Voi kun jaksaisi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LadyPurple
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

LadyPurple

Vieras
Minulla on ollut jo viikon maha ihan tötöö, vessassa saa ravata, väsyttää ja oksettaa.

Koko talo on kuin räjähdyksen jäljiltä kun miehelläkin on muka ollut niin kiirettä.
Tiistaina pitäisi lähteä minun kotipaikkakunnalleni, nuoruuden ystävälläni on kihlajaiset viikonloppuna. Pitäisi jaksaa edes vähän siivota ennen lähtöä, ei ole kiva tulla sitten takaisin ihan sekaiseen taloon.

Pitäis jaksaa pakata kaikki tarpeellinen mukaan. En jaksa millään miettiä mitähän sitä nyt juhliin päällensä laittaisi.

Miestä ei huvita yhtään lähteä ja sen kyllä huomaa, suorastaan hyppi riemusta kun luuli ettemme pääse lähtemään kun sairastuin.

Kättä väännettiin siitä, että otetaanko molemmat vai toinen lapsi mukaan. Mies oli ottamassa kaikkea kissasta lähtien mukaan, mutta lopulta päätettiin että mukaan lähtee vain kuopus (täytti juuri 2 vuotta)
Esikoinen ei halunnut lähteä, ja helpompi se on meillekkin, tylsistyisihän se siellä vilkas lapsi. Saa jäädä tänne miehen isän kanssa.
Saadaan sitten kerrankin juhlia rauhassa kun kuopuskin on äitini hoivissa juhlien ajan.

Kun nyt vain minun vointini antaisi myöten että jaksaisi jotain tehdä ja päästään lähtemään, eikä mies keksi mitään verukkeita enää viime tipassa.

Kuitenkin juo taas itsensä niin humalaan että saa hävetä ja minä vannon etten enää ikinä raahaa sitä mukanani mihinkään.

Ihan turhaa valitusta joo, kiitos ja anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LadyPurple:
Minulla on ollut jo viikon maha ihan tötöö, vessassa saa ravata, väsyttää ja oksettaa.

Koko talo on kuin räjähdyksen jäljiltä kun miehelläkin on muka ollut niin kiirettä.
Tiistaina pitäisi lähteä minun kotipaikkakunnalleni, nuoruuden ystävälläni on kihlajaiset viikonloppuna. Pitäisi jaksaa edes vähän siivota ennen lähtöä, ei ole kiva tulla sitten takaisin ihan sekaiseen taloon.

Pitäis jaksaa pakata kaikki tarpeellinen mukaan. En jaksa millään miettiä mitähän sitä nyt juhliin päällensä laittaisi.

Miestä ei huvita yhtään lähteä ja sen kyllä huomaa, suorastaan hyppi riemusta kun luuli ettemme pääse lähtemään kun sairastuin.

Kättä väännettiin siitä, että otetaanko molemmat vai toinen lapsi mukaan. Mies oli ottamassa kaikkea kissasta lähtien mukaan, mutta lopulta päätettiin että mukaan lähtee vain kuopus (täytti juuri 2 vuotta)
Esikoinen ei halunnut lähteä, ja helpompi se on meillekkin, tylsistyisihän se siellä vilkas lapsi. Saa jäädä tänne miehen isän kanssa.
Saadaan sitten kerrankin juhlia rauhassa kun kuopuskin on äitini hoivissa juhlien ajan.

Kun nyt vain minun vointini antaisi myöten että jaksaisi jotain tehdä ja päästään lähtemään, eikä mies keksi mitään verukkeita enää viime tipassa.

Kuitenkin juo taas itsensä niin humalaan että saa hävetä ja minä vannon etten enää ikinä raahaa sitä mukanani mihinkään.

Ihan turhaa valitusta joo, kiitos ja anteeksi.

Kuuleppas tuntematon ystäväiseni.. et varmaan valita turhasta. Siis tosi tutulta kuulostaa, paitsi ettei meijän 7 henkinen perhe ees iku kuuna päivänä pääse vielä moneen vuoteen sinun laillasi juhlimaan.. Kukaan äiti eikä isä ole täydellinen, mutta mielestäni aiheesta valitat!! Tiedän tasan tarkkaan tunteesi omalta kohdaltani, vedän viiden lapsen uusioperhettä, mies vuorotöissä ja suurimman osan ajasta tunnen olevani yksinhuoltaja äiti, valitan ihan säännöllisesti ja kaikille jotka vaan sattuvat olemaan kuuntelulla. Sitten jos sattuu hetki, että olemme kaksin, iskä vetää lärvit ja minä pultit ja totisesti vannon etten ees aamulla sitä haisevaa öklötystä rakasta.. Mutta 44-vuotiaana vuosikkaan iltatähden äitinä sitä sitten kuitenkin illan kähmässä alkaa taas iskääkin rakastaa.. kaikesta huolimatta :) Voimia ja jaksamisia sinulle. Paineet pitää päästää ulos joko ylä- tai alapäästä ja sen sanon et jos toinen puoliso ei sitä hyväksy/kestä vaihtakoon maisemaa. Ei me naiset olla mitään sylkykuppeja.. Aurinkoista kevättä kaikille, vaikka se just nyt tuntuiskin ihan täydeltä pas....a !
 

Uusimmat

Yhteistyössä