Vituttaa niiiin paljon eräs "ystävä"!!!!

["vieras"]

Hänellä oli rankka raskaus, minä tuin ja kuuntelin ja autoin parhaani mukaan, järjestin hänelle vauvakutsut että saisi jotain mukavaa tekemistä lähimpien ystävien kanssa, missä kiitos? Ei missään, en odottanut että saisin mitään ylistystä, mutta olisin odottanut että panostani arvostettaisiin sen verran että voisi sanoa kiitos. Hän on lapseni kummi, ni muistamiset on tasan sen että tuo lahjan jouluna ja synttäreinä ja senkin niin että tuo vaan äkkiä ja lähtee koska on niin kamalasti kaikkea ettei ehdi jäädä. Olen koittanut ehdottaa että nähdään ja tuntuu olevan siitä aina innoissaan, mutta koskaan mitkään ehdottamani tapaamiset ei kuitenkaan onnistu tai sovitaan joku päivä milloin nähdään ja sitten hänestä ei kuulukkaan enään mitään.

Loistava ystävä!! Menetin juuri minulle todella tärkeän ihmisen ja siksi en enää halua tuhlata aikaani näihin ihmisiin joita ei oikeasti seurani kiinnosta. Ystäviä minulla ei todellakaan ole montaa joten siksi harmittaa kun ne vähäisetkin ovat tälläisiä. Tekisi mieli oikein sanoa tälle kaverille näistä kaikista asioista, mutta en jaksa vaivautua. Ei olisi pitänyt pyytää häntä lapselleni kummiksi.

 

["vieras"]

Mun sisko on samanlainen.. Aina sillä on "ongelmia" ja pitäis olla auttamassa ja kuuntelemassa. Ongelmat hän luo itse, yleensä omalla käytöksellään.. Koko suku hoitaa hänen 3v lasta, kun ei sisko pääse edes kauppaan lapsi mukana, kun se on niin vaikeaa.

Itselläni on puolenkymmentä lasta ja elämä täynnä tohinaa. Silti minun oletetaan jaksavan autaa siskoani (kun sillä on aina niin vaikeaa..). Eikä apua kyllä tähän suuntaan kuulu.

Sinuna jättäisin kanssakäymisen "ystävääväsi" ihan minimiin. Pääset paljon helpommalla....

 

["vieras"]

Voiko olla myös niin, että olet vähän ihastunut omaan itseesi tässä, en sano pahalla, tunnustan samanlaisia tunteita kokeneeni. Olen siis ollut mielestäni niin hyvä ystävä ja toisen pitäisi sitten kiitellä minua, että tuntisin oloni vielä paremmaksi. Ja kun hän ei toimi, kuten toimisin, syytän häntä huonoksi ystäväksi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26530136]Voiko olla myös niin, että olet vähän ihastunut omaan itseesi tässä, en sano pahalla, tunnustan samanlaisia tunteita kokeneeni. Olen siis ollut mielestäni niin hyvä ystävä ja toisen pitäisi sitten kiitellä minua, että tuntisin oloni vielä paremmaksi. Ja kun hän ei toimi, kuten toimisin, syytän häntä huonoksi ystäväksi.[/QUOTE]

Tuota, en mä usko. Mun mielestä olisi ollut ihan kohteliasta kiittää kun ne vauvakutsut järjestin. En mä muusta odota häneltä kiitosta, vaan odotan molemminpuolista ystävyyttä. Meille kun syntyi toinen lapsi ja kutsuttiin tietysti tämä ystävä ristiäisiin, hän ei päässyt koska heille tuli ILLALLA joku ihminen katsomaan hyllyä (ristiäiset olivat puolen päivän aikaan). Hänen lapsensa 1vuotis synttäreille en edes saanut kutsua. Mä olen nyt niin vihanen ettei mun ystävyydellä ole mitään arvoa!! Harmittaa vaan kun hän on lapseni kummi ja kuitenkin olisi kiva olla tekemisissä kun lapsetkin suht saman ikäisiä ja meillä on kuitenkin todella kivaa yhdessä kun nähdään (kerran puolessa vuodessa!).

 

[Tervemenoa]

Mä oon skipannut turhakeihmiset elämästäni pois. En jaksa raahata mukanani ketään jota ei aito ystävyys kiinnosta. Joskus se kirpasee kovasti, mutta en viitsi pilata elämääni turhakkeiden vuoksi.

 

["aloittaja"]

Mä oon skipannut turhakeihmiset elämästäni pois. En jaksa raahata mukanani ketään jota ei aito ystävyys kiinnosta. Joskus se kirpasee kovasti, mutta en viitsi pilata elämääni turhakkeiden vuoksi.

Tää on totta! Vaikka harmittaa ihan älyttömästi.

 

[J-Annika]

Mä oon skipannut turhakeihmiset elämästäni pois. En jaksa raahata mukanani ketään jota ei aito ystävyys kiinnosta. Joskus se kirpasee kovasti, mutta en viitsi pilata elämääni turhakkeiden vuoksi.

Mä oon tehnyt tota kylmällä kädellä lähiaikoina.. Ihmiset jotka aiheuttaa enemmän surua kuin iloa ei ole ystäviä. :/