T
"tumpelo"
Vieras
Hitto, menkkojen ois pitänyt alkaa eilen... Nyt kyllä ahdistaa.
Ollaan miehen kanssa seurusteltu vasta 3kk, ja kortsuilla ollaan vielä leikitty. Pillerit odottais tuolla kotona uutta kiertoa, mutta tuleekohan sitä nyt sitten ollenkaan.
Ollaan molemmat seurusteltu muutamia kertoja ennenkin, ja tämä tuntuu niiiiiin paljon erilaiselta, niin paljon paremmalta! Ollaan molemmat jo sanottu että rakastetaan, mikä on ainakin minulle jotain ihan epätodellista. Edellisessä suhteessa en sanonut sitä koskaan, ja ensi-ihastuksellekin sanoin sen vasta ehkä vuoden seurustelun jälkeen. Mutta tämä vain tuntuu niin oikealta.
Mutta, 3kk on vain niin vähän. Voi luoja, ei näin voi käydä!
Tosin molemmat halutaan lapsia (JOSKUS!!), ja sinäänsä minulla on kyllä ollut vauvakuumetta jo jonkun vuoden. On niin ristiriitainen fiilis :/
Kuinka paljon se vauva, myöhemmin taapero/lapsi muuttaa tätä seurustelua? Sehän poistaa vapauden aika tehokkaasti, eikö?
Itseäni ahdistaa, mutta samalla vähän jännittää positiivisestikin. Tiedän, että miehelle tulisi/tulee ihan pakokauhu jos testistä pärähtää positiivinen tulos.
Ajankohta olisi minun elämätilanteessa tavallaa oikein sopiva. Olen menossa virkavapaalle opiskelujen takia. Eli vakkaripaikka ja minulla on jo harjoittelija opettelemassa näitä minun duuneja. Eli työnantajakaan ei joutuisi totaaliseen k*seen vaikka pitäisinkin vähän pidemmän vapaan. Ja opiskellahan voi vaikka onkin vauva, kai?
Mutta mitä jos tämä rakkaus ei vain kestä?? Mitä jos vuoden päästä ollaan ilmiriidoissa, la vauva siinä välissä lisäämässä kitkaa?? En halua yh:ksi, ja mies on rikkinäisestä perheestä eikä todellakaan halua sitä kohtaloa lapselleen
Voi apua, APUA!!
Ollaan miehen kanssa seurusteltu vasta 3kk, ja kortsuilla ollaan vielä leikitty. Pillerit odottais tuolla kotona uutta kiertoa, mutta tuleekohan sitä nyt sitten ollenkaan.
Ollaan molemmat seurusteltu muutamia kertoja ennenkin, ja tämä tuntuu niiiiiin paljon erilaiselta, niin paljon paremmalta! Ollaan molemmat jo sanottu että rakastetaan, mikä on ainakin minulle jotain ihan epätodellista. Edellisessä suhteessa en sanonut sitä koskaan, ja ensi-ihastuksellekin sanoin sen vasta ehkä vuoden seurustelun jälkeen. Mutta tämä vain tuntuu niin oikealta.
Mutta, 3kk on vain niin vähän. Voi luoja, ei näin voi käydä!
Tosin molemmat halutaan lapsia (JOSKUS!!), ja sinäänsä minulla on kyllä ollut vauvakuumetta jo jonkun vuoden. On niin ristiriitainen fiilis :/
Kuinka paljon se vauva, myöhemmin taapero/lapsi muuttaa tätä seurustelua? Sehän poistaa vapauden aika tehokkaasti, eikö?
Itseäni ahdistaa, mutta samalla vähän jännittää positiivisestikin. Tiedän, että miehelle tulisi/tulee ihan pakokauhu jos testistä pärähtää positiivinen tulos.
Ajankohta olisi minun elämätilanteessa tavallaa oikein sopiva. Olen menossa virkavapaalle opiskelujen takia. Eli vakkaripaikka ja minulla on jo harjoittelija opettelemassa näitä minun duuneja. Eli työnantajakaan ei joutuisi totaaliseen k*seen vaikka pitäisinkin vähän pidemmän vapaan. Ja opiskellahan voi vaikka onkin vauva, kai?
Mutta mitä jos tämä rakkaus ei vain kestä?? Mitä jos vuoden päästä ollaan ilmiriidoissa, la vauva siinä välissä lisäämässä kitkaa?? En halua yh:ksi, ja mies on rikkinäisestä perheestä eikä todellakaan halua sitä kohtaloa lapselleen
Voi apua, APUA!!