Voi hemmetti tuon miehen uloslähtö lasten kans on niin työlästä!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onko muilla semmosta että miehen ulos lähteminen lasten kans tuntuu olevan hemmetin työlästä?? Minä kun lähden lasten kanssa, en vaivaa häntä asialla yhtään ja puen lapset itse, mutta auta armias kun HÄN lähtee, niin koko talo saa siitä kuulla kuinka hän ei nyt löydä mitään mistään ja kukaan ei voi tehdä mitään ennenkuin hänen verkkarit tai millon mitkäkin löytyy. Siis että niitä pitäisi etsiä hänen kanssaan? Siis wtf?? Etsiköön itse!

Nyt hän oli joulusta asti lupaillut että vie lapset luistelemaan ja tänään jopa sai lunastettua lupauksensa. Minä jopa nyt puin lapset valmiiksi, mutta eiköhän kuultu taas keuhkoamista HÄNEN kadoksissa olevista avaimista/kalsareista ynnä muista. Sanoin että ovat ihan omilla jäljillään, että senkun etsit, mutta eiköhän mua tarvita vielä monta kertaa ennenkun ovat ovesta ulkona. Mua niin ärsyttää tommoset ettei aikuinen ihminen voi etsiä omia tavaroitaan möykkäämättä muille. Vaikka se kuinka harmittaisi että ne on hukassa, niin ei se minun ja lasten vika ole.


Kiitos kun sain avautua.
 
Jotenkin niin tutun kuuloista ;)
Meillä lapset odottaa puettuina ulkona, että isi jossain vaiheessa saisi ne omat vaatteet päälle ja pääsisi ulkoilemaan... joskus niin rasittavan avutonta. Ehkä syynä on se, että mies on todella paljon töissä ja minun vastuulla on aikalailla tämä pukemis ym. rumbat.
Ja älkää vaivautuko vikisemään, että "kaikenlaisten keskenkasvuisten tumpeloitten kanssa te lapsia tähän maailmaan teette" - ei teho minuun ;) :D Oma hömelö, peukalo keskelläkämmentä elelevä ukkoni on ihanin silti ;)
 
ihan ku meilläkin :) tosin siippa on nyt koti-isänä vuoden ja takana on pari kk eli hyvin sujuu jo. mutta adjutantteja tarvitaan jostain syystä aina, jos olen paikalla.... ennen meillä oli JUST tollasta, kun ap kuvailit. se on vissiin ihan miehiin liittyvä ominaisuus tuo tavaroiden hukkaaminen ja avuttomaksi heittäytyminen, jos vaan apua on samassa huoneessa :)
 
Voi kiitos näistä kommenteista, heti tuli parempi mieli :) Se on vissiin just tuo että apua pitää pyytää jos vain sattuu olemaan paikalla. En hirviä ees aatella millasta meidän arkiaamut on, kun hän ite on vastuussa noiden pukemisesta kun ite oon ehtiny jo lähteä. :) Ykskin päivä oli pukenut 10 asteen pakkasella toiselle syyshaalarin...Selitys oli kun ei ollut löytänyt talvihaalaria, joka oli siis meidän kodinhoitohuoneen naulakossa :)

t. ap
 
Ei meillä. Vaimon vuorotyö tekee sen, ettei voi ihan kädetönkään olla. Just äsken vaatetti 2v ja 4v muksut ja itsensä ja kävivät pari tuntia pulkkamäessä.
 
Ainoa ratkaisu asiaan on hylätä koko lössi keskenään. Silloin mies joutuu ratkomaan itse ongelmat. Vaikka meillä mies osallistuu vauvanhoitoon tosi paljon, on itsenäinen työskentely olematonta. Esim. Jos se on hoitanut syötöt ja nukuttamise parin päivän ajan jo niin yksin jäädessä ei kykene muistamaan mitä vauva syö mihinkin aikaan (siis unohtaa 5 ruokailusta kertoja välistä) tai nukkuuko päikkäreitä puoliltapäivin vai vasta illalla jne... Menee jollain aivottomalla automaatilla niin kauan kun on apu lähellä.
 
Jos miesvaltaisella foorumilla alettaisiin tekemään ketjuja joka kerta kun joku toteaa asian jota nainen ei osaa tai ei osaa kunnolla niin ne foorumit täyttyisivät alta aikayksikön siitä paskasta.

Täällä naiset riemuiten yhdessä kuorossa mollaavat miehiä jotka eivät löydä oikeaa haalaria heti tai sekoittavat lapsen puuron väärin ja voi sitä ylemmyydentunnetta kun nainen saa KERRANKIN tuntea olevansa jossain pätevämpi kuin mies.
 
Hmm...No mutta siinäpähän kirjoittaisivat, ei mua haittaisi että nekin tuulettaisi välillä päätään! Mua ainakin helpotti heti tämä vertaistuki kun sain kuulla että todellakin, muilla on samanlaista. Mun mies saisi ainakin tosi paljon apua juuri tällaisesta vertaistuesta, mitä itse et tunnu ymmärtävän, kun hänen mielestään kenelläkään muulla ei kuulemma ole tällaista, yhtä sotkuista (ei edes ole), tai muuten vaan kaaosta tämä elämä. :)


t. ap
 
Meillä kans ulos lähteminen kestää.

Mies on kyllä touhukas ja innokas viemään lapsia ulos ja puuhailee kaikkea muita kodin juttuja, mutta ulos lähteminen kestää, kestää ja kestää. Meillä vain on eri tyyli toimia.

Minä katselen vaatteet lattialle "levälleen" jokaiselle lapselle sillä välin kun ovat pissalla jne. Eli haalari, villapuku, käsineet, villasukat, kypärämyssy/kauluri ja myssy sekä kengät. Jokainen alkaa pukemaan (paitsi 1v) itse sitä mukaan kun tulevat vessasta. Minä vaihdan kuopuksen vaipan ja puen hänet, lopuksi itselle housut ja takki sekä kengät ja menoksi.

Mies pyytää ensin lapset eteiseen, ojentaa yhtä vaatetta kerrallaan, kun villapuku on jo päällä, muistuttaa käymään pissalla, ei saa kuopukselle kintaita käteen, ei löydä omia kamppeitaan jne. Lähtemiseen menee puoli tuntia aivan kevyesti.
Minä lähden saman lauman kanssa joka aamu eskarille ja meillä menee 10min. lähtemiseen.
 
oo tyytyväinen et kuitenkin käy lasten kans ulkona. Meillä mies ei mee ikinä lasten kans ulos touhuaan, vuodessa 3-4 kertaa käy koiran kans ulkona niin et ottaa lapsetkin mukaan ja se on siis se lenkki eikä muuta. Sisällä kyllä leikkii lasten kanssa melkein joka päivä mut ulos ei suostu vaikka pukisin lapset valmiiks
 
Meillä on vähän toisinpäin.. Mies on rauhallinen ja kärsivällinen tuon pojan pukemisessa eikä haittaa vaikka pitäisi mennä ulos sisään edes takas. Mä taas tuohdun heti kun kaikille tulee kuuma ja poika on ihan banaanina ja mä alan kiukkuumaan : D Haha. Mies se meillä yleensä aina hoitaa lapsen pukemiset jos vain on kotona. Mitähän neuvolatätikin ajatellee, kun ei ole koskaan nähnyt mun pukevan tai riisuvan lasta.. Kylmä akka :whistle:
 

Yhteistyössä