bb
No juu. En tarkoittanut tällä aloituksella, että olisin itse täydellinen superäiti. Kaukana siitä.
Vaan ihan aidosti ihmettelen, kuinka joku pystyy jättämään pienet lapsensa BB:n takia. Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, onneksi mun ei tarvi kaikkea ymmärtää...
Ja totta hemmetissä äideillä niinkuin isilläkin on oikeus toteuttaa unelmiaan, mutta mielestäni se ei saa tapahtua lasten kustannuksella. Totta helvetissä mäkin haluasin lähteä vaikka kolmeksi kuukaudeksi Aasiaan reppureissaamaan, se on ollut pitkäaikainen unelma. Mutta kuinka ollakaan, olen pukannut lapsia maailmaan ja tällä hetkellä he tarvitsevat enemmän minua kuin minä reppureissua. Unelman toteuttamista on nyt vaan lykättävä parinkymmenen vuoden päähän, byhyyyy...Ehkä mä aikuisena ihmisenä kestän sen paremmin, kuin pienet lapseni kestäisivät kolmen kuukauden ikävän vaikka olisivatkin turvallisen aikuisen esim. isin hoidossa.
Ja niinkuin joku muukin tuolla aiemmin totesi, minä myös toivon, ettei noi lapset tuu millään tavalla kärsimään tästä. Siis tarkoitan keltaista lehdistöä ja ei-niin-imartelevia otsikoita, koulutiellä vaanivaa paparazzia, kiusaavia kavereita ja ties mitä tuotantotiimin oikkuja. Toivottavasti siellä bb-tuotannossa on vastuunsa tuntevia aikuisia...
Niin, tosiaan toivon, että ennakkoluuloni kumoutuvat. Tänään se alkaa ja innolla odotan jokailtaista viihdettä tähän tylsään supermutsin elämään Eipä mulla muuta elämää varmaan olekaan, kun olen niiiiin täydellinen äiti jos kauhistelen tätä. Eipä mulla muuta....
Vaan ihan aidosti ihmettelen, kuinka joku pystyy jättämään pienet lapsensa BB:n takia. Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, onneksi mun ei tarvi kaikkea ymmärtää...
Ja totta hemmetissä äideillä niinkuin isilläkin on oikeus toteuttaa unelmiaan, mutta mielestäni se ei saa tapahtua lasten kustannuksella. Totta helvetissä mäkin haluasin lähteä vaikka kolmeksi kuukaudeksi Aasiaan reppureissaamaan, se on ollut pitkäaikainen unelma. Mutta kuinka ollakaan, olen pukannut lapsia maailmaan ja tällä hetkellä he tarvitsevat enemmän minua kuin minä reppureissua. Unelman toteuttamista on nyt vaan lykättävä parinkymmenen vuoden päähän, byhyyyy...Ehkä mä aikuisena ihmisenä kestän sen paremmin, kuin pienet lapseni kestäisivät kolmen kuukauden ikävän vaikka olisivatkin turvallisen aikuisen esim. isin hoidossa.
Ja niinkuin joku muukin tuolla aiemmin totesi, minä myös toivon, ettei noi lapset tuu millään tavalla kärsimään tästä. Siis tarkoitan keltaista lehdistöä ja ei-niin-imartelevia otsikoita, koulutiellä vaanivaa paparazzia, kiusaavia kavereita ja ties mitä tuotantotiimin oikkuja. Toivottavasti siellä bb-tuotannossa on vastuunsa tuntevia aikuisia...
Niin, tosiaan toivon, että ennakkoluuloni kumoutuvat. Tänään se alkaa ja innolla odotan jokailtaista viihdettä tähän tylsään supermutsin elämään Eipä mulla muuta elämää varmaan olekaan, kun olen niiiiin täydellinen äiti jos kauhistelen tätä. Eipä mulla muuta....