Voi näitä raskausajan mielialoja

[Vepasto]

Ei lähtenyt tämä aamu hyvin käyntiin. Esikoiselle jouduin monta kertaa sanomaan "tule syömään", " syö puurosi", "älä pelleille", nyt syöt" jne. Sen jälkeen kun piti pukea, niin siitäkin jouduin sanomaan liian monta kertaa. Poika vaan hyppi pitkin keittiötä ja hoki olen klovni-pelle, olen klovni-pelle. Siinä vaiheessa mulla petti hermot ja mä huusin, siis ihan kunnolla huusin, että nyt ne vaatteet päälle, niin kuin olis jo. Poikaha suuttui tästä ja lähti suutuspäissään ulos odotamaan taksia. Tuli onneksi takaisin hetken päästä ja pyysi, että vilkuttaisin vielä ikkunasta, eli lähti lopulta ihan hyvillä mielin. Mutta mulla on hermot ollu tosi kireellä ja itku herkässä. Kun luin tuota koulukiusaamisketjua, niin rupesin jo siinä itkemään. Pitäis varmaan vaikka ruveta siivoomaan, niin sais jotain muuta tekemistä.

 

[Annuli]

On se rankkaa! Olen miettinyt samaa, että missä vaiheessa sitä uskaltaa olla toista kertaa raskaana kun esikoisella on kuitenkin joku tahtoikä päällä, kun se alkoi jo orastellen 1,5 vuotiaana. Mäkin varmaan kimmastuisin ihan turhasta, kun olen syyllistynyt siihen ilman raskauttakin. Nyt olen enempi tutkinut käytöstäni ja antanut enemmän vapautta ja rakkautta ja tuntuu tepsivän...

 

[mutzi81]

No mutta se ei varmasti kovin vaaralista ole vaikka äiskä välillä vähän ärjäsee.. Mäkin olen raskaana, kolmatta odotan ja välillä kyllä täytyy hieman ääntään koventaa että asia menee perille, varsinkin isommalle. Mutta niin sitä täytyy vaikka ei raskaana olisikaan..

 

[...]

Täällä mennään viikoilla 39+ ja monenmoista myös mahtunut tähän raskauteen. Ihan älyttömiä raivonpuuskia, kauheita huolia esikoisen pärjäämisestä ja rasittavaa jatkuvaa pohdintaa siitä, josko taas sanoin jotain tyhmää tai epäkohteliasta jollekin. Sitten olen lähetellyt ihan vainoharhaisia viestejä ihmisille tyyliin "ethän suuttunut, kun...", ja toisessa päässä ollaan oltu ihan ihmeissään. Aaargh. Olisipa taas oma itsensä!

 

[Vepasto]

Esikoisen odotusaikana mulla oli sellainen olo, että en voi sanoa kenellekään läheiselle mitään "pahasti", enkä edes heittää heihin liittyviä vitsejä, jos ne ei kuitenkaan ymmärrä niitä ja jos niille sit sattuukin jotain enkä pysty enää korjaamaan sanomisiani.