Voi juma,oon raskaana...=(

[Amalia Kamalia]

Mitä tehdä kun en osaa iloita raskaudesta.Aborttia en pystynyt tekemään mutta harvoin olen iloinnut tästä odotuksesta.Nyt 4 kk menossa.En ole kertonut ystäville enkä juuri kellekään.Miellä ennestään 3 lasta ja se piti olla siinä.Nyt tulee neljäs.Mies tykkää mutta mä en.

Seksistä en nauti,jotenkin yhdistän sen tähän olotilaan.Seksin vuoksi tähän jamaan jouduin...
Todellakin viime orgasmit olen saanut kun lapsi pantu alulle.

JA joo,tiiän että ehkäsy on olemassa,mutt pillerit petti.

Masennus on iso ja haluaisin nauttia mutten voi.Nuorin on tällä hetkellä kohta 2.

 

[Joopas joo]

Koska et aborttia pystynyt tekemään, olet siis päätöksesi tehnyt siitä, että lapsi saa tulla. Sinun on siis oltava vastuullinen äiti lapsellesi, koska niin valitsit. Eli nyt ei muuta kuin pää pystyyn ja miettimään miten pärjäät uudessa tilanteessa. Onneksi miehesi on ilmeisesti valmis sinua tukemaan, ja sinua valmiimpi lapsen tuloon. Olet siis kuitenkin siinä mielessä onnekas.

Raskaus voi olla raskasta ja masentaa sellaisiakin, jotka ovat kovasti sitä toivoneet. Samoin arki vastasyntyneen kanssa on rankka kokemus ihan kaikille. Voisitkohan siis jo tässä vaiheessa esim. neuvolan klautta saada apua, vaikka päästä psykologin juttusille? Voisit purkaa oloasi ja pelkojasi. Se voi helpottaa. Älä ainakaan kasaa itsellesi paineita: ei sinun tarvitse hihkua riemusta, anna itsellesi aikaa totutella ajatukseen lapsesta.

Häntä pystyy, kyllä se hyvä äiti sinustakin vielä tulee, kuten niin monesta muustakin "yllätysäidistä". Edessäsi on rankkoja aikoja, mutta eiköhän lopulta myös hyviä.

 

[no nic]

Samassa jamassa ollaan. Olen vain jo pidemmällä ja meillä on lapset isompia. Kun kerrottiin muille raskaudesta, oli hämmentävää kun muut olivat niin riemuissaan ja "pahimmat" itkivät ilosta. Pikkuhiljaa, noin puolivälissä, alkoi herätä kiintymys tulevaan vauvaan. Nyt odotan vauvan tuloa ihan yhtä innokkaana kuin edellisiäkin.

Kerro ihmeessä ystävillesi tulevasta vauvasta ja minä olen kyllä avoimesti kertonut siitäkin, että vahingossa tämä on alkunsa saanut. Olen sitten jutellut, että kun meillä ei mitään oikeaa estettä neljännelle olisi, tulkoon nyt sitten kun kerran niin haluaa.

Mielestäni vahingossa ei ole mitään hävettävää etenkin kun vauvan päättää pitää.

Asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa. Onnea odotukseen!!!

 

[Amalia Kamalia]

Kiitos kannustuksesta.Varmasti auttaisi asiaa jos puhuisin muillekin,on vain niin vaikeeta...
Ja kun seikkailee keskustelupalstoilla,kaikki hehkuttaa kuinka ihanaa on olla raskaana,saada lapsi jns..Mä kun olen vielä niin maassa,etten osaaa ajatella niin.Ei mitään ihanaa ole oksentamisessa ja väsymyksessä sekä alituisessa päänsäryssä.

Vaan kiva kuulla että tästä voi ilo löytyäkin.
Aikaa vaan ja sitähän tässä on...

 

[Tsemppiä]

Eikä se niin ihanaa ole muillekaan - valitusketjuja löytyy täältäkin. Kyllä raskaus vituttaa välillä ihan ketä tahansa, jotku ehkä vaan onnen huumassaan mieluummin keskittyy siihen hekuttamiseen valittamisen sijaan. Mutta valittaa saa aina, se helpottaa. Siksi näitä valitusketjujakin välillä putkahtaa ja tuntuu kyllä hyvältä välillä antaa palaa oikein täydeltä laidalta koko tämä maallinen surkeus.

Koita jaksaa!

 

[täällä myös]

Meillä hieman sama tilanne, paitsi lapsia on ennestään vain yksi, mut minä olen vasta 22 ja oli tarkoitus opiskella opinnot rauhassa loppuun. Lisäksi nyt pitää muuttaa, ostaa autoa yms, joten talous menee pirun tiukalle. Lisäksi suhde miehen kanssa on ollut pahassa jamassa jo pitempään. Esikoinen on kaksi uuden vauvan syntyessä.

Itkin varmaan viikon, kun kuulin olevani raskaana. Nyt osaan jo iloita tulevasta vauvasta ja toivon sille kaikkea hyvää, mutta tämä raskaus ottaa todella lujille. Olen tähän mennessä päässyt kohtuullisen vähällä, mutta väsymys on tappavaa ja vihaan NIIIIN tätä lievääkin pahoinvointia. Koko ajan on vähän sairas ja outo olo, palelee, kuumottaa, heikottaa, huimaa. Edellisestäkin raskaudesta jäi tosi huono kuva, vaikka ei se niin kamalan vaikea ollut. Inhottaa se, että ei tunne olevansa oma itsensä. Tuntuu, kuin olisi joutunut jonkun muun kroppaan.

Sitä paitsi lihoin tosi paljon raskauden ja äitiysloman aikana, ja nyt vihdoin aloin olla normaalipainossa ankaran laihiksen jälkeen, ja sitten huomasin olevani uudelleen raskaana. Pahoinvoinnin vuoksi olen joutunut syömään koko ajan ja juomaan makeita mehuja, joten painan varmaan sata kiloa loppuraskaudesta. Tiedän, pikkujuttujahan nämä, mutta ottaa silti päähän. Vauvan haluan kyllä, mutta voisko tän raskauden jättää väliin???

 

[Mari@]

Itsekin itkin jonkin aikaa kun plussasin. Vieläkin välillä ahdistaa. Tuntuu etten saa tehdä mitään kivaa ja kaikilla muilla on hauskaa paitsi mulla. Mitään mitä teen ei arvosteta. Jos vaikka olen siivonnut niin siitä täytyy mainita erikseen että huomataan. Ennen raskautta tuli perjanaisin töiden jälkeen mentyä oluelle mutta nyt suuntana on suoraan kotiin. Kavereita en oikein tapaile. Ottaa koko ajan päähän, kaikki. Ja itkettää. Ja kun näitä juttuja lukee/kuuntelee kavereiden kommetteja, tämä vaan pahenee. Eli kun vauva syntyy niin olet täynnä kaikenmaaliman halkeamia ja repeämiä etkä saa nukkua ollenkaan. Verta valuu ja tissejä särkee ja ruiskii maitoa. Pomo sanoi viime viikolla että eikö ole kivaa kun tietää että toukokuussa pääsee LOMALLE! Saatana! Kun vois vaikka yhden viikonlopun saada itselle (kavereiden kanssa kaljalle pelaamaan biljardia, laulamaan karaokea ja polttamaan tupakkaa)... Masentaa...

 

[Amalia Kamalia]

Lohtu että meitä on muitakin...Mä en niin kaipaa viihtellä oloa,vaan mua kammottaa se vastuu taas yhestä pienestä.Ja se että napanuora ei katkeekaan laitoksella...Ja miten ite muuttuu vain aja ainoastaan vauvan toiveita täyttäväks emoks.
Juur saanut tuosta nuorimmasta napanuoraa venytettyä ja sama peli alkaa..

Sulle Mari@, samaa kun mitä ohjetta oon minäkin saanut,kavereille vaan ja mukaan porukaan vaikka ottaakin yhen siiderin silloin tällöin ei se tapa vauvaa.Biljardia voi pelata myös ja karaokee laulaa.
Eihän se selvänä ole yhtä kivaa varmastikaan,mut että saisit jotain tehtyä kuten ennenkin.

Mies hemmotteli mua eilen ja vähän mieli parempi.En ole ajatellut koko vauvaa pariin päivään.Siellähän kasvaa ja ehkä mun mielikin kasvaa tässä kuukausien aikana vielä.
Adoptioo oon miettinyt..

Vaan pystyykö luopumaan omasta toukastaan..Kun tietää että ne on ihan mahtavia kuitenkin.Voi että mä kyllä vaadin sektion ja sterilisaation samalla.
eipä tarvii koskaan enää olla tässä jamassa..