Voi kun oli ihana teinipariskunta vauvan kanssa kaupungilla

Äiti teinipissis, ikää ehkä 15v ja isukki lökäpöksyhoppari tupakka suussaan. Ja hienot kalliit vaunut oli, oisko sossu vai isovanhemmat maksaneet. Säälittävää leikkiä kotia.

 

Jospa ne kuitenki oli ihan oikea perhe, eikä vain leikkiny sitä Säälittävää luulla että jokanen nuori perhe ois jotenki sossun tai isovanhempien elätti... Tiän pariki teiniperhettä joissa isä on töissä ja elättää pienen perheensä ihan täysin ilman kenenkään tukia ja avustuksia...

 

Porvoossako ne käveli?

 

mistä sä tiiät millasii ne on vanhempina?ulkonäostä ja iästäkö?

 

Millä vitulla joku 15-16v jätkä käy töissä ja elättää perheensä?

 

Toisaalta... Olivat sentään lähteneet vauvaa vaunuttelemaan eivätkä kökötä kotona esim. koneella roikkumassa, niinku aika moni mamma täällä tekee...

 

Vai olisivatko olleet lapsenvahteja?? mutta jos olivat perhe, niin hienoa että nuorilla menee mukavasti

 

No sori ettei kaikki ole 35vuotiaita, +40kiloa ylipainoisia, rasvatukkia.

Ulkonäöstähän se vanhemmuus kiinni on ^^

 

mistä sä tiiät millasii ne on vanhempina?ulkonäostä ja iästäkö?

Niinpä. Saattoivathan he olla vaikkapa esim. tytön siskon lapsen kanssa liikkeellä?

 

No jaa näkeehän noita. valitettavasti ei ole YLEENSÄ ruusuinen tulevaisuus. Satun vaan tuntemaan paljon teiniperheitä tai entisiä sellaisia. Itsekin olimme vain 19v kun vauva tuli.

 

Millä vitulla joku 15-16v jätkä käy töissä ja elättää perheensä?

Kielenkäytön perusteella arvioisin sua samanikäiseksi.

 

No sori ettei kaikki ole 35vuotiaita, +40kiloa ylipainoisia, rasvatukkia.

Ulkonäöstähän se vanhemmuus kiinni on ^^

No yli 20v ei ole enää teini joten eikähön siinä välissäkin ole jotain. Eli ei teini-iästä hypätä suoraan ääripäähän

 

Millä vitulla joku 15-16v jätkä käy töissä ja elättää perheensä?

Ei sitten yhtään millään vitulla. Tuskin vielä tehnyt mitään leikkauksia kikkelin poistamiseen...

 

mäkin kävin usein kävelyllä kummitytön kaa ku olin 16v kiva jos joku tommossia kiksejä siit sai

 

mistä sä tiiät millasii ne on vanhempina?ulkonäostä ja iästäkö?

Niinpä. Saattoivathan he olla vaikkapa esim. tytön siskon lapsen kanssa liikkeellä?

Niih, ja muutenki, aina ei ikä ole ulkonäön kans yksiin.... Nykyajan muoti on muutenki nii outo että hankala ennää sanoa yhestäkkään pojusta tai tytöstä minkä ikäsiä ne ois, vaatteet eikä aina se naamakkaan kerro kaikkea...

 

mistä sä tiiät millasii ne on vanhempina?ulkonäostä ja iästäkö?

Niinpä. Saattoivathan he olla vaikkapa esim. tytön siskon lapsen kanssa liikkeellä?

Niih, ja muutenki, aina ei ikä ole ulkonäön kans yksiin.... Nykyajan muoti on muutenki nii outo että hankala ennää sanoa yhestäkkään pojusta tai tytöstä minkä ikäsiä ne ois, vaatteet eikä aina se naamakkaan kerro kaikkea...

Niin ja minustakin ollaan arvioitu 15-28 vuotiasta eri vaatteissa ja tilanteissa joten voisin olla siis teini-äiti tai keski-ikänen äiti Joten ei tosiaan näe kaikista minkä ikäisiä ovat

Minäkin työntelin hoitolastani neljätoista kesäsenä.. raivosikohan täällä joku sillon

 

mä oon 30 ja mua luulaan useesti 15-16 vuotiaaksi.

 

No sori ettei kaikki ole 35vuotiaita, +40kiloa ylipainoisia, rasvatukkia.

Ulkonäöstähän se vanhemmuus kiinni on ^^

No yli 20v ei ole enää teini joten eikähön siinä välissäkin ole jotain. Eli ei teini-iästä hypätä suoraan ääripäähän

Öh, pitäskö tämä ketju ottaa jotenkin vakavasti.Öh?

 

No jaa näkeehän noita. valitettavasti ei ole YLEENSÄ ruusuinen tulevaisuus. Satun vaan tuntemaan paljon teiniperheitä tai entisiä sellaisia. Itsekin olimme vain 19v kun vauva tuli.

Mä taas en _yleensä_ yleistä, mun mielestä jotenkin kertoo ihmisen ajatusmaailmasta aika paljon, jos yleistetään tuntematta ihmistä.

 

No jaa näkeehän noita. valitettavasti ei ole YLEENSÄ ruusuinen tulevaisuus. Satun vaan tuntemaan paljon teiniperheitä tai entisiä sellaisia. Itsekin olimme vain 19v kun vauva tuli.

Mä taas en _yleensä_ yleistä, mun mielestä jotenkin kertoo ihmisen ajatusmaailmasta aika paljon, jos yleistetään tuntematta ihmistä.

Voi sinua, luepa tarkemmin. Jos olisin yleistänyt niin olisin sanonut että AINA, nyt en sanonut. Olen tutustunut teiniäitiyteen lukemalla kirjallisuutta ja tutkimuksia aiheesta, lisäksi tunnen useita teiniperheitä ja lisäksi olen itsekin ollut teiniäiti. Mielestäni minulla on melko paljon tietoa asiasta ja siksi kirjoitinkin että YLEENSÄ. Teiniäitiys on suhteessa yhteiskunnan hyvinvointiin ja suurta teiniäitien määrää pidetään vakavana sosiaalisena ongelmana. Esim. Englannissa tilanne on riistäytynyt käsistä.

 

No jaa näkeehän noita. valitettavasti ei ole YLEENSÄ ruusuinen tulevaisuus. Satun vaan tuntemaan paljon teiniperheitä tai entisiä sellaisia. Itsekin olimme vain 19v kun vauva tuli.

Mä taas en _yleensä_ yleistä, mun mielestä jotenkin kertoo ihmisen ajatusmaailmasta aika paljon, jos yleistetään tuntematta ihmistä.

Voi sinua, luepa tarkemmin. Jos olisin yleistänyt niin olisin sanonut että AINA, nyt en sanonut. Olen tutustunut teiniäitiyteen lukemalla kirjallisuutta ja tutkimuksia aiheesta, lisäksi tunnen useita teiniperheitä ja lisäksi olen itsekin ollut teiniäiti. Mielestäni minulla on melko paljon tietoa asiasta ja siksi kirjoitinkin että YLEENSÄ. Teiniäitiys on suhteessa yhteiskunnan hyvinvointiin ja suurta teiniäitien määrää pidetään vakavana sosiaalisena ongelmana. Esim. Englannissa tilanne on riistäytynyt käsistä.

Oli ihan ot juttu tuo, ihan vain tuohon yleensä ei itse teiniäitiyteen, jotenkin vaan nappas silmään.

Mullakin on tästä aiheesta henkilökohtaista kokemusta , lisäksi tunnen useita teinivanhempia. Itse kirjoitukseni kuitenkin viittasi tuohon sanaan yleensä, ei ollut mitenkään henkilökohtainen sulle.

 

No jaa näkeehän noita. valitettavasti ei ole YLEENSÄ ruusuinen tulevaisuus. Satun vaan tuntemaan paljon teiniperheitä tai entisiä sellaisia. Itsekin olimme vain 19v kun vauva tuli.

Mä taas en _yleensä_ yleistä, mun mielestä jotenkin kertoo ihmisen ajatusmaailmasta aika paljon, jos yleistetään tuntematta ihmistä.

Voi sinua, luepa tarkemmin. Jos olisin yleistänyt niin olisin sanonut että AINA, nyt en sanonut. Olen tutustunut teiniäitiyteen lukemalla kirjallisuutta ja tutkimuksia aiheesta, lisäksi tunnen useita teiniperheitä ja lisäksi olen itsekin ollut teiniäiti. Mielestäni minulla on melko paljon tietoa asiasta ja siksi kirjoitinkin että YLEENSÄ. Teiniäitiys on suhteessa yhteiskunnan hyvinvointiin ja suurta teiniäitien määrää pidetään vakavana sosiaalisena ongelmana. Esim. Englannissa tilanne on riistäytynyt käsistä.

Oli ihan ot juttu tuo, ihan vain tuohon yleensä ei itse teiniäitiyteen, jotenkin vaan nappas silmään.

Mullakin on tästä aiheesta henkilökohtaista kokemusta , lisäksi tunnen useita teinivanhempia. Itse kirjoitukseni kuitenkin viittasi tuohon sanaan yleensä, ei ollut mitenkään henkilökohtainen sulle.

No millaisia kokemuksia sinulla on? Miten ovat vanhemmat pärjänneet? Mua kiinnostaa tää aihe ihan mun lopputyönkin kannalta, pitäisi tehdä aiheeseen liittyvä.

 

Tunnen pari "teiniäitiä" jotka hoitavat lapsensa paremmin kuin osa täysi-ikäisistä...Ovat siis iältään 16 & 17 vuotiaat

 

No millaisia kokemuksia sinulla on? Miten ovat vanhemmat pärjänneet? Mua kiinnostaa tää aihe ihan mun lopputyönkin kannalta, pitäisi tehdä aiheeseen liittyvä.

Kerron siis oman kokemukseni.


Olin 15vuotias kun tapasin mieheni. 16vuotias kun menimme kihloihin, kihloista 2kk päästä huomasin odottavani lasta. Lapsi oli minulle suurempi järkytys kuin miehelleni joka oli silloin 19vuotias. Mietimme asioita ja päätimme ottaa vastuun teoistamme. Meillä olis muutenkin tarkoitus muuttaa yhteen kun minä pääsen peruskoulusta ja lähden opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Peruin opiskelupaikkani ja muutimme mieheni kanssa yhteen keväällä kun pääsin peruskoulusta ja mies valmistui ammattiinsa. Mies oli kesän työttömänä, mutta pärjäsimme silloin asumistuella ja miehen työttömyyspäivärahalla ja olihan toki minullakin vielä pari kuukautta jäljellä omaa lapsilisääni.

Mies sai syksyllä työpaikan ja silloin oli vielä 3kk esikoisemme laskettuunaikaan. Mies kävi normaalisti töissä ja minä pääsin parin kuukauden sijaiseksi lastenkerhoon tuttuni kautta ihan palkalliseksi. Jäin äitiyslomalle ja esikoisemme syntyi lasketunajan tienoilla, samaan aikaan mies vakinaistettiin töissä josta olimme erittäin iloisia. Miehlle myös aukeni oppisopimuspaikka, koska hän ei ollut oman alansa töissä, mieheni kävi siis töiden ohella toisen ammatin.

Miehellä ja minulla oli kova hinku mennä naimisiin, mutta olinhan minä vielä 17vuotias tällöin. Hoidin lastamme kotona ja päätimme järjestää häät kesälle, jolloin olisin 18vuotias. Samaan aikaan mietimme, että nyt olisi hyvä tilaisuus tulla toisen lapsen, jos on tullakseen.

Vietimme häät ja olin jo häiden aikaan raskaana, kuopuksemme siis syntyi 8kk päästä häistämme.

Jäin hoitamaan 2 lastamme kotiin. Olin kotona 8kk, jolloin aloitin osa-aikaisen työn. Olin töissä 3 iltana viikosa, mies oli edelleen päivä töissä , joten tämä passasi hyvin. Mieheni valmistui toiseen ammattiinsa ja samaan aikaan haimme asuntolainaa jonka toisen pankin läpi käynnin jälkeen saimme.

Löysimme mieleisen talon johon asetuimme. Pääsin sijaistamaan työntekijöitä hoitoalan firmaan jossa olin puolisen vuotta, puolen vuoden jälkeen lähdin opiskelemaan iltakouluna lähihoitajaksi. Valmistuin ja sain paikan sijaistamastani paikasta, olinhan läpi opiskeluni ja kesätyöni ollut siellä töissä.

Edelleen olen samassa firmassa töissä, mies on vaihtanut paikkaa. Yhdessä kuitenkin olemma ja mielestäni meillä on elämä "suttaantunut" erittäin hyvin uomiinsa.

Jos haluat vielä kysellä jotakin, voin luoda nimimerkin, jos tämä tosiaan auttaa sinua loppu työssäsi.

 

No millaisia kokemuksia sinulla on? Miten ovat vanhemmat pärjänneet? Mua kiinnostaa tää aihe ihan mun lopputyönkin kannalta, pitäisi tehdä aiheeseen liittyvä.

Kerron siis oman kokemukseni.


Olin 15vuotias kun tapasin mieheni. 16vuotias kun menimme kihloihin, kihloista 2kk päästä huomasin odottavani lasta. Lapsi oli minulle suurempi järkytys kuin miehelleni joka oli silloin 19vuotias. Mietimme asioita ja päätimme ottaa vastuun teoistamme. Meillä olis muutenkin tarkoitus muuttaa yhteen kun minä pääsen peruskoulusta ja lähden opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Peruin opiskelupaikkani ja muutimme mieheni kanssa yhteen keväällä kun pääsin peruskoulusta ja mies valmistui ammattiinsa. Mies oli kesän työttömänä, mutta pärjäsimme silloin asumistuella ja miehen työttömyyspäivärahalla ja olihan toki minullakin vielä pari kuukautta jäljellä omaa lapsilisääni.

Mies sai syksyllä työpaikan ja silloin oli vielä 3kk esikoisemme laskettuunaikaan. Mies kävi normaalisti töissä ja minä pääsin parin kuukauden sijaiseksi lastenkerhoon tuttuni kautta ihan palkalliseksi. Jäin äitiyslomalle ja esikoisemme syntyi lasketunajan tienoilla, samaan aikaan mies vakinaistettiin töissä josta olimme erittäin iloisia. Miehlle myös aukeni oppisopimuspaikka, koska hän ei ollut oman alansa töissä, mieheni kävi siis töiden ohella toisen ammatin.

Miehellä ja minulla oli kova hinku mennä naimisiin, mutta olinhan minä vielä 17vuotias tällöin. Hoidin lastamme kotona ja päätimme järjestää häät kesälle, jolloin olisin 18vuotias. Samaan aikaan mietimme, että nyt olisi hyvä tilaisuus tulla toisen lapsen, jos on tullakseen.

Vietimme häät ja olin jo häiden aikaan raskaana, kuopuksemme siis syntyi 8kk päästä häistämme.

Jäin hoitamaan 2 lastamme kotiin. Olin kotona 8kk, jolloin aloitin osa-aikaisen työn. Olin töissä 3 iltana viikosa, mies oli edelleen päivä töissä , joten tämä passasi hyvin. Mieheni valmistui toiseen ammattiinsa ja samaan aikaan haimme asuntolainaa jonka toisen pankin läpi käynnin jälkeen saimme.

Löysimme mieleisen talon johon asetuimme. Pääsin sijaistamaan työntekijöitä hoitoalan firmaan jossa olin puolisen vuotta, puolen vuoden jälkeen lähdin opiskelemaan iltakouluna lähihoitajaksi. Valmistuin ja sain paikan sijaistamastani paikasta, olinhan läpi opiskeluni ja kesätyöni ollut siellä töissä.

Edelleen olen samassa firmassa töissä, mies on vaihtanut paikkaa. Yhdessä kuitenkin olemma ja mielestäni meillä on elämä "suttaantunut" erittäin hyvin uomiinsa.

Jos haluat vielä kysellä jotakin, voin luoda nimimerkin, jos tämä tosiaan auttaa sinua loppu työssäsi.

Sinulla on mennyt hyvin. Suoraan sanottuna on harvinaista että olet yhdessä miehesi kanssa yhä, mun tutuista on varmaan 80 prossaa eronnut . Ovat nuorena menneet yhteen ja ero tullut kun kasvaneet erilleen. Ja mun tuntemilla muilla teiniäideillä ei ole yleensä noin hyvin sujunut. On kaikenlaista ollut, bailaamista ja jatkuvasti uusia miehiä, rahahuolia, kyvyttömyyttä vanhemmuuteen..ei sitä ole kiva ollut kattella. Mutta osalla menee hyvin, itsekin katson kuuluvani hyväosaisiin teiniäiteihin, vaikka olinkin jo 19v. Kai mä silti teiniäiti vielä olin? Meillä lapsi oli suunniteltu ja haluttu, samoin toinen lapsemme. naimisiin mentiin juuri ennen kuin esikoinen syntyi ja nyt on oltu naimisissa kohta 8v. Niin se aika kuluu. =)