Voi kun pelottaa vauvan syntymä ja pikkuvauva-aika :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mehku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mehku

Vieras
Viikkoja nyt 37+4 ja lähestyvä vauvan syntymä pelottaa... Huono omatunto kun muut odotuspalstalaiset sanovat, että syntyispä pian, sais vauvan syliin jne. Minä taas toivon, ettei syntyisi vielä moneen viikkoon :(

Esikoisen pikkuvauva-aika oli yhtä h*lvettiä. Itki vuorokaudet ympäri, ei nukkunut 30 min pidempään yhtä soittoa neljän ens. kuukauden aikana. Seur. kuukaudet eivät paljon parempia. (Sairastelu taustalla) Edelleen huonosti nukkuva 3-vuotias. Pitkään mietittiin uskalletaanko yrittää toista. Mutta se rakkaus lapseen on niin suurta! Ja kaipuu saada toinen rakas.

On vaan niin huono omatunto tän asian takia :( Rakastan jo tätä vauvaa yli kaiken ja romahtaisin jos jostain syystä menettäisin hänet. Ollaanhan me jo yhdestä alkuajan painajaisesta selvitty, kai toinenkin menisi? Jos nyt olisikin helpompaa?
 
uskalsit kuitenkin toteuttaa unelman toisesta lapsesta. Mulla lapsi jo kuuden ja arkailen uskaltaisinko yrittää toista. Lapset ovat aina yksilöitä, monesti sisarukset ihan erilaisia vauvaiässä. Jos ekan kans oli vaikeaa, ainakin tiedät mitä se on, eli kauheita yllätyksiä ei ehkä tulossa. Eiköhän kaikki mene hyvin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja piia:
uskalsit kuitenkin toteuttaa unelman toisesta lapsesta. Mulla lapsi jo kuuden ja arkailen uskaltaisinko yrittää toista. Lapset ovat aina yksilöitä, monesti sisarukset ihan erilaisia vauvaiässä. Jos ekan kans oli vaikeaa, ainakin tiedät mitä se on, eli kauheita yllätyksiä ei ehkä tulossa. Eiköhän kaikki mene hyvin!

Juu pitkään mietittiin. Ajattelin sitten kuitenkin, että miten katuisinkaan myöhemmin jos en olisi uskaltautunut yrittämään toista... Jos olisikin toinen ollut helpompi. Ja jos ei niin kyllähän se kuitenkin joskus helpottaa! Yritän tässä samalla tsempata itseänikin ;)
 
Voin vain sanoa, ettei kannata etukäteen murehtia; tulee raskas vauva-aika tai sitten ei, fifty-sixty. Itsellä esikoinen on oli tosi helppo ja alkoi nukkumaan täydet yöt 4kk ikäisenä. Toinen lapsi on nyt 10kk eikä vieläkään yhtään ehjää yötä takana :| Joten jokainen on yksilö . . .
 
Meillä oli samanlainen esikoinen. Ei myöskään kelvannut mikään ruoka, ei tutti eikä tuttipullo, yöt käveli unissaan. Kakkosen saaminen pelotti. Mutta kuinkas ollakaan. Toinen on helppoakin helpompi. Nukkui jo 2kk iässä 8 tunnin yöunet, ja sitten olinkin huolissani liian pitkistä unista :)
 
Mä olen myös joka kerta etukäteen huolehtinut hirveästi jaksamisia. Tuossa vaiheessa raskaus verottaa kovasti sun voimia, mutta saat ne taas takaisin kun vauva on syntynyt. Jotenkin se vauva vaan saa äidin ihmeesti jaksamaan.

Itsekin olin ihan varma, että en jaksa synnyttää ja hoitaa tätä vauvaa, mutta hienosti on jaksettu, vaikka vauva onkin ollut aika kova valvottamaan.
 
Meillä on molempien kanssa tuo pikkuvauva-aika ollut sitä helpointa (lapset 2v ja 4v). :D Ja arki kahden pienen kanssa on ollut ehkä kuitenkin helpompaa kuin kuvittelin sen olevan.

Sulle voi hyvinkin tulla sellainen pieni joka on oikein tyytyväinen oloonsa. :)
 
Meillä ensimmäinen oli kanssa niin huonosti nukkuva, että mulla meni 7 vuotta ennen seuraavaa lasta. Ihmettelin aina, että kuinka joittenkin mielestä vauva-aika on helppoa, mun mielestä päivä päivältä helpotti ja helpotti, eli alku oli vaikein. On törkeää, että monet jotka ei tiedä valvomisesta mitään esittää omia mielipiteitään asiasta ( on muka tietoa jos on vaikka 2 yötä valvonut joskus kun vauva on ollut kipeä).
No nyt meillä on uusi vauva ja kaikki on paljon helpompaa. Nyt ymmärrän mitä ihanaa vauva-ajassa on. Tämäkään ei ole mikään loistonukkuja, syö vielä 6 kuukautisena 2 kertaa yössä, eikä päikkärit ole koskaan olleet mitään kolmen tunnin luokkaa. Kaikki on kuitenkin toisen kanssa helpompaa, kun osaa ottaa rennommin ja on varautunut henkisesti heräilyihin ym. Ja kun on huonot odotukset niin kaikki mikä meneekin hyvin on plussaa!
 

Yhteistyössä