Voi kun olisin tajunnut, miten leppoisaa elämä oli ennen lapsia:

[niin]

http://www.youtube.com/watch?v=7e1y0wPtqD4&feature=related

Tosin ei se lapsista johdu ettei elämäni niin helppoa ole.

 

[pk]

No ei teitä sitten ikinä ottanut oma elämä kaaliin ennen niitä lapsia? Kyllä mä muistan eräänkin "mä en kestä enää" -tyyppisen meltdownin ihan työkuvioihin tai muihin liittyen. Väsyttäähän ne lapset välillä mutta ei mua jotenkin ikinä niin huolella ota ne päähän kuitenkaan, siinä kun on aina se toinenkin puoli. Tietysti jos ei nuku niin kaikki muuttuu mustaksi ja siihen ei auta kuin UNI!

No entäs jos on nuo "mä en kestä enää" -työkuviot niiden lasten aiheuttaman väsymyksen LISÄKSI?

 

[vioh]

Voi, milloinhan sitä itselle tulisi oikein kunnon vauvakuume... ? Nautin kyllä kieltämättä "helposta" elämästä tällä hetkellä, siitä, että ei ole niin suurta vastuuta toisten ihmisten elämästä. Voi elää vain itselleen. Mutta totuus on, että minä vain vanhenen vuosi vuodelta ja joskus kuitenkin haluaisin lapsia. Yksinäisyydestä ei tarvitse "kärsiä", on ihana aviomies, ystäviä sekä koira, joka on aina iloisella päällä ja pitää huolen siitä, ettei ikinä tarvitse palata tyhjään kotiin, vaikka mies jossain reissussa olisikin. Nyt en halua lapsia, olen niin tyytyväinen tähän elämääni, mutta välillä huolestuttaa, että milloin sitten haluan, jos en nyt!?

 

[manta76]

Kyl mie ainakin saan siivota ihan rauhassa vaikka onkin tenava ja yölläkin saan nukkua. Ruokaa laitan joka päivä, mut jos siltä tuntuu niin välillä vetovastuun tästä toimesta ottaa mies...tai paikallinen "pikaruokala". Ei meitin elämä oo muuttunut pal yhtään siitä mitä se oli ennen lapsen syntymää. Nyt on vaan lapsi mukana.

 

[Rytkäätys]

Juu, kyllähän elämä ennen lastensaantia oli hirveän paljon vapaampaa ja helpompaa, mutta ei kyllä myöskään niin antoisaa. Ja juu, kyllä välillä tympii rankastikin samat kotikuviot jotka toistuvat samalla rutiinilla päivästä toiseen ja juu, kyllä väsyttää välillä ihan hirvittävästi, mutta en kyllä tätä vaihtaisi mihinkään, tämä oli tiedossa kun lapsia ryhdyttiin suunnittelemaan.
Sitä paitsi kun lapset tekee suht nuorena, niin kun he ovat opiskeluiässä, on itse vielä ihan nuoreksi ihmiseksi luettavissa tekemään mitä huvittaa. On meillä miehen kanssa ihan haaveita ja suunnitelmiakin sille elämänvaiheelle, mikäli terveen kirjoissa olemme. =)

 

[Fröökynä]

No ei teitä sitten ikinä ottanut oma elämä kaaliin ennen niitä lapsia? Kyllä mä muistan eräänkin "mä en kestä enää" -tyyppisen meltdownin ihan työkuvioihin tai muihin liittyen. Väsyttäähän ne lapset välillä mutta ei mua jotenkin ikinä niin huolella ota ne päähän kuitenkaan, siinä kun on aina se toinenkin puoli. Tietysti jos ei nuku niin kaikki muuttuu mustaksi ja siihen ei auta kuin UNI!

No entäs jos on nuo "mä en kestä enää" -työkuviot niiden lasten aiheuttaman väsymyksen LISÄKSI?

Ei niitä ole enää sittemmin ollut, perspektiivi on jotenkin muuttunut . Pärssiilleen menneen työpäivän jälkeen on kiva tulla kotiin, muuttuupahan ainakin murheen aiheet jos ei mikään muu...