V
viimeisillä voimillaan
Vieras
Pyysin eilen apua lasteni kavereiden äidiltä ja ehdotin, että lapseni menisivät heille yökylään, kun meillä tehdään remonttia ja maalaushommien takia pitäisi pitää lapset poissa keittiöstä sekä pystyä itse maalaamaan. Olemme siis lasteni kavereiden äidin kanssa aika läheisiä ja olemme sopineet, että autamme toisiamme tarvittaessa.
Pojat saivat luvan yökyläilyyn ja kaikki menikin hienosti kunnes kavereiden äiti toi lapseni takaisin kotiin. Sitten alkoi se hirveä marina hänen lapsiltaan, että eivätkö saisi jäädä meille leikkimään jne. Omat lapsenikin alkoivat tietenkin marisemaan ja heille selitin, että nyt ei ole mahdollista, kun remontti on niin pahasti kesken. Kuitenkin tuo kavereiden äiti sanoi omille lapsilleen, että etteköhän te voi hetkeksi jäädä. En minä sitten enää kehdannut kieltää, kun äiti meni jo lapsilleen lupaamaan.
Ärsytti jo se, mutta sitten vasta ärsyttikin, kun olin juuri päässyt takaisin maalaamaan ja eiköhän lasteni kaveri tullut vinkumaan, että on nälkä. Sanoin, että meillä on ruoka vasta tunnin päästä ja että eivätkö ole syöneet kotonaan. Eivät kuulemma olleet syöneet kuin yhden leivän aamupalalla. Päätin sitten laittaa ruoan jo aiemmin ja kun pyysin pojat syömään, alkoivat kaverinsa valittaa että eivät halua tuota ruokaa. Selitin, että meillä syödään sitä mitä meillä laitetaan ja jos ei halua syödä, niin sitten ei saa valittaa nälkääkään.
Tympääntyneenä palasin maalauspuuhiin ja koko ajan nuo lasten kaverit tulivat keskeyttämään. Milloin halusivat jäätelöä, milloin oli jano. En saanut yhtään maalattua.
Kaiken lisäksi pojat ovat olleet meillä nyt jo kolme tuntia, vaikka äitinsä sanoi, että hetkeksi tulevat :/ .
Pojat saivat luvan yökyläilyyn ja kaikki menikin hienosti kunnes kavereiden äiti toi lapseni takaisin kotiin. Sitten alkoi se hirveä marina hänen lapsiltaan, että eivätkö saisi jäädä meille leikkimään jne. Omat lapsenikin alkoivat tietenkin marisemaan ja heille selitin, että nyt ei ole mahdollista, kun remontti on niin pahasti kesken. Kuitenkin tuo kavereiden äiti sanoi omille lapsilleen, että etteköhän te voi hetkeksi jäädä. En minä sitten enää kehdannut kieltää, kun äiti meni jo lapsilleen lupaamaan.
Ärsytti jo se, mutta sitten vasta ärsyttikin, kun olin juuri päässyt takaisin maalaamaan ja eiköhän lasteni kaveri tullut vinkumaan, että on nälkä. Sanoin, että meillä on ruoka vasta tunnin päästä ja että eivätkö ole syöneet kotonaan. Eivät kuulemma olleet syöneet kuin yhden leivän aamupalalla. Päätin sitten laittaa ruoan jo aiemmin ja kun pyysin pojat syömään, alkoivat kaverinsa valittaa että eivät halua tuota ruokaa. Selitin, että meillä syödään sitä mitä meillä laitetaan ja jos ei halua syödä, niin sitten ei saa valittaa nälkääkään.
Tympääntyneenä palasin maalauspuuhiin ja koko ajan nuo lasten kaverit tulivat keskeyttämään. Milloin halusivat jäätelöä, milloin oli jano. En saanut yhtään maalattua.
Kaiken lisäksi pojat ovat olleet meillä nyt jo kolme tuntia, vaikka äitinsä sanoi, että hetkeksi tulevat :/ .
Tiedät tietenkin jo mitä pitää tehdä, ens kerralla vastaavassa tilanteessa vaan sanot reippaasti että kuulkaa nyt ei vaan käy, tervetuloa taas vaikka huomenna 
