Toggle sidebar

Voi, että rasittaa käydä syömässä kaverin ja hänen lastensa kanssa tai kaupassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vj4tä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";25982189]Ollaankohan me saman tyypin kavereita?? Tunnen nimittäin just tuollaisen tyypin..."älä osta teidän pertille puuhakirjaa, kun meidän marttikaan ei saa niin sille tulee paha mieli", siis what???? joo, ja tosiaan oon vähentäny ko.tyypin kanssa liikkumisia, harmi, muuten ihan ok tyyppi, mut tuo ottaa päähän![/QUOTE]

Niin just! Kun mennään kirpparille, niin sieltäkään ei voi muksuille mitään ostaa kun pitäisi heidänkin muksuille löytyä samanlainen, tai sitten hän on päättänyt, että tänään lapsille ei osteta mitään ,niin sitten minäkään en saa ostaa lapsille mitään. Ihan järjetöntä, enkä voi tajuta tätä. Olen yrittänyt puhua, mutta miten tämän asian ottaa järkevästi esille, että kyllä ne lapsien, varsinkin noin isojen, pettymykset pitää alkaa sietämään!!!

Ei me voida varmaan kohta enää liikkuakaan yhdessä :/ Harmi, koska on muuten mukava ja lapset tulee todella hyvin keskenään toimeen.
 
[QUOTE="vieras";25982212]Mulla on myös tällainen kaveri, tosin nyt kun lapset ovat jo isompia (suurin osa koululaisia) säätäminen on vähän vähentynyt, mutta edelleen kaverillani on järjetön tarve suunnitella kaikki ennenkuin lähdetään minnekään. Missä tavataan, minne parkkeerataan auto (omat autot), missä kaupoissa poiketaan, ostetaanko tänään lapsille vaatetta, lelua tai ei mitään (tietenkin molemmilla perheillä sama). Jos esim. minä löydän tytölle Kappahlista vaatetta, hänen on ihan välttämättä löydettävä jotain samasta kaupasta myös omille lapsilleen, olkoon sitten vaikka hiuspinnit, mutta jotain joka tapauksessa. :O Kun lapset olivat pienempiä, oli juuri tuota, että etukäteen piti miettiä että kun mennään kahvilaan, saako lapset jäätelöt vai pullat? Minä sujuvasti kuuntelin tämän suunnittelun kyllä aina puhelimessa (edelleen kuuntelen paras ystäväni kyseessä), mutta kun valinnan aika tulee, ostan omille sitä mitä huvittaa. Jos mun lapsi haluaakin jäätelön sijaan mansikkaleivoksen, niin sen hän myös saa (tässä tilanteessa ystävä yleensä laittaa omat lapsensa ottamaan myös leivokset, vaikka nämä haluaisivat jätskit....). Ehkä mä olen tässä suhteessa vähän paska kaveri, mutta en todellakaan lähde tuohon mukaan. Se on jo rasittavaa, että pitää ennen mihinkään lähtöä jutella puhelimessa ja suunnitella jokainen askel etukäteen.

En tiedä mistä tämä johtuu. Ilmeisesti kaveri on vain sellainen luonne, että hänen on saatava suunnitella asiat etukäteen. Lapset ovat myös vähän vaativia siinä mielessä, että saattavat esim. ruveta kiljumaan elleivät kaikki saa omia muovipusseja kaupassa ja saa kantaa omia tavaroita omassa pussissa... Mutta luulen kyllä, että kaveri on nimenomaan kasvattanut lapsensa tuollaisiksi.[/QUOTE]

Kuulostaapa tutulta!
 
Minulla on myös kaveri joka haluaa suunnitella kaiken etukäteen. Varsinkin jos mennään lasten kanssa kaikki yhdessä. Pitää tietää minne mennään, millä aikataululla, mitä ostetaan tai katsellaan ja mitä ostetaan lapsille ravintolasta vai syödäänkö kotona ja mitä syödään kotona?
 
Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä.

Kaverisi ei kestä lapsen pettymystä, jos joku saa enemmän, toisenlaista, muuta, parempaa kuin hän.

Tulee vaikeaa vielä nuilla lapsilla isompana: pettymyksiä on elämä täynnä ja just noista "miks pertti saa ranskalaisia ja minä en?" -pettymyksistä opitaan kohtaamaan elämän isommat kolhut.
 
Toisaalta ymmärrän kaveriasi. Jos joku hänen lapsistaan on aivan mahdottoman tempperamenttinen ja alkaa jankuttamaan ranskalaisista, niin sittenhän teidän kaikkien ruokailu ja reissu olisi pilalla. Lapset kun on niin erilaisia. Sinulla on varmaan tosi helpot lapset ja tällä toisella äidillä ei ole ja hän yrittää helpottaa teidän reissuja, ettei tarvitsisi alkaa tappelemaan lasten kanssa. tiedän tämän, koska yksi omista lapsistani on TODELLA tempperamenttinen ja vaikka ikääkin jo on, niin osaa kyllä jankuttaa, itkeä, vängätä ja huutaa.
 
Minun yksi kaveri on karppaaja ja hänen kanssa on todella ärsyttävää mennä mihinkään. Aina jos mennään syömään, niin pitäisi minunkin miettiä koko perheelle karppaus-vaihtoehto. Onhan se ymmärrettävää, että jos heidän perhe karppaa ja meidän Inkeri saakin ranskalaisia, niin voitte kuvitella, että se karppaaja-perheen lapsi haluaa niitä ranskalaisia myös. Minua vaan suorastaa v***** miettiä omia valintoja toisten valintojen takia!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja aaapppp:
Yritän tehdä näin, mutta kuitenkin jokainen kerta alkaa tuo säätäminen tai kysely " ethän sitten tilaa Pekalle sitä tai tätä " "eikös tuo olisi paras annos kaikille"
Click to expand...
Mulkaisu, murahdus ja kenties sihahdus "turpa kiinni" voisi tehota...

Mun hermo ei kyllä kestäisi yhtään. Ihan itse osaan (ja lapseni osaavat) päättää mitä tilaamme :D
 
[QUOTE="Moilanen";25982389]Minun yksi kaveri on karppaaja ja hänen kanssa on todella ärsyttävää mennä mihinkään. Aina jos mennään syömään, niin pitäisi minunkin miettiä koko perheelle karppaus-vaihtoehto. Onhan se ymmärrettävää, että jos heidän perhe karppaa ja meidän Inkeri saakin ranskalaisia, niin voitte kuvitella, että se karppaaja-perheen lapsi haluaa niitä ranskalaisia myös. Minua vaan suorastaa v***** miettiä omia valintoja toisten valintojen takia!!![/QUOTE]

En todellakaan miettisi, vaan söisin hyvällä omalla tunnolla leivoksen ja antaisin lapsille pullaa. Joku järki näissä ruoka-asioissa pitää olla. Eihän se sitä tarkoita, että jos joku on allerginen, niin kaikkien muidenkin pitää olla? Vai?
 
Mulla ei ole kavereita, joiden kanssa lapsinemme käytäisi yhtään missään, mutta ehkä hyvä niin.

Joissain asioissa on ihan ok sopia esim. jos jossain retkellä toisilla on eväänä karkkia, niin toisetkin lapset toki haluaisivat myös. Parempi, että molemmilla on tai sitten toiset jakavat omansa.
 
[QUOTE="Niina";25982372]Toisaalta ymmärrän kaveriasi. Jos joku hänen lapsistaan on aivan mahdottoman tempperamenttinen ja alkaa jankuttamaan ranskalaisista, niin sittenhän teidän kaikkien ruokailu ja reissu olisi pilalla. Lapset kun on niin erilaisia. Sinulla on varmaan tosi helpot lapset ja tällä toisella äidillä ei ole ja hän yrittää helpottaa teidän reissuja, ettei tarvitsisi alkaa tappelemaan lasten kanssa. tiedän tämän, koska yksi omista lapsistani on TODELLA tempperamenttinen ja vaikka ikääkin jo on, niin osaa kyllä jankuttaa, itkeä, vängätä ja huutaa.[/QUOTE]
Siis omia reissujaan. Ettei hänen täytyisi tapella lapsensa kanssa.

Ei kai lapsi koskaan opikaan sietämään pettymyksiä, jos vielä 5 v ja 6 v iässäkin äiti huolehtii siitä, että nallekarkit menee tismalleen tasan ja jokaisella on tismalleen samaa sapuskaa edessä. Pettymyksen sietoa pitää harjoitella, ihan pienestä asti.
 
En edes jaksanut lukea koko ketjua, mutta seuraavalla kerralla sanot, että nyt MINÄ tilaan kaikille pöperöt (ajatellen sinun ja lastesi mieltymyksiä) ja ne saa sitten kelvata heillekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Siis tuon kaveriäidinhän pitäisi tietysti osata sanoa levollisesti rähjääville lapsilleen että näin nyt mennään ja se on ikävää jos on ikävää, mutta näin nyt silti mennään. Mutta jos hän ei ole itse saanut sellaista kohtelua niin mitenpä hän voisi sitä jakaa lapsilleenkaan.

Siinäpä on ystävä avuksi. Ystävä voi kaverilleen ystävällisesti sanoa ravintolassa tai kaupassa, että sovitaanko että minä hoidan omien lasten tilaukset ja ostokset, ja sinä omiesi, eikä puututa näihin. Ja sietää sen kaverin norsunvittunaaman ihan ystävällisesti ja sovinnolla ja aikuismaisesti. Kun tämä toistuu muutaman kerran niin saahan tämä kaveriäiti sitä kokemusta erilaisuuden ja erilaisten valintojen sietämisestä silloin itsekin...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa