M
muru
Vieras
Aikanaan kirjoiteltiin toisillemme viestejä ja kirjoituksia erossa ollessa. Tämän viestin haluan jakaa teidän kanssa. Mies on kirjoittanut tämän eräänä juhannusyönä, kun joutui olemaan yövuorossa ja musta erossa...
"... kun he tapasivat toisensa ensimmäisen kerran, oli poika kiinnostunut tytöstä heti ensi silmäyksellä ja alkanut kiertää tyttöä kuin Suuri metsästäjä tulevaa saalistaan. Poika ihastui ensimmäiseksi tytön silmiin ja toivoi, että tyttö huomaisi hänet.
Kun viimein poika teki päätöksen, että hakee tätä kaunista olentoa tanssimaan kanssaan, iski paniikki. Pojalla ei ollut tarpeeksi sisua. Mutta kun kuuli hitaiden alkavan tuli pojalle kiire kohdata ihatuksensa, ennen kuin muut metsästäjät kerkeävät edelle. Onneksi poika sitten ehti ja sai pyydettyä tyttöä tanssimaan.
Tytön kauniit silmät sekä valloittava hymy saivat pojan lahkeet tutisemaan. Poika meni aivan lukkoon ja kuuli harhojakin. Hän luuli aluksi, ettei tytölle käynyt tanssiminen, mutta kun tyttö lähti kohti tanssilattiaa ja otti poikaa kädestä, niin poika seurasi perässä. Tyttö laittoi kädet pojan hartioille ja niin tuli Suursta metsästäjästä itse nöyrä saalis. Siinä he tanssivat hitaat loppuun ja tunne oli kuin he olisivat tanssineet pilven päällä. Ai että oli ihanaa...
Tanssien loputtua he olivat koko loppuillan kaksistaan jutellen ja toisiinsa tutustuen. Kun metsästysmailla tuli valomerkki, tyttö ja poika poistuivat yhdessä kohti yöpymispaikkojaan. Poika siis pääsi saattamaan tätä ihanaa olentoa... Oooo...
Tyttö yöpyi siskonsa luona ja poika kotonaan. Kun he saapuivat tytön yöpymispaikkaan, he menivät kerrostalon portaikkoon istuskelemaan ja juttelemaan. Tyttö melkein nukkui pojan polvea vasten ja sillä hetkellä poika oli täysin myyty.
Kun kello läheni aamuseitsemää ja tuli aika sanoa bye bye, ei poika tahtonut millään jättää tätä kaunista, ihmeellistä sydämenryöstäjää. Poika pyysikin, että tyttö potkaisisi hänet ulos portaikosta, jotta pystyisi etenemään kohti kotiaan. Potkun sijasta poika saikin suukon poskelle ja ihanan hymyn, jonka saattelemana pääsi lähtemään. Kävellessään poika vilkuili taakseen, toivoen että jossain sunnossa syttyisi valo, jotta hän tietäisi minne hänen sydämensä valittu katosi...
Seuraavana päivänä he tapasivat uudestaan ja siitä alkoi rakkaustarina, jolle ei näy loppua. ?"
*Huokaus* On se ihanaa, että oon tehnyt joskus johonkuhun noin suuren vaikutuksen ja että mua rakastetaan yhä edelleen, vaikka tuosta tapaamispäivästä on kulunut jo 11 vuotta!
"... kun he tapasivat toisensa ensimmäisen kerran, oli poika kiinnostunut tytöstä heti ensi silmäyksellä ja alkanut kiertää tyttöä kuin Suuri metsästäjä tulevaa saalistaan. Poika ihastui ensimmäiseksi tytön silmiin ja toivoi, että tyttö huomaisi hänet.
Kun viimein poika teki päätöksen, että hakee tätä kaunista olentoa tanssimaan kanssaan, iski paniikki. Pojalla ei ollut tarpeeksi sisua. Mutta kun kuuli hitaiden alkavan tuli pojalle kiire kohdata ihatuksensa, ennen kuin muut metsästäjät kerkeävät edelle. Onneksi poika sitten ehti ja sai pyydettyä tyttöä tanssimaan.
Tytön kauniit silmät sekä valloittava hymy saivat pojan lahkeet tutisemaan. Poika meni aivan lukkoon ja kuuli harhojakin. Hän luuli aluksi, ettei tytölle käynyt tanssiminen, mutta kun tyttö lähti kohti tanssilattiaa ja otti poikaa kädestä, niin poika seurasi perässä. Tyttö laittoi kädet pojan hartioille ja niin tuli Suursta metsästäjästä itse nöyrä saalis. Siinä he tanssivat hitaat loppuun ja tunne oli kuin he olisivat tanssineet pilven päällä. Ai että oli ihanaa...
Tanssien loputtua he olivat koko loppuillan kaksistaan jutellen ja toisiinsa tutustuen. Kun metsästysmailla tuli valomerkki, tyttö ja poika poistuivat yhdessä kohti yöpymispaikkojaan. Poika siis pääsi saattamaan tätä ihanaa olentoa... Oooo...
Tyttö yöpyi siskonsa luona ja poika kotonaan. Kun he saapuivat tytön yöpymispaikkaan, he menivät kerrostalon portaikkoon istuskelemaan ja juttelemaan. Tyttö melkein nukkui pojan polvea vasten ja sillä hetkellä poika oli täysin myyty.
Kun kello läheni aamuseitsemää ja tuli aika sanoa bye bye, ei poika tahtonut millään jättää tätä kaunista, ihmeellistä sydämenryöstäjää. Poika pyysikin, että tyttö potkaisisi hänet ulos portaikosta, jotta pystyisi etenemään kohti kotiaan. Potkun sijasta poika saikin suukon poskelle ja ihanan hymyn, jonka saattelemana pääsi lähtemään. Kävellessään poika vilkuili taakseen, toivoen että jossain sunnossa syttyisi valo, jotta hän tietäisi minne hänen sydämensä valittu katosi...
Seuraavana päivänä he tapasivat uudestaan ja siitä alkoi rakkaustarina, jolle ei näy loppua. ?"
*Huokaus* On se ihanaa, että oon tehnyt joskus johonkuhun noin suuren vaikutuksen ja että mua rakastetaan yhä edelleen, vaikka tuosta tapaamispäivästä on kulunut jo 11 vuotta!
Luulen että omanikin ajatteli jotakuinkin noin, mutta ei sitäkoskaan mulle kirjottanut, mutta kerto kyllä 