T
Turkilmas
Vieras
No, en nyt osannut paremmin otsikkoa muotoilla. Mutta siis kun täältäkin oon lukenut miten lapset tuo vaan jotain risuja tai että ei olla yhtään oksia koristeltu jne.jne.
Tuonne toisaalle kirjoitinkin miten poika tänään kiersi kaupoissa etsimässä koristeita, miten hän ja kaverinsa itse etsivät pajut ja sitten koristelivat pojan kaverin luona tunteja noita oksia. Valmiit oksat jätettiin pojan kaverin luokse, joten en oo niitä edes nähnyt. Kovin ylpeä ja innoissaan poika niistä kuitenkin oli.
Illemmalla poika alkoi valitella tylsyyttään, joten ehdotin että teemme yhdessä lisää oksia kun kerran koristeita jäi vielä jäljelle.
No... ensinnäkin poika keräsi TODELLA pitkiä ja suuria oksia. Minä sitten varovaisesti ehdotin että vähän pienemmät vois olla myös hyviä. Sitten alettiin koristelemaan. Poika kieli keskellä suuta teki ja väänsi, laittoi kreppipaperia, höyheniä ja koristestrassia.
Vaan pakko se on myöntää: pojan oksat oli melkoisia ilmestyksiä. Ne näytti JUST semmoisilta ettei niiden eteen oltais nähty mitään vaivaa. Hervottoman kokoisessa oksassa muutama hassu koriste, jotka nekin näytti että olis vaan roiskaistu sinnetänne.
Mun silmiin nuo "risut" oli tietty ihania, mutta voin vaan kuvitella, miten poikani jäljiltä joku palstamamma täällä taas kirois miten sitä vaan ollaan herkkujen perään plaaplaaplaa.
Opetus? Meitä kaikkia ei olla suotu kädentaidoilla ja ehkä huomisen tarkoitus ei olekaan saada ihania oksia. Vaan antaa mielihyvää lapsille, palkita heidät pienellä karkilla ja ylläpitää mukavaa perinnettä. Eiks vaan?
Tuonne toisaalle kirjoitinkin miten poika tänään kiersi kaupoissa etsimässä koristeita, miten hän ja kaverinsa itse etsivät pajut ja sitten koristelivat pojan kaverin luona tunteja noita oksia. Valmiit oksat jätettiin pojan kaverin luokse, joten en oo niitä edes nähnyt. Kovin ylpeä ja innoissaan poika niistä kuitenkin oli.
Illemmalla poika alkoi valitella tylsyyttään, joten ehdotin että teemme yhdessä lisää oksia kun kerran koristeita jäi vielä jäljelle.
No... ensinnäkin poika keräsi TODELLA pitkiä ja suuria oksia. Minä sitten varovaisesti ehdotin että vähän pienemmät vois olla myös hyviä. Sitten alettiin koristelemaan. Poika kieli keskellä suuta teki ja väänsi, laittoi kreppipaperia, höyheniä ja koristestrassia.
Vaan pakko se on myöntää: pojan oksat oli melkoisia ilmestyksiä. Ne näytti JUST semmoisilta ettei niiden eteen oltais nähty mitään vaivaa. Hervottoman kokoisessa oksassa muutama hassu koriste, jotka nekin näytti että olis vaan roiskaistu sinnetänne.
Mun silmiin nuo "risut" oli tietty ihania, mutta voin vaan kuvitella, miten poikani jäljiltä joku palstamamma täällä taas kirois miten sitä vaan ollaan herkkujen perään plaaplaaplaa.
Opetus? Meitä kaikkia ei olla suotu kädentaidoilla ja ehkä huomisen tarkoitus ei olekaan saada ihania oksia. Vaan antaa mielihyvää lapsille, palkita heidät pienellä karkilla ja ylläpitää mukavaa perinnettä. Eiks vaan?
Ymmärrystä, ystävät 
