Voi miun lapsonen pienoinen!!

äkä huoli. kyllä asiat aina järjestyy ja antaa elämän viedä. meidän suvussa osa tullut ensikerran äideiksi 16-17 vuotiaina, ja osa 29-39 ja ikä ei koskaan sano sitä kuka selviää ja kuka ei. Äläkä huoli sitä nuoruuden loppumista, ei selopu, se muuttaa vain muotoaan.

Muistan ku anoppi selvisi meidän lapsen alkujärkytyksestä ni alkoi jo odottaa mummina oloa. Oma isäni sani voi perkele ja sen hiukset varmaan lähti päästä sinä yönnä ja sekin on onnellinen ukki. Nyt ollaa jo 30 molemmat 4 lasta ja selvitty hengissä.
ei se oo elämää joka ei yllätä tai jossa kaikki menee suunnitellun kaavan kanssa. voimia

 

Tosi tärkeää, että tyttösi saa kaiken vanhempien tuen. Kumpa vain poikaystäväkin jaksaisi pysyä mukana, vaikkei lapsen isä olekaan. Mutta, mutta, kun näin nuorista on kyse, mitä tahansa voi tapahtua, se on realiteetti. Niin pahalta kuin se tuntuukin.

Naisen osa on kova, vastuu on kannettava tavalla tai toisella, miehet pääsevät niin paljon vähemmällä, osa jopa livistää.

Toivottavasti tytölläsi kaikki menisi parhainpäin!

 

Ylös, ukos ja lenkille!