Vittu,mä inhoan elämääni.

Ja eilen niitä oli melkein jonoksi asti ja ei ollut ongelmaa uuden löytämiselle... Niin se totuus muuttuu kun nukkuu välillä.

Nuorena niitä oli jonoksi asti mutta eipä niitä enää yli 15v ole ollut jonoksi asti.

 

Nuorena niitä oli jonoksi asti mutta eipä niitä enää yli 15v ole ollut jonoksi asti.

Miksi sitten kerrot että nytkään ei ole ongelma valita uusi mies tuosta vain, jos se kerran ei ole niin? Eikö se ole juuri sitä valehtelua, jota et väitä tekeväsi?

 

Ehdotan ihan vakavasti sinulle palstailun vähentämistä (vaikka tiedän että tyrmäät kaikki sinulle tehdyt ehdotukset) ja muun sisällön keksimistä päiviisi. Vähennä vaikka vähän, istu se aika esim. ulkona/lue kirjaa tms.

 

Miksi sitten kerrot että nytkään ei ole ongelma valita uusi mies tuosta vain, jos se kerran ei ole niin? Eikö se ole juuri sitä valehtelua, jota et väitä tekeväsi?

En ole noin väittänyt. Toki jonkun voisi löytää jos netistä hakisi mutta että niitä vaihtoehtoja olisi paljon niin valitettavasti ei enää niin asia ole.

 

Niin? Miksi sittenkään pitäisi palkita? Vahinkoja sattuu, raajoja murtuu, tikkejä tulee. Ei siitä tarvitse palkintoa saada.

No ei tietenkään pidä ja ole pakko. Mutta kyllä mä koen, että se voi olla jopa ihan positiivinenkin juttu, joten miksi ei?

Oma lapseni joutuu käymään nyt joka viikko sairaalassa. Siellä otetaan erinäisiä näytteitä, eikä se näytteenotto kovin mukavalta tunnu, kun se näyte otetaan kipeästä nielusta tai verikokeen muodossa. Pistäminen sattuu ja se pelottaa lasta.

Kovasti ollaan nyt juteltu tulevasta, sillä tiedossa on vielä verikokeita, kanylointi (jonka nukutus osaltaan vaatii) ja selkäydinpuntio. Nämäkin ovat lapsen mielestä vähän pelottavia juttuja, vaikka ollaan niistä kyllä juteltu varsin positiiviseen ja kannustavaan sävyyn. Jos saan lapselle edes hän paremman mielen lupaamalla hälle jotain kivaa palkinnoksi siitä, että hän ns. uskaltaa moiseen ryhtyä, niin miksi en sitä tekisi?

Vahinkoja tosiaan sattuu. Mutta eipä meillä ole vielä koskaan raajoja murtunut ja tikkejäkin on saanut vain yksi lapsi neljästä. Mun mielestäni lapsen tukeminen ja lohduttaminen on varsin perusteltua tapaturman tms. asian sattuessa, jos se lapselle lohtua edes vähän tuo.

 

Ihan ok ostaa joku pieni lahja. Mäkin inhoaisin elämääni, jos miehellä olis tapana vittuilla mulle. Ja varsinkin jostain laspen asiasta. Meneekö muuten huonosti parisuhteessa?

 

Minusta tuo oli hyvä konsti saada poika hammaslääkäriin. Toki hän on joka vuosi käynyt hammashoitajalla tarkistuttamassa ettei ole tuulut reikiä mutta nyt oli vasta ekaa kertaa hammaslääkärissä, ihan tuntematon ihminen hänelle ja lisäksi joutui elämänsä ekan kerran röntgenkuvaan ja se kun laitetaan suuhun se läpyskä ja pojalla helppo oksennusrefleksi niin tiesin ettei ole hänelle kiva juttu. Eipä jäänyt pahaa mieltä reissusta.

 

[QUOTE="äiti myös";30173762]Ihan ok ostaa joku pieni lahja. Mäkin inhoaisin elämääni, jos miehellä olis tapana vittuilla mulle. Ja varsinkin jostain laspen asiasta. Meneekö muuten huonosti parisuhteessa?[/QUOTE]

Seksielämä ainakin on meillä hyvää mutta ainahan tuo mies on vähän sulkeutunut ollut eli ei juttele paljon arkipäivän ongelmista ja tapahtumista mun kanssani.

 

Outo tapa, lahjoa lapsi lääkärissä käynnistä.

Ei oikeastaan. Meillä on lahjottu silloin kun on pitänyt olla erityisen reipas. Esim esikoiselta jouduttiin jäädyttämään paljon syyliä, kuopukselta taas jouduttiin puuduttamaan ja nyppimään syylät. Kummassakin tapauksessa ei sopinut juosta karkuun, joten lahjoin lapset että kun ovat nätisti paikoillaan saavat jotain pientä extraa.

Ei meillä lapset luule että joka kerta jos lääkärissä käyvät että saavat jotain.