A
ap
Vieras
Itsetunto on heikko, ollut läpi elämän. Kyllä se tässä vuosien mittaan on parantunut koko ajan, mutta välillä tulee niitä heikkoja hetkiä jolloin tunnen olevani täysin mitätön, kaikille. Mies on ymmärtänyt aina, tietää mun lähtökohdat lapsuudesta eikä ihmettele etten luota, tai on vaikea luottaa ihmisiin. Mieheen luotan, alkuun se olikin yhtä helvettiä ja taistelua, kun kamppailin itseni kanssa. Ja mies sai myös kuulla, kaikki mun kuvitelmat ja ajatukset, kuinka hän varmasti haluaa jonkun muun, eikä jaksa mua jne.
Mutta niinpä vaan on jaksanut, ja parempaan päin koko ajan mennään. Mutta aina kun mulle iskee notkahdus, ja alan taas epäilemään miehen sanoja, tekoja jne., niin sen kaiken jälkeen iskee aivan hirveä henkinen krapula. Miksi mun lapsuus oli sellainen, etten pysty ihmisiin luottamaan. Toisaalta olen kovin katkera vanhemmilleni, toisaalta en jaksa välittää. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Mutta silti välillä jossittelen ja kuvittelen älyttömyyksiä. Ihan vaan siitä syystä, koska mä en kestä sitä jos multa lähtee elämästä ihminen, johon luotan.
Vaikka ei se lähde, kulumallakaan
Äh, taas huono päivä 
Mutta niinpä vaan on jaksanut, ja parempaan päin koko ajan mennään. Mutta aina kun mulle iskee notkahdus, ja alan taas epäilemään miehen sanoja, tekoja jne., niin sen kaiken jälkeen iskee aivan hirveä henkinen krapula. Miksi mun lapsuus oli sellainen, etten pysty ihmisiin luottamaan. Toisaalta olen kovin katkera vanhemmilleni, toisaalta en jaksa välittää. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Mutta silti välillä jossittelen ja kuvittelen älyttömyyksiä. Ihan vaan siitä syystä, koska mä en kestä sitä jos multa lähtee elämästä ihminen, johon luotan.
Vaikka ei se lähde, kulumallakaan