Sisareni meni naimisiin viime kesänä. Hän kertoi äskettäin olevansa ihan alussa raskaana. Nyt sisko on muuttamassa pois miehensä luota. Mies oli pettänyt humalassa, kolmannen kerran. Ensimmäiset kaksi kertaa oli ennen avioliittoa, ennen avioliittoa on myös käyttäytynyt pari kertaa väkivaltaisesti. Heillä on yhteinen talolaina. En ymmärrä miksi naimisiin oli mentävä ja nyt sitten alle vuoden päästä erotaan. Lapsikin on tulossa. Siskoni on 23 vuotias. Nyt hän harkitsee aborttia. Toivon sydämeni pohjasta, että hän ei lasta tapa, itse olen "joutunut omaani odottamaan" useamman vuoden, joten minulle lapsi on aina suuri lahja. Kuitenkin siskollanikin on ammatti ja mahdollisuudet suomessa pärjätä yksinhuoltajana on tosi korkeat, yhteiskunta pitää huolta. Tukiverkko on. Sisko ehdotti, että antaisi lapsen minulle. Onnistuisikohan? Oma lapseni on nyt vähän alle vuoden vanha. Olen avioliitossa, asunto on ja raha-asiat kunnossa. Mitenhän mahtaisi sosiaalitoimisto suhtautua? Tietenkin luulen, että siskoni lapsen synnytettyään haluaisikin itse yrittää elää äitinä, mutta jos asiat sitten menevät huonosti, niin olisin totta kai lapsen valmis sijoitukseen ottamaan. Tukisin totta kai mahdollisimman pitkälle hänen itsenäistä äitiyttään.

nimenomaan: voi onneton tilanne. niinhän se menee, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.