Voi että tää ärsyttää mua isovanhemmissa :(

Samaa juttua kumpienkin isovanhempien puolelta.

Eli ollaan hirveän tarkkoja siitä, koska me saadaan tulla kylään. Kun meistä on niin kamalasti vaivaa, ja se on niin väsyttävää. Me vieraisilla ollessa tehdään kyllä ihan kaikki itse, eli siivotaan meidän jäljet, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, vahditaan itse lapset ja hoidetaan lasten nukutukset ja lääkitykset ja ihan kaikki muukin, ja autetaan mummoloissa esim metsätöissä tai vastaavissa.

Ja siis ei mua niinkään ärsytä se, että meille sanotaan että ette saa tulla meille nyt ja nyt, kun mummit on niin väsyneitä. (Ikää on mummeilla 52 ja 55 vuotta). Jonkin verran mua ärsyttää se, että ollaan marttyyrina valittamassa kuinka meidän läsnäolo väsyttää, mutta sekään ei tässä ole se pääsyy ärsytykselle. Vaikka mummolaan on kyllä muut tervetulleita aina, ilmeisesti he ei väsytä mummeja...

Vaan mua ärsyttää se, että sitten ollaan naama nyrpällään kun me ei tullakaan. Eli sieltä ollaan jakelemassa päiviä, koska me saadaan tulla. Mikä on ok, kun kyseessä on heidän koti ja me ollaan vain vieraita. Mutta sitten niiden pitää vetää herneet nenään, jos me ei tullakaan juuri silloin kun meidät kutsutaan. Että jos meillä onkin jotain omaa elämää, eikä tulla heti juosten kun meidät sinne kutsutaan. Ja yleensä kutsun takana on kyllä jokin syy, niin kuin se että pitäis kerätä pihan marjat pakkaseen, tai istuttaa perunaa tai auttaa raksatöissä tai jotain. Ei ymmärretä sitä, että ei voi toimia niin että meille annetaan tietyt päivät jolloin me saadaan tulla, ja sitten suututaan jos ei tullakaan. Kai meilläkin on omaa elämää?

Me ei asuta mummojen lähellä, eli valitettavasti joudutaan kyläilemään niin että jäädään yöksi. Muuten tässä ei olis mitään ongelmaa.

Ärsyttää sekin, että kun meillä on muista syistä asiaa mummoloiden lähelle kerran, pari kuukaudessa niin sitten siellä on kumpikin mummi puhisemassa marttyyrina, että kun he ei nyt jaksa että me ollaan yötä kun meistä on niin paljon vaivaa. Jos ei mennä ollenkaan, niin ne on naama norsunvitulla kun ei tulla lainkaan käymään. Ja jos mennään vaan käväisemään, niin sekään ei käy vaan pitäis olla yötä, ja kuunnella kun akat valittaa kun meidän läsnäolo on niin uuvuttavaa ja väsyttävää :headwall:

 

Sairastaako isovanhemmat narsismiä?

 

No en tiedä missä niillä viiraa

Mulla on vaan tällä hetkellä niin mitta täynnä niitä, kun ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä ja ihan omillaan asutaan, niin pitäis heidän pillin mukaan tanssia koko ajan :/

Mä tajuan sen, että omaan kotiin haluaa kyläilijöitä vaan silloin kun itselle sopii, mutta mä en tajua sitä että pitää sitten suuttua kun me ei joskus tullakaan. Tai sitten se, että me ei saada sanoa että nyt ei jaksais vieraita vaan nää tulee silloin kun huvittaa. Ja jos esim sanon anopille, että nyt ei sovi kun olen ollut lapsen kanssa viikon sairaalassa ja valvonut monta yötä jne, niin tämä kääntää sen niin että minä inhoan häntä, ja taas tulee se "veit mun ainokaisen poikani"-itku

 

ihan kivaltahan tuo kuullostaa :/ voi hyvää päivää ei voi ymmärtää..
miten ensinnäkin voi 50 olla jo väsyneitä, miten voi olla niin rankkaa että oma lapsi ja lapsenlapset tulevat kylään ja siellä ollessaan auttavat talon töissä ja muuten huolehtii itse itsestään.. varmasti katuvat jonain päivänä kun ei lapsenlapset halua kylään tulla kun ovat niin kauheasti vaivaksi..

 

no niille ei kuulosta mikään passaavan! Eivät tiiä itekkään mitä haluavat! (siis ne isovanhemmat)
Jos olisin sun pöksyissä, nii saattasin jopa vähän "avautua"! =)

 

Minä sanoisin seuraavalla vierailulla kun alkavat inistä että väsyttää jne. et ok, tää oli sit meidän viimeinen vierailu tähän osoitteeseen, levätkää rauhassa! Ja samaan hengen vetoon kysyisin et mikä teille on hyvä, kun naaman vääntöä tulee teitte miten hyvänsä?

 

Jos niillä on vaihdevuodet pahimmillaan. Mun mutsi oli tossa iässä melko tollanen..mikään ei kelvannut ja kaikki mitä me läheiset tehtiin oli aivan peruuttamattoman väärin. Vitsi, tosi skeidaa kyllä. Anna niihen muhia omissa liemissään...kyllä ne joskus saattaa vielä tasaantua..tai sitten ei! :headwall:

 

Kamalalta kuulostaa. Me menemme mummoloihin aina kuin viiden tähden hotelliin. Ihan hävettää itseäkin välillä, kun vanhat vanhemmat tekevät kaiken puolestamme, hoitavat jopa lapsen. En voi valittaa.

 

Kummatkin mummot on niin marttyyreiksi kasvatettuja, että siitä avautumisesta vasta riemu repeääkin :/

Ja sitten otetaan vielä henkilökohtaisena loukkauksena, jos en jaksa olla siellä pitkään kun kerran tehdään selväksi, että ei olla tervetulleita. Toinen mummeista ei ole edes töissä!

Ärsyttää vaan sekin, että meillä on oikeasti ollut ihan hemmetin rankkaa jo pari vuotta johtuen toisen lapsen terveydentilasta, ja sitten mummot uikuttaa kun heitä väsyttää se, kun on ne kaikki lääkkeetkin lapsella. Joita mummot ei joudu edes antamaa sille lapselle :headwall: Yhden kerran noi on olleet kummassakin mummolassa yhden yön, ja sitten meille valitetaan sitä että kun se on niin raskasta. Sitä se on meillä joka ikinen päivä, ilman apua.

Sitten vaan kahvipöydässä kehutaan vieraille, että kun noi jaksaa niin hyvin vaikka niiden lapsi on sairas, eikä ne tarvii ollenkaan apua :headwall:


Pieniä patoutumia :ashamed:

 

teette miten teette mutta koskaan ei ole hyvä?
inhottavaa..ei ihme jos ei huvita käydä

 

Kannattaa ehkä jättää muutama kerta vallan käymättä, jos vaikka mummien mieli muttuisi.
Minä ainakin jättäisin käymättä tai sitten avaisin sanaisen arkkuni ja taitaisin sanoa muutaman valitun sanan

 

onko teistä sitten jotenkin erityisen paljon vaivaa (verrattuna muihin )? sairauksia tai ylivilkkaita lapsia tai jotain muuta vastaavaa?

 

onko teistä sitten jotenkin erityisen paljon vaivaa (verrattuna muihin )? sairauksia tai ylivilkkaita lapsia tai jotain muuta vastaavaa?

Ei ole ylivilkkautta. Lapsen sairaudesta ei aiheudu mummuille yhtään mitään vaivaa, kun me hoidetaan lapsen lääkitykset eikä lapsi oireile sillä tavalla, että se vaikuttais millään tavalla mummoihin tai kehenkään muuhunkaan, paitsi niin että ei saa olla lapsen seurassa kipeänä.

Mutta kun niitä kuulemma niin stressaa se, että lapsenlapsi on sairas, kun ovat niin herkkiä ihmisiä :headwall: Onneks meitä ei stressaakaan yhtään, eihän se ole kuin meidän lapsi...

 

Nehän voisi perustaa mun anopin kanssa vaikka marttyyri-isovanhempien kerhon :kieh:

 

Nehän voisi perustaa mun anopin kanssa vaikka marttyyri-isovanhempien kerhon :kieh:

No olisivat varmaan innolla liittymässä :headwall: :kieh:

 

jos ne tuntee vaan ahdistusta ja voimattomuutta sairauden edessä?
"ottaa sydämestä", kun ei voi auttaa? vaikeeta ois kuvitella, että mummut ois oikeesti niin kylmiä, että käyttäytyis niinkuin kerroit. oma äitini voi aina fyysisesti pahoin, kun jollain on vaivaa (varsinkin lapsella ), johon ei voi auttaa ja vaiva tuntuu periytyvän itsellenikin. silloin on helpompi olla, kun ei ole näkösällä= pois silmistä, pois mielestä, mutta ei toivottavasti pois sydämestä?
koita jaksaa ja ymmärtää, voihan se helpottaa mummuilla, kun ne menopaussit on kärsitty.

 

Meillä vähän sama. Äitini asuu kuitenkin samassa kaupungissa Mutta aina kuin pitäis mennä kyläilee hän huokailee ja sanoo että on niin väsynyt ja että kuin pitäis siivoa, laittaa ruokaa tai katsoa tv.tä. Ei jaksain seurustella Hän on 52 vuotias. Käymme tosi harvoin siellä. Sitten kuin emme käykään koska en tunne että olemme niin tervetulleita niin sitten taas ihmettelee että miks emme käy. Anoppi on ihan samanlainen ja vielä väsyneempi ja hän on 45 v. Meidän perhe kostuu 2 aikuisesta ja 1 lapsesta joka on 2 vuotias.