Alkaa oleen kärsivällisyys aika lopuillaan taas. Mä olen nyt koko viikon kuunnellut, kuinka mun tekemäni ruoka on pahaa (Puuroa?! EN SYÖ!! Tässä on liikaa pippuria, YÖKKKK!! Hyi, kalaa!! ) haarukoiden paiskomista tehosteena käyttäen, hoputtanut joka aamu ihan kaikissa toimissa, muistuttanut jokaisesta pienimmästäkin asiasta tuota tyttöä, herännyt tänä aamuna puoli 7 siihen kun neiti kiljuu veljelleen suoraa huutoa sängystä: ET KYLLÄ KOSKE SIIHEN, SE ON MUN!! MUN! TAJUATKO??? ja nyt täytyy sanoa, että pinna meinasi ratketa ihan justiinsa kun käskin sitä pestä hampaansa: siellä se istui pytyn päällä paikallaan, eikä harja ollut käynytkään suussa koko aikana. Siis mä hajoan! :headwall: