voi kun joku ois kertonut millasta elämä saattaa olla pahimmillaan kun lapsen saa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "HiLda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="jep";27668342]Kotiopetus ei ole tukitoimi, vaan ensiapu tilanteeseen, jossa lapsi ei sillä hetkellä ole koulukuntoinen. Koulukuntoisuuteen vaaditaan, että pärjää vaikka siinä pienessäkin ryhmässä. Se, että sinulla ei ole ongelmia kotona lapsen kanssa, mutta koulun aikuisilla on, ei ole koulun aikuisten kyvyttömyyttä, vaan ihan sitä, että koulussa aikuisten määrä suhteessa lapsiin on vähän toinen kuin kotona. Jos yksi aikuinen joutuu omistautumaan päivästä toiseen useita kertoja pitkän aikaa vain yhdelle lapselle (en tiedä toki, onko kohdallanne näin), se on pois muulta ryhmältä, ja pidemmän päälle aika mahdoton tilanne.

Ihan ystävällisesti kysyn, oletko ollut yhteydessä lastensuojeluun? Sen tehtävänä ei ole suojella lapsia huonoilta vanhemmilta, vaan auttaa juuri tuollaisissa tilanteissa, jos vaikka perhetyöntekijä voisi auttaa.[/QUOTE]

Tota lapsella on HENKILÖKOHTAINEN avustaja! Kuule perhetyöntekijä=sosionomi... miten hitossa hänestä olisi mitään hyötyä? Kun hoitosuhde löytyy lastenpsykiatriin! hän on ehkä hiukan ammattitaitoisempi, vai mitä?

Kato ku vika ei oo kotioloissa vaan lapsen aivojen toiminnassa.. Toki se perhetyöntekijä voisi mennä sinne koululle jos sit ohjaaja saisi neuvoja :) kun minä its eolen klo 17asti TÖISSÄ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adhd-AS-lapsen äiti;27669174:
Voimia aloittajalle,

sama tilanne oli täällä kolmisen vuotta sitten. Onneksi nää erityislapsetkin kasvaa ja kehittyy. Nyt tilanne on helpohko, lapsi käy normikoulussa 5. luokkaa eikä aiheuta mitään hankaluuksia itselleen tai muille.

Mutta äitinä joutuu kyllä venymään ja luopumaan MONESTA muille vanhemmille ehkä itsestäänselvistä asioista. En voinut tehdä (lapsen erityisongelmien vuoksi) ammattini vaatiavaa vuorotyötä, joten tein huonommin palkattua päivätyötä. Viimeiseen kuuteen vuoteen en ole voinut tehdä kokopäivätöitä vaan 3-4pv/vko. Kesäisin ja kaksi kertaa vuodessa otan palkatonta lomaa (onneksi työnantaja joustaa). Kaikki tämä siksi, että lapsi tarvitsee paikan ja ajan ladata akkujaan että toimisi noinkin "normaalisti" mitä nyt toimii. Toki tämä näkyy palkkapussissa. Mutta ei se täysi palkka korvaa sitä, että lapsi tuhrii, riehuu, on väkivaltainen ja arvaamaton.

Ja ei meilläkään ollut kasvatuksesta kiinni tämä homma, vaan neurologisesta ongelmasta aivoissa. Toki kuulin 8 vuoden ajan vihjailuja "YH-äidin jaksamattomuudesta ja kurinpidon puutteesta". Mielenkiintoista kyllä, se sama YH-äiti JA diagnoosit+ lääkitys+ tukimuodot tuottikin ihan kunnon kakaran :o

Toki erityislapsen vanhempi väsähtää aika ajoin. Voisitkohan kuitenkin siirtää omia haaveitasi ja opiskelujasi hiukan eteenpäin, että nyt hätää kärsivällä lapsellasi olisi paikka, mihin tulla kun koulumaailma kaatuu päälle? Itse sanoit, että sinun kanssasi hänellä ei ole ongelmia kun osaat ennakoida (mikä onkin kaiken ydin). Jos vielä jaksaisit, vuoden tai pari, olla enemmän käytettävissä lapselle, ja ennakoida niitä koulunkin tapahtumia, niin sitten helpottaa!!

_No kuka mulle maksaa kotona olosta? Ymmärrätkö jos mä irtisanon työpaikkani ja koulupaikkani... ja ilmottaudun työttömäksi työnhakijaksi,niin mulle tarjotaan töitä, ja kun kieltäydyn oon karenssissa. Ymmärrätkö että lasten ja minun on syötävä jotakin? Mistä se raha tulee? Ei ne mulle ala maksaa toimeentulotukea sen takii että pari kertaa on ollut hankalampi tilanne koulussa.

Muuten ihan asiallista tekstiä ja iso kiitos vertaistuesta :)
 
Mä olen törmännyt useaankin tälläiseen "erityislapseen" ja kaikilla on jotain isoja muutoksia elämässään tai sitten äiti on röökannut ja juopotelut odottaessaan lasta. Kellän normaalilla äidillä en tiedä olevan erityisasta. Ihan kylmänä tosiasiana tuo.

Yksikin äiti veti posket lommolla norttia koko odotusajan ja sitten ihmettelee, miksei lapsella vielä kolmannella luokallakaan ole tasapainoaisti kunnossa = ei osaa ajaa pyörää. On muutenkin hiukan hitaalla käyvä tuo lapsi.

Kuitenkaan ei tule mieleen että tämä kaikki olisi ollutestettävissä jos olisi ollut odotusajan ilman tupakkaa.

Juu, tulkaa röökaajat tähän puolustelemaan, että ei voida todentaa hitauden johtuvan juuri tästä äidin tupakoinnista, ehkä ei, mutta kuka haluaa pelata venäläistä rulettia lapsensa terveydellä...Oikein koittaa, että minkä verran voi vetää röökiä tai viinaa kunnes se vaikuttaa lapseen.

On myös juuri näitä "erityislapsia" kun yksinhuoltajaäiti koittaa rämpiä suossa nelosluokkalaisen tytön kanssa joka röökaa a lintsaa koulusta, ei noudata kotiintuloaikoja. Äiti on jo luovuttanut aikaa sitten. Isän/miehen mallia ei ole koskaan ollutkaan. Lapsen otsaan lyödään erityislapsi-leima.

Yksikään erityilapsi ei tule normaalista perheestä, tasapainoisesta perheestä. Aina on jotain luurankoja kaapissa, sitten kun lapsi oireilee, se leimataan erityislapseksi ja sille sitten kaikki on sallittua ja kun sen kans ei pärjää.
Ensin tehdään siitä lapsesta hullu ja sitten itketään kun lähettävät koulusta kotiin kun koululla ei ole resursseja pitää joukossaan väkivaltaista lasta.
Opettaja ei saa käydä kiinni lapseen. Heti on vanhemmat suureen ääneen tekemässä rikosilmoiytusta. Aika pikkusen vähissä on opettajien keinot saada nämä hullut kakarat kuriin. Muilla oppilailla on pikeus opiskella ilman jatkuvaa pelkoa väkivallasta luokkatoverin taholta.
 
Meillä oli sama tilanne, sitten sanoviat koulussa, että ei tästä tule mitään, ja poika pääsi sairaalakouluun, myös osastojaksolle. Oli vuoden poissa, sen jälkeen meni erityisluokalle. Tämä oli meidän elämän pelastus. Sairaalassa aloitettiin lääkitys (adhd, aistiyliherkkyydet, oppimisvaikeudet diagnooseina). Onhan teidän lapsella hoitotaho? Olisiko teilläkin mahd sairaalakoulujaksoon?
 
Ap:lle voimia, näin kahden erityislapsen äidiltä (joka ei ole koko 35v ikänsä aikana tupakoinut kuin muutaman koemaistiaisen joskus yläasteella, tuskin syynä 15v myöhemmin syntyneiden lasten ongelmiin?).

En jaksa enempää tilannetta puida mutta vaikka siis vanhemmatkaan harvoin ovat täydellisiä niin ei sitä ole aina koulujen henkilökuntakaan. Jos puhutaan pienryhmästä jossa lapsella on oma avustaja kokoajan (omien lasten kohdalla siis 5 lapsen luokka jossa vakihenkilökuntaa opettaja + 3 muuta sekä vielä lisäksi 1-2 henkilökohtaista avustajaa eniten tukea tarvitseville lapsille) niin voisi kuvitella että tämä koulutettu henkilökunta voisi selvitä joistain lapsen erityisyydestä johtuvista ongelmatilanteista.

Ja juu, en mollaa suinkaan kaikkia kouluja. Oma esikoiseni on tällä hetkellä aivan mahtavassa koulussa ja vaikka hänen tuen tarpeensa eroaakin monilta osin luokkakavereidensa avuntarpeesta (lapsi siis muita parempitasoinen, ainoa joka kävelee itse, kommunikoi ihan eritasolla, syö itse jne) henkilökunta osaa ottaa sen huumorilla ja joustaa mukana. Alkuun pelkäsin tosissaan että kohta tulee valitusta ovista ja ikkunoista kun tuo on sälli jonka perässä saa välillä juosta tosissaan ja joka keksii yhtä ja toista omaa viihdykettä joihin pyörätuoleihin sidotut luokkakaverit eivät kykene. :)
 
Tilanteesi on hankala, mutta ei mitenkään mahdoton selvittää. Luulisin, että koulun tavoitteena on pitää lapsi koulussa päivän ajan. Ainakin itselle se asia, josta lähdetään ja vanhemmille soitetaan vasta erittäin hankalassa tilanteessa (kunhan toimintatavat tällaisissa tilanteissa on aiemmin yhdessä sovittu). Olette varmaan koulun henkilökunnan kanssa keskustelleet menetelmistä (ja kirjanneet menetelmät ylös), joita saa käyttää kiinnipitotilanteissa? Esim. painepeitto (painava, herneillä tms. täytetty suuri peitto, joka suhteutetaan lapsen kokoon) voisi auttaa rauhoittumaan lempeästi ilman, että henkilökunta tai lapsi vahingoittuu.

Sinun lapsesi tilanteeseen en osaa ottaa kantaa,koska en tiedä millaista käytös on koulussa. Monesti koulun vaatimukset ovat suuremmat kuin kotona, joka osaltaan voi pahentaa käytöstä. Olisiko lapsen tavoitteita syytä laskea joksikin aikaa?

Oman kokemukseni mukaan koulun arjessa väkivaltaisesti käyttäytyvän oppilaan kanssa ongelmia tulee silloin kun ei ole tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa (tilanteessa pitää olla kaksi, toinen opettaja) eikä tilaa, missä rauhoittua niin, ettei koko luokan toiminta mene sekaisin. Jos opettajan pitää usein jättää muu ryhmä yhden oppilaan takia, opetus kärsii, eikä sekään ole oikein muita oppilaita kohtaan. Myös muut oppilaat joutuvat pelkäämään väkivaltaista käytöstä. Näissä tilanteissa on myös huomioitava koko luokan turvallisuus, koska opettaja on siitä vastuussa oikeudessakin. Jos Matti heittää Maijaa palikalla silmään ja hän sokeutuu, Maijan vanhemmat syyttävät käräjäoikeudessa opettajaa, varsinkin jos Matin käytös on ollut pitkään väkivaltaista muita kohtaa eikä siihen ole reagoitu asian vaatimalla vakavuudella. Valitettavasti lapsikin on joskus siinä kunnossa, että tarvitsee esim. psykiatrista osastojaksoa tms. tukitoimia, mutta tällöin lääkäri kirjoittaa sairauslomaa.

Voimia!
 

Yhteistyössä