Voi luoja...mä oon maailman huonoin äiti...;((

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
joo en yrittäny hukuttaa, lapsen hiukset kastui.

Mä en tajua miten kilahdin noin. Mä oon niin rauhallinen ihminen, kuin pyhä lehmä, en edes huuda tuolle yleensä. NIin nyt sitten ihan totaalinen sekoaminen.

On vaan niin vaikeeta, kun poika ei halua minua mihinkään. En kelpaa leikkeihin, en kelpaa syöttämään, en kylvettämään, en lukemaan hyvänyönsatua. isä isä isä vaan kaikkeen. Tuntuu pahalta. Itkettää. MIten tämän voi korjata? Miksen kelpaa??

:hug: maltti on valttia.. toi on varmasti ohimenevä vaihe toi isi isi mutta aikaa se vie. kyllä mä uskon että sulla on rankkaa mutta silti sanon että teit väärin. mutta enskerralla lupaa että lasket 10 oven toisella puolella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
joo en yrittäny hukuttaa, lapsen hiukset kastui.

Mä en tajua miten kilahdin noin. Mä oon niin rauhallinen ihminen, kuin pyhä lehmä, en edes huuda tuolle yleensä. NIin nyt sitten ihan totaalinen sekoaminen.

On vaan niin vaikeeta, kun poika ei halua minua mihinkään. En kelpaa leikkeihin, en kelpaa syöttämään, en kylvettämään, en lukemaan hyvänyönsatua. isä isä isä vaan kaikkeen. Tuntuu pahalta. Itkettää. MIten tämän voi korjata? Miksen kelpaa??

Niin se menee. Aluks äiti on se ainoa ihminen maailmassa. Sitten tuleekin isän vuoro. Itseasiassa, mä hieman jo odotan sitä aikaa että poika olisi enemmän isänsä perään, saisi itse vähän huilia..... ;) kyllse äiti silti on se tärkein ihminen maailmassa mutta...isä ja poika ovat ISÄ JA POIKA.
 
reaktio ihan ymmärettävä,itsekin kilahdin milloin mistäkin kun olin raskaana..mutta tärkein asia että tiedostit väärin tehneesi :hug: en kehottaisi neuvolassa puhumaan,siitä voi seurata pian huonoakin...ja toisekseen mitä ne siel neuvolassa vois tehä ? ei mitään..minä en ainaka maininnut nlas mun raskauden aikaisia raivareita..
 
anna pojalle aikaa,turhaan oot noin mustis tuosta asiasta.nauti nyt että saat rauhassa levähtää ennen kun toinen syntyy :flower:
ja nyt otat ihan iisisti,jos teet viellä jotain vastaavaa ni sit mä suutun ja pahasti :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Varmasti hormooneilla osansa asiassa. Ehkäpä poika otti opiksensa ja tietää miten voi käydä jos alkaa riehumaan noin hammaspesulla. Kyllä äideillä oikeus suuttua. Ja tuskin saa traumoja.

Eihän sulla ole omia lapsia, eihän?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Varmasti hormooneilla osansa asiassa. Ehkäpä poika otti opiksensa ja tietää miten voi käydä jos alkaa riehumaan noin hammaspesulla. Kyllä äideillä oikeus suuttua. Ja tuskin saa traumoja.

Eihän sulla ole omia lapsia, eihän?!

2v ottaa opikseen? tuskin kun ei tuo 3v:kään vielä osaa olla ärsyttämättä ja tekee sen täysin tietoisesti ja tahalleen
 
onko tuo normaalia, että isävaihe kestää niin kauan? Nyt kestänyt 3 kk jo. Aemmin meillä oli niin hyvin asiat, nyt tuntuu koko poika ihan vieraalta, ei edes omalta, kun ei suostu mun kanssa mihinkään.Isä ollut puoli vuotta työttömänä joten kaikki aika heillä menee kahdestaan, mä en jaksa enää edes yrittää että tuo poika olisi minun kanssa, tönii mua pois ja sanoo "ei äiti, ei äiti" tai "äiti mee poit". Olenko mä menettänyt tuon pojan ikuiseksi ajoiksi?

Lisäksi mua harmittaa, kun mies on niin lepsu, että antaa pojalle kaiken periksi, ja tekee musta sitten "pahiksen" kun kiellän namit ja pistän syömään vihanneksia enkä anna olla ulkona koko päivää. Jos kiellän poikaa, isä tulee perässä ja kuiskuttaa apojalle, että "ei kerrota äitille niin saat sitä ja sitä".
 
Puhu neuvolassa, jos tuntuu ettet jaksa. Syyllistäminen ei auta mitään, tsemppiä jatkoon!
Mutta voin kyllä sanoa että ymmärrän ihan täysin miltä tuntuu kun lapsi on täysin isänsä poika. Varmaan samalta tuntuu iseistäkin jotka kokee olevansa jotenkin ulkopuolisia mutta eihän äidit nyt sitä ymmärrä ellei ole omaa kokemusta. Meillä ajan myötä vähän tasoittunut, nykyään kelpaa välillä äitikin. Onneksi tuo kuopus on äitin rakas :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
onko tuo normaalia, että isävaihe kestää niin kauan? Nyt kestänyt 3 kk jo. Aemmin meillä oli niin hyvin asiat, nyt tuntuu koko poika ihan vieraalta, ei edes omalta, kun ei suostu mun kanssa mihinkään.Isä ollut puoli vuotta työttömänä joten kaikki aika heillä menee kahdestaan, mä en jaksa enää edes yrittää että tuo poika olisi minun kanssa, tönii mua pois ja sanoo "ei äiti, ei äiti" tai "äiti mee poit". Olenko mä menettänyt tuon pojan ikuiseksi ajoiksi?

Lisäksi mua harmittaa, kun mies on niin lepsu, että antaa pojalle kaiken periksi, ja tekee musta sitten "pahiksen" kun kiellän namit ja pistän syömään vihanneksia enkä anna olla ulkona koko päivää. Jos kiellän poikaa, isä tulee perässä ja kuiskuttaa apojalle, että "ei kerrota äitille niin saat sitä ja sitä".

se on aina toinen on pahis ja toinen lellittelijä. yleensä äiti lellittelee ja isä määrää kaapinpaikan joten toi kuulostaa aika loogiselta. mitäs jos koittasit joskus ottaa äiti poika aikaa meette yhessä kahestaan jonnekkin kivaan paikkaan mikä on lapselle mieluinen? esim ottaa tavaksi tehdä yhdessä jotain mistä lapsi pitää?
 
No kuule kohta kelpaat (kun vauva syntyy) niin paljon lapsellesi että toivoisit välillä että isäkin kelpaisi pienelle miehelle. Olet aika mustiksen tuntuinen...
 

Yhteistyössä