Vitsi ootte tyhmiä kun nikillä vastailette kaikenmaailman kyselyihin täällä, moni tietää juuri sinusta aika paljon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hohhohh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ei se aina oo siitä kii;23833714:
Ajattelette asiaa siten että ei haittaa vaikka joku teidät tunnistaakin täältä, kun ei kerta ole mitään suurempia luurankija kaapeissa.

Mutta kun.

Sitten on näitä taitavia identiteettivarkaita jotka, kerättyään tarpeeksi tietoja, saavat käsiinsä teidän tunnistetiedot ja.....sitten täällä ruikutetaankin että rahat on viety ja tili tyhjätty......

Tuohon tarvitaan kyllä ihan toisentyyppistä paljastelua kuin palsta- ja blogijutut.
 
Asia ei ole näin yksinkertainen. Yksityisyydessä on kyse muustakin kuin vain "paljastuksista", eli asioista joita kertoo tai ei. Lisäksi moni täällä kirjottava on vastuussa muistakin kuin itsestään.

Ikävä tosiasia kuitenkin, on että häiriintyneitä ihmisiä riittää. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä, joissa stalkkaaminen on alkanut netissä, mutta sitten se on siirtynyt oikean elämän puolelle. Varsinkin nimimerkit jotka kirjoittavat paljon, väistämättä ärsyttävät joitakin. Jos ärsyyntynyt ihminen sattuu olemaan sekopää, niin kiusanteko voi olla aika mittavaa. Harmittomimmillaan se on vain väärennettyjä lehtitilauksia tai tyhjennettyjä autonrenkaita, mutta kaikki on mahdollista.

Toinen yleinen stalkkausmuoto on sairaalloinen ihastuminen. Tuskin tarvitsee keksiä esimerkkejä mihin se voi johtaa.

Mutta kuinka monta tapausta on ollut, joissa joku hullu stalkkeri on tehnyt jotain pahaa ihmiselle, jonka on löytänyt keskustelupalstalta? Minulle ei tule ainakaan yhtään mieleen. Toki on ollut näitä tutustutaan netissä ja mennään sitten tapaamaan ja on tapahtunutkin jotain kamalaa. Mutta siis montako on ollut näitä, että joku täysin tuntematon on ottanut jonkun nimimerkin seurantaan ja sitten alkanut häiriköimään tätä? Keskustelupalstat on olleet kuitenkin tosi suosittuja jo kymmenisen vuoden ajan.
 
Minäkin, vaikka pyrin mahdollisimman pitkälle vietyyn avoimuuteen, häiriköin aina väliin läheisiäni kysymällä onko ok kirjoittaa se, se ja se asia.

Tuo on hyvä tapa, kunhan ei kysy alle 20-vuotiaalta. Lapsilla ja nuorilla mielipide kun voi iän karttuessa kummasti muuttua. Joskus voi esimerkiksi tuntua ihan hauskalta idealta laitaa joku tosi hauska lapsen kuva jakoon. Siinä vaiheessa kun kuva löytyykin 100 kertaa shopattuna "know your meme" -sivustolta, niin se ei ehkä tunnukaan enää niin hauskalta.
 
Mutta kuinka monta tapausta on ollut, joissa joku hullu stalkkeri on tehnyt jotain pahaa ihmiselle, jonka on löytänyt keskustelupalstalta? Minulle ei tule ainakaan yhtään mieleen. Toki on ollut näitä tutustutaan netissä ja mennään sitten tapaamaan ja on tapahtunutkin jotain kamalaa. Mutta siis montako on ollut näitä, että joku täysin tuntematon on ottanut jonkun nimimerkin seurantaan ja sitten alkanut häiriköimään tätä? Keskustelupalstat on olleet kuitenkin tosi suosittuja jo kymmenisen vuoden ajan.

Vähemmän niitä taitaa olla kuin muualla alkaneita stalkerijuttuja, mutta toki kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä on riskinsä.
:)
 
Tuon takia minä pyörin yhtenä vieraana vieraiden joukossa. Kyllä osan kirjoituksistani pystyy ymppäämään yhteen, kun samasta asiasta olen vastaillut.

Enemmän minua häiritsee täällä, kun joku tietty musta kertoilee kaikenlaisia arkaluontoisia asioita lapsistaan, kun tuo musta ja lapsetkin voidaan varmuudella tunnistaa. Eikä ole ainoa laatuaan. Lapsen itsariyritykset ja muu on raportoitu täällä turhankin tarkkaan. Osa mustista sentää harmailee, kun jostain arkaluontoisemmasta kirjoittelevat.
 
Tuo on hyvä tapa, kunhan ei kysy alle 20-vuotiaalta. Lapsilla ja nuorilla mielipide kun voi iän karttuessa kummasti muuttua. Joskus voi esimerkiksi tuntua ihan hauskalta idealta laitaa joku tosi hauska lapsen kuva jakoon. Siinä vaiheessa kun kuva löytyykin 100 kertaa shopattuna "know your meme" -sivustolta, niin se ei ehkä tunnukaan enää niin hauskalta.

Tuosta olen aika pitkälle eri mieltä.

Ainoat merkittävät negatiiviset palautteeni avautumisestani netissä olen saanut niiltä läheisiltä (siis nyt jo aikuisilta) jotka ovat terävin sanoin kritisoineet sitä että esim blogi alkoi niin myöhään etteivät "ehtineet mukaan."
Päiväkirjamerkintöjä ja valokuvia heidänkin lapsuusvuosiltaan toki on, mutta kokevat silti että "myöhempien aikojen pienet" ovat saaneet arvokkaan lahjan jota vaille itse (monen vuoden empimiseni vuoksi) jäivät.

Näissä asioissa ei kuitenkaan ole mitään yhtä oikeaa ja yhtä väärää.
Jokainen ihminen ja perhe joutuu itse miettimään miten asiat kokee ja miten haluaa toimia.
Yhden mallin pakottaminen kaikille olisi väkivaltainen teko.
 
Älä vie keskustelua sivuraiteille. Jos veli ja hänen vaimonsa ovat halunneet pitää asian omana tietonaan, se on heidän asiansa. Ei sitä tarvitse muille perustella. Olennaista asiassa on se, että huolimaton nettikirjoittelu sai heidät tahtomattaan loukkaamaan omaa yksityisyyttään.

Totta. Ja omalaatuinen toimintamalli heiltä jos todella tahtoivat asian salata.
Siitä syntyi sitten se kysymykseeni johtanut ajatus: Ehkä eivät halunneetkaan salata kun kerran nettiin kirjoittivat vaan vain livessä kokivat etteivät jostain syystä tälle yhdelle voineet avautua?
 
[QUOTE="vieras";23833767]Tuon takia minä pyörin yhtenä vieraana vieraiden joukossa. Kyllä osan kirjoituksistani pystyy ymppäämään yhteen, kun samasta asiasta olen vastaillut.

Enemmän minua häiritsee täällä, kun joku tietty musta kertoilee kaikenlaisia arkaluontoisia asioita lapsistaan, kun tuo musta ja lapsetkin voidaan varmuudella tunnistaa. Eikä ole ainoa laatuaan. Lapsen itsariyritykset ja muu on raportoitu täällä turhankin tarkkaan. Osa mustista sentää harmailee, kun jostain arkaluontoisemmasta kirjoittelevat.[/QUOTE]

Itsari on vaikeasti avattava asia netissä.
Sairaudet, aviolliset vaikeudet yms myös.
Moisten kohdalla olisin äärimmäisen varovainen mikäli kirjoittaisin kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Toisaalta löytyy minun blogistani juttua muuannen nuoren naisen itsemurhayrityksestäkin. Sen kirjoitin ei-julkaistuksi itselleni, mutta avasin kun sain ko neidolta itseltään kysymyksen, että "Miksi sitä ei ole blogissa? Häpeätkö minua ja sitä mitä tein?"
Tosin vielä silloinkin pakotin hänet lukemaan tekstin itse ennen kuin sen avasin, mikä saattoi olla jo "ykistyisyytensä liiallista varjelua".
 
Totta. Ja omalaatuinen toimintamalli heiltä jos todella tahtoivat asian salata.
Siitä syntyi sitten se kysymykseeni johtanut ajatus: Ehkä eivät halunneetkaan salata kun kerran nettiin kirjoittivat vaan vain livessä kokivat etteivät jostain syystä tälle yhdelle voineet avautua?

Mummeliisalla on ilmeisesti vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole niin avoimen suopeita omien asioittensa kanssa kuin hän itse omine lähipiireineen, vaan jotkut ihmiset todellakin haluavat olla jakamatta "kaikelle maailmalle", jopa läheisille omia henkilökohtaisia kipupisteitänsä.
 
[QUOTE="Lellu";23833837]Mummeliisalla on ilmeisesti vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole niin avoimen suopeita omien asioittensa kanssa kuin hän itse omine lähipiireineen, vaan jotkut ihmiset todellakin haluavat olla jakamatta "kaikelle maailmalle", jopa läheisille omia henkilökohtaisia kipupisteitänsä.[/QUOTE]

Ei vaan mummeliisan on vaikea ymmärtää, että miksi joku kirjoittaisi netissä tunnistettavasti itsestään, jos haluaisi asiansa salata.
:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi tyhmyyttä;23833867:
Asioita on helppo ynnätä yks yhteen, kun tietää pariskunnan läheltä ja tietää joitan faktoja blogista. Aina ei tarvitse kertoa henkilötietoja ollakseen tunnistettavissa tutuille.

Niin varmasti on.
Siksi siis oletankin että tilanteestaan kertonut pariskunta ei ole kokenut tarpeelliseksi tilannettaan salata.
 
Ei vaan mummeliisan on vaikea ymmärtää, että miksi joku kirjoittaisi netissä tunnistettavasti itsestään, jos haluaisi asiansa salata.
:)

No oikeasti kun moni ei tajua/ halua tajuta ( ? ) , että he ovat tunnistettavissa. ja siis nimenomaan sellaiset jotka eivät halua olla tunnistettavissa. Muistan eräänkin mustan nikin ,joka kivenkovaa oli ( on ? ) sitä mieltä, että hänen postaamistaan omista kuvista ei häntä voi kukaan tunnistaa.
 
No oikeasti kun moni ei tajua/ halua tajuta ( ? ) , että he ovat tunnistettavissa. ja siis nimenomaan sellaiset jotka eivät halua olla tunnistettavissa. Muistan eräänkin mustan nikin ,joka kivenkovaa oli ( on ? ) sitä mieltä, että hänen postaamistaan omista kuvista ei häntä voi kukaan tunnistaa.

Aah. Ok.
No sellainen kieltämättä tyhmää.
Ihan yhtä tyhmää kuin kuvitella että kaikki jotka valitsevat avoimuuden tekevät sen asiaa pohtimatta ja seurauksia arvioimatta.
:)
 
Samaa mieltä. Voin sanoa, että muutama täällä on kertonut niin paljon itsestään, että tiedän heistä ihan liikaa vaikka en todellakaan ole mieleen niitä juttuja painanut. Ja juu, on muutakin elämää. Mitäs kerrotte, mulla ei toistaiseksi ole dementiaa.
 
Mutta kuinka monta tapausta on ollut, joissa joku hullu stalkkeri on tehnyt jotain pahaa ihmiselle, jonka on löytänyt keskustelupalstalta? Minulle ei tule ainakaan yhtään mieleen. Toki on ollut näitä tutustutaan netissä ja mennään sitten tapaamaan ja on tapahtunutkin jotain kamalaa. Mutta siis montako on ollut näitä, että joku täysin tuntematon on ottanut jonkun nimimerkin seurantaan ja sitten alkanut häiriköimään tätä? Keskustelupalstat on olleet kuitenkin tosi suosittuja jo kymmenisen vuoden ajan.

Minulla on tiedossa ainakin pari stalkkausta, jotka näin äkkiseltään tuli mieleen lähivuosista.
 
[QUOTE="vieras";23833767]Tuon takia minä pyörin yhtenä vieraana vieraiden joukossa. Kyllä osan kirjoituksistani pystyy ymppäämään yhteen, kun samasta asiasta olen vastaillut.

Enemmän minua häiritsee täällä, kun joku tietty musta kertoilee kaikenlaisia arkaluontoisia asioita lapsistaan, kun tuo musta ja lapsetkin voidaan varmuudella tunnistaa. Eikä ole ainoa laatuaan. Lapsen itsariyritykset ja muu on raportoitu täällä turhankin tarkkaan. Osa mustista sentää harmailee, kun jostain arkaluontoisemmasta kirjoittelevat.[/QUOTE]

Osa mustista esittää, että harmailu olisi jotenkin noloa tai petollista. Heh, niillä taitaa olla netistä vähän opeteltavaa.
 
[QUOTE="ruu";23833728]Tunnistin veljeni vaimo lapsettomuuspalstalta ja nyt tiedän kaiken heidän lapsettomuusongelmasta ja siitä kenen vika.[/QUOTE]

Joo vastaaviin juttuihin törmännyt. Ja sitten kun todellisessa elämässä tarinat ovat kovin erilaisia, sitä jää miettimään että kumpi todella pitää paikkansa. Nettitarina vai se mitä tämä ihminen kertoo minulle? Ja miksi ne ovat niin ristiriitaisia...

Kerrotaanko netissä totuus vai toisinpäin?
 
Mielestäni jokaisen ois hyvä muistaa palstaillessa ne rajat mistä täällä kertoo. Ehdottomasti riman alituksia on kertomukset oman partnerin henkilökohtaisista ongelmista ( alkoholi, peliriippuvuus, seksiriippuvuus jne) Tai nämä väkivaltaiset parisuhteet, ei ehkä kannattais tunnistetusti kertoa palstalla jos mies/vaimo hakkaa. Tai nää likaiset erot, yhtenä vuonna eräs palstaileva pariskunta pui välejään palstalla. Ja se oli oikeasti aika kiusallista luettavaa.
Hyvä linjaveto jokaiselle olisi, kirjoita vaan asioista joista puhut muutenkin. Ne perhesalaisuudet kannattaa jättää vaan luotetuille ihmisille.
Välillä mietin onko tää palsta monelle se ystävän korvike. Kun ei ole ystäviä joille uskoutua, niin kerrotaan kaikki sitten palstalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;23834165:
Minulla on tiedossa ainakin pari stalkkausta, jotka näin äkkiseltään tuli mieleen lähivuosista.

Ja kannattaa huomata että joku voi stalkkeroida elämääsi ja tietää siitä enemmän kuin haluaisit, vaikka ei millään muotoa häiriökäyttäytyisi.
 

Yhteistyössä