Voi että, mä niin haluaisin olla toisenlainen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Itsetunto on heikko, ollut läpi elämän. Kyllä se tässä vuosien mittaan on parantunut koko ajan, mutta välillä tulee niitä heikkoja hetkiä jolloin tunnen olevani täysin mitätön, kaikille. Mies on ymmärtänyt aina, tietää mun lähtökohdat lapsuudesta eikä ihmettele etten luota, tai on vaikea luottaa ihmisiin. Mieheen luotan, alkuun se olikin yhtä helvettiä ja taistelua, kun kamppailin itseni kanssa. Ja mies sai myös kuulla, kaikki mun kuvitelmat ja ajatukset, kuinka hän varmasti haluaa jonkun muun, eikä jaksa mua jne.

Mutta niinpä vaan on jaksanut, ja parempaan päin koko ajan mennään. Mutta aina kun mulle iskee notkahdus, ja alan taas epäilemään miehen sanoja, tekoja jne., niin sen kaiken jälkeen iskee aivan hirveä henkinen krapula. Miksi mun lapsuus oli sellainen, etten pysty ihmisiin luottamaan. Toisaalta olen kovin katkera vanhemmilleni, toisaalta en jaksa välittää. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Mutta silti välillä jossittelen ja kuvittelen älyttömyyksiä. Ihan vaan siitä syystä, koska mä en kestä sitä jos multa lähtee elämästä ihminen, johon luotan.

Vaikka ei se lähde, kulumallakaan :) Äh, taas huono päivä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimä:
varmasti raskasta sinulla itsesi kanssa.

Sitä se nimenomaan on :( Aina mietin, kuinka haluaisin pystyä luottamaan, olematta mustasukkainen jne. Mä jaksan kuitenkin uskoa, että aika tähän auttaa. Kun mä koko ajan huomaan, päivä päivältä ja vuosi vuodelta, että ei tuo rakastamani ihminen lähdekään pois.
 
Tutulta. Kuinka monet illat on tullutkaan itkettyä sitä, että miksi ei ole voinut syntyä johonkin toiseen perheeseen.
Itsestäni olen huomannut sen, että minulla oli n. puoli vuotta sitten ns. kausi, jolloin alitajuisesti testasin miestä. Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden, tiedän että mies ei viereltäni karkaa mutta.. Olin idiootti, testasin siitä huolimatta. Olin äkeä, inhottava ja v*ttumainen. Enkä edes itse sitä heti huomannut. Siitä huolimatta mies on jaksanut vierelläni.
 
Sun pitäs yrittää tosta katkeruudesta irti koska sä et elä täysillä jos ajattelet noin.Eli anna anteeksi kokemasi vääryydet ja vapauta itsesi epävarmuudesta ja jonkinasteisesta vihasta/kiukusta vanhempiasi kohtaan.Ne sun vanhemmat teki mitä teki mutta menneessä elämällä et voi elää täysillä tulevaisuutta.Sulle tulee erittäin hyvä olo jos pystyt tuohon edelliseen neuvoon.Anna anteeksi,vaikket hyväksykkään saamaasi kohtelua.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehdotus:
Mene terapiaan. Saat sieltä ihan oikeasti apua asiaan, ja elämänlaatusi paranee. Voimia!!

Mä olen käynyt psykologilla muutamia kertoja, mutta ei siellä kaiveta esille lapsuuden asioita, tai muutenkaan käsitellä mun itsetuntoa. Vaan puhutaan aina vaan mun käytöksestä ja ajatuksista, ei koskaan siitä mistä ne johtuu. Ja nimenomaan niitä asioita haluaisin käydä lapi.
 
Minä kävin terapeutilla, ja käytiin läpi lapsuuden asioita mutta.. terapeutti oli sitä mieltä, että ainoa asia mikä auttaa minut yli tästä, on keskustelu / asioiden selvittely vanhempien kanssa. Miten hitossa, kun vanhempani eivät mielestänsä ole tehneet mitään väärää?? Loppujen lopuksi terapeutti hoki vain sitä, miten asiat pitää selvittää perin juurin, joten lopetin käymisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Sun pitäs yrittää tosta katkeruudesta irti koska sä et elä täysillä jos ajattelet noin.Eli anna anteeksi kokemasi vääryydet ja vapauta itsesi epävarmuudesta ja jonkinasteisesta vihasta/kiukusta vanhempiasi kohtaan.Ne sun vanhemmat teki mitä teki mutta menneessä elämällä et voi elää täysillä tulevaisuutta.Sulle tulee erittäin hyvä olo jos pystyt tuohon edelliseen neuvoon.Anna anteeksi,vaikket hyväksykkään saamaasi kohtelua.....

Mä olen antanut anteeksi, ainakin tietääkseni. Vanhempien kanssa on hyvät välit. Mutta ne asiat vaan vaikuttaa muhun, halusin tai en. Ei niitä voi pyyhkiä pois vaikka anteeksi annankin. Ne on muokannut musta tällaisen, ja siitä yritän tässä koko ajan päästä eroon. Tai opetella käsittelemään ne asiat erilailla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiira:
Minä kävin terapeutilla, ja käytiin läpi lapsuuden asioita mutta.. terapeutti oli sitä mieltä, että ainoa asia mikä auttaa minut yli tästä, on keskustelu / asioiden selvittely vanhempien kanssa. Miten hitossa, kun vanhempani eivät mielestänsä ole tehneet mitään väärää?? Loppujen lopuksi terapeutti hoki vain sitä, miten asiat pitää selvittää perin juurin, joten lopetin käymisen.

Mä en ole vanhempieni kanssa puhunut, enkä tiedä pystynkö edes. En varmaan. Se varmasti auttais paljon mua ymmärtämään käytöstäni, mutta vanhemmat on myös tehneet ns. tietämättään sellaista mikä muhun on vaikuttanut. Paljon eroja, uusia puolisoita, uusia koteja, ei mitään pysyvää. He eivät ehkä ole tajunneet, miten se lapseen vaikuttaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Et ole antanut anteeksi jos olet katkera.....eli läheppäs nyt oikeesti sille anteeksiannon tielle.

Mä sanoin, että toisaalta olen katkera. Ei se tarkoita ettenkö ole voinut anteeksi antaa. Miten mä ikinä voisin olla olematta? Siinä vaiheessa varmasti, kun pystyn olemaan sujut elämäni kanssa, ja luottamaan ihmisiin.
 
Se on vähä niini kun jos ja jos eli et oo antanu anteeksi sanot että silloin vasta kun olet sujut elämäsi kanssa ja luotat ihmisiin......se ei kuule tapahdu ennenkun päästät menneestä irti, muista se siihen asti sun on paha olla.ELI ANNA ANTEEKSI,oikeesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Se on vähä niini kun jos ja jos eli et oo antanu anteeksi sanot että silloin vasta kun olet sujut elämäsi kanssa ja luotat ihmisiin......se ei kuule tapahdu ennenkun päästät menneestä irti, muista se siihen asti sun on paha olla.ELI ANNA ANTEEKSI,oikeesti.

Ootkohan sä ite ollut tämmösessä tilanteessa ikinä..? Vaikka mä päästäisin menneestä irti, ja antaisin anteeksi, niin mun lapsuus on mussa silti. Ja se vaikuttaa muhun, halusin tai en. Annan anteeksi tai en.
Ja mä mielestäni olen antanut anteeksi, en mä vanhemmilleni vihoittele tästä asiasta. Se asia vaan on mussa, se on osa mun luonnetta ja persoonaa, mikä on muokkautunut lapsuudessa. Ja sitä mä yritän muuttaa toisenlaiseksi.
 
Kuule olen ollut...olen ajatuksiltanikin ollut samanlainen kuin sinä.Tottakai vaikuttaa kaikki kaikkeen,mutta sun itses takia anna anteeksi.Ei itseään tosta noin vaan voi muutaa eikä ainakaan omaa persoonaa. Me ei voida mitään sille mikä lapsuus oli.Mä annoin oikeesti anteeksi susta mä en oo varma.Sun lapsuus vaikuttaa suhun jos sä annat sen vaikuttaa.Anteeksi antamalla se ei vaikuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Kuule olen ollut...olen ajatuksiltanikin ollut samanlainen kuin sinä.Tottakai vaikuttaa kaikki kaikkeen,mutta sun itses takia anna anteeksi.Ei itseään tosta noin vaan voi muutaa eikä ainakaan omaa persoonaa. Me ei voida mitään sille mikä lapsuus oli.Mä annoin oikeesti anteeksi susta mä en oo varma.Sun lapsuus vaikuttaa suhun jos sä annat sen vaikuttaa.Anteeksi antamalla se ei vaikuta.

Niinku sanoin, olen mielestäni antanut heille anteeksi. Se lapsuus vaikuttaa, halusin tai en. Eihän se voi loppua yhtäkkiä, anteeksi antamalla. Se auttaa asiaa kun antaa anteeksi, se auttaa siihen että pystyy nousemaan jaloilleen ja oppimaan elämään sen asian kanssa. Sitä mä tässä koko ajan teen, ja kuten sanoin, vuosien myötä olen jo paremmin oppinut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Mutta sanoit myös toisaalta olevasi katkera,katkera ihminen ei voi antaa anteeksi......ja sun ajatukset mitä ne teki erosi ,yms....olet katkera!!!!!Oikeesti et oo antanu.

Mä kerroin ainoastaan mun lapsuudesta, siitä mitä on ollut. Sä voit väittää niin kauan kuin haluat, onneks itse tiedän kuitenkin miten asia on. Sanoin myös, että toisaalta en välitä.
 
Mä kokeilisin jotain toista terapeuttia.Psykoterapeutti vois olla sun juttu.
Jotenkin tuo kuvailemasi psykologi ei ole tajunnut sun ongelmaa.Sun pitäis ehdottomasti päästä päästä raapimaan auki vanhat haavat,että pystyt unohtaa ja antaa menneiden olla.
tsemppiä. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dumb:
Mä kokeilisin jotain toista terapeuttia.Psykoterapeutti vois olla sun juttu.
Jotenkin tuo kuvailemasi psykologi ei ole tajunnut sun ongelmaa.Sun pitäis ehdottomasti päästä päästä raapimaan auki vanhat haavat,että pystyt unohtaa ja antaa menneiden olla.
tsemppiä. :hug:

Tätä olen itsekin miettinyt, että voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta pääsekö psykoterapiaan ilman lähetettä?
 

Yhteistyössä