Virikelapsen äiti nostaa kotihoidontukea

Alkaa olla aika epidemia mitoissa tämä, että naiset ei kykene hoitamaan kahta tai kolmea omaa lastansa samanaikaisesti. Pitäisköhän ilmiötä jotenkin tutkia? :/ Mun mielestä aika surullista, että yhden vauvan hoito koetaan niin väsyttäväksi, uuvuttavaksi ja raskaaksi ettei kyetä hoitamaan esikoista siinä samalla. Suorastaan hälyyttävää, että niin monen mielestä on täysin ymmärrettävää pistää oma lapsi muitten hoidettavaksi koska yksi pikkuvauva vie kaiken energian niin ei isommalle "jakseta järjestää virikkeitä..."

Subjektiivista päivähoito-oikeutta olisi mun mielestä aika miettiä uudelleen, toki vasta sen jälkeen kun on selvitetty mikä näitä äitejä uuvuttaa kun eivät normaalista perhe-elämästä selviä ilman päiväkodin apua...

Voi hitto. Mä haluan kuulla nää samat sanat sitten kun sä hoidat niitä kolmea siellä kotona. Ja ei: siskon lapset eivät ole sama asia kuin omat.

Kolmea en ole ajatellut tehdä (ainakaan yh:na) koska siihen eivät mun voimavarat riitä =) Jos siis meinaan opiskella ja tehdä töitä jne.

Mutta voin tulla palstalle lausumaan nämä maagiset sanat sitten myös 3-4 vuoden päästä jos mulle toinen lapsi silloin suodaan Silloin tulee myös olemaan toinen vanhempi kuvioissa niin mullahan tulee olee ihan kissanpäivät!

Ei, siskon lapset eivät ole sama asia mutta antaa se vähän osviittaa En ole missään vaiheessa lapseni kanssa vaa homehtunut yksikseni kotona vaan ihan tytön syntymästä asti aktiivisesti osallistunut muitten lasten hoitoon (jossakin vaiheessa olin hetken päävastuussakin), hoitanut kotia, käynyt töissä ja opiskellut. Jos joku ei selviä edes yhden vauvan hoidosta ja yhden isomman lapsen hoidosta niin kyllä kuulostaa hassulta mun korviin. Varsinkin kun tuo on niin yleistä nykyään. Miten kahden vanhemman perheessä ei voida selvitä kahden-kolmen lapsen hoidosta toisen ollessa kotivanhempana ilman päiväkoteja? Jossakin mättää.

Entä jos jonkun toisen äidin voimavarat loppuu jo kahden lapsen kohdalla?? Eikö silloin ole hyvä, että on olemassa päiväkoteja ja subjektiivinen päivähoito-oikeus?

 

Tais nyt joihinkin kovasti kalikka kalahtaa (hyi että vihaan tota sanontaa ) jos oikeasti ovat sitä mieltä, että kahden lapsen hoitaminen on niin äärimmäisen rankkaa, että siitä selviäminen ilman päiväkotia takaa jo SUPERäitistatuksen :saint:

Joo. Missä vaiheessa kahden lapsen äitejä alettiin pitää superäiteinä? Mäkin nostan hattua suurperheellisille, siinä on hommaa, mutta että kaksi lasta olisi niin äärettömän suuri taakka kahden vanhemman perheissäkin ettei siitä selvitä...? Surullista.

 

se on hyvä Nina TT et sä jaksat hoitaa 3 lastasi ihan itse jatkuvasti mutta koita ymmärtää et kaikki ei ole samanlaisia "superäitejä"kuin sä.

Eihän mulla ole vielä ku yks *avaa sateenvarjon* Mutta kaikenlaista sitä on silti ehtinyt ja jaksanut tässä lapsen ohella.

Onko se superäitiyttä, että kykenee hoitamaan vauvaa ja vaikkapa 3-4 vuotiasta lasta samanaikaisesti? Missä vaiheessa tuota on alettu kutsumaan superäitiydeksi? Eikö ole sinun mielestäsi yhtään huolestuttavaa, että lapset koetaan niin rasittaviksi ja vaikeiksi, ettei edes kahden vanhemman perheissä tunnuta enää selviytyvän kahden lapsen hoidosta ilman päiväkoteja? Mun mielestä olis syytä selvittää mikä on muuttunut, miksi nykyään koetaan vauvojen hoito niin lopen uuvuttavaksi ettei muille lapsille jää aikaa tai energiaa vaa ne pitää laittaa virikehoitoon muitten hoidettaviksi.

Kyllä ymmärrän sen, että ensimmäisinä kuukausina tarvitaan hieman apua jotta arki lähtee rullaamaan, mutta että ihan päiväkotihoitoa? Njaah... Eikös se ole turhan raskas ase pienen pulman ratkaisemiseksi?

Se sinun ainoa taitaa olla vieläpä vauva. Eli et taida ymmärtää ettei kukaan täällä puhu siitä että olisi uuvuttavaa hoitaa lapsia kotona vaan EDELLEEN siitä että isommat kaipaavat muutakin tekemistä kuin vauvan hoidon katselemista kotona.
Itselläni on kaksi vajaan kahden vuoden ikäerolla ja molemmat olen hoitanut kotona. Mutta jos meille tähän tulisi vauva vielä, haluaisin isommille kyllä osapäivähoitoa LASTEN ITSENSÄ vuoksi.

Mitä ihmettä kaipaa 3-6 v lapsi? MInä en ymmärrä. Ei minun lapset ole kaivanneet ainakaan mitään sellaista mitä en ole pystynyt vauvan kanssa tarjoamaan. Vauva on sitä paitsi ihan pieni vain muutaman kuukauden, sen jälkeen vauvan kanssa ei ole mitään ongelmaa viedä isompia liikuntaharrasteisiin, kerhoihin, muskareihin, leikkipuistoihin, kaverin kanssa leikkimään jne. Ei minulla ainakaan ole ollut. Olen varmaan superäiti, kun minä olen pystynyt tarjoamaan riittävät aktiviteetit erittäin sosiaaliselle ja aktiiviselle lapselleni yhdessä vaativahkon vauvan kera. Minusta on suorastaan noloa jos ei sen vertaa pysty. Aika laiskaa jos ei muuta pysty vauvan kanssa kuin imettämään. Imetin muuten vauvaa 1,5 v ja silti pystyin. Olenpa SUPER!

Taidat olla ninaTT kun et ymmärrä.
Mutta minusta on noloa ja sääli lastesi kannalta kun vaadit kaikilta niin paljon, liikaa.
Ja kai ymmärrät että harrastukset ovat maksullisia mihin hoitovapaalla olevalla on harvoin varaa. Ja kerhoja ei montaa kertaa viikossa järjestetä.
Puistoihin nyt kaikki pääsee mutta se ei taas taida 5-vuotiaalle riittää jos siellä on satunnaisesti seuraa.

Ja hoitomaksuun on varaa, muttei pikkulapsiharrastuksiin vai? Olisikos kannattanut säästää vähän ennen kuin jäi hoitovapaalle.

Se hoitomaksu on muuten huomattavasti pienempi hoitovapaalaiselle vaikka mieskin töissä kuin pääkaupunkiseudun harrastusmaksut.

 

Alkaa olla aika epidemia mitoissa tämä, että naiset ei kykene hoitamaan kahta tai kolmea omaa lastansa samanaikaisesti. Pitäisköhän ilmiötä jotenkin tutkia? :/ Mun mielestä aika surullista, että yhden vauvan hoito koetaan niin väsyttäväksi, uuvuttavaksi ja raskaaksi ettei kyetä hoitamaan esikoista siinä samalla. Suorastaan hälyyttävää, että niin monen mielestä on täysin ymmärrettävää pistää oma lapsi muitten hoidettavaksi koska yksi pikkuvauva vie kaiken energian niin ei isommalle "jakseta järjestää virikkeitä..."

Subjektiivista päivähoito-oikeutta olisi mun mielestä aika miettiä uudelleen, toki vasta sen jälkeen kun on selvitetty mikä näitä äitejä uuvuttaa kun eivät normaalista perhe-elämästä selviä ilman päiväkodin apua...

Voi hitto. Mä haluan kuulla nää samat sanat sitten kun sä hoidat niitä kolmea siellä kotona. Ja ei: siskon lapset eivät ole sama asia kuin omat.

Entäs minä..olen ninan kans täysin samaa mieltä ja mulla oli neljä alle kouluikäistä ja kerkesin jopa kuopusta täysimettään siihen asti että kiinteät alotettiin ja imetys jatkui tämän jälkeenkin reilun vuoden vanhaksi. silti en koe että muut lapseni (silloin iät 5v,3v,2v ja vauva)olisivat jotenkin kotona tylsistymässä ja kärsimässä..ei tod. kävimme puistoissa,askarreltiin ja leivottiin, tehtiin retkiä puistoihin, bussiajeluita kaupunkiin, tavattiin äiti kavereita lapsineen ym.. 5 v kävi 2xvkossa 3t vai oliko se 2 t kerrallaan seurakunnan kerhossa ja vuoden päästä kerhossa kävi myös toiseksi vanhin ja silloin kuopus meni eskariin missä oli 8-12 ja muuten kävellen vein ja hain, matkaa kertyi yht.4 km että kaikenmaailman marmatuksia olen kuullut kuinka ei ole aikaa imettää, aikaa siivota, aikaa siihen tai aikaa tähän ja naurettavin mitä luin että yksi kahden lapsen äiti valitti kun taksi eskariin ei hae pihasta vaan ihan joutuu bussipysäkille käveleen..mahdoton yhtälökö 6 v:n ja vauvan kanssa..?jokainen tehköön lapsia sen mukaan mitä varmasti itse kykenee hoitamaan, toisilla se tarkoittaa kymmentä tai enemmän ja toisilla yhtä tai ei sitäkään..näin on asiat ja kun kaikki tämän tiedostaisi!!

 

Alkaa olla aika epidemia mitoissa tämä, että naiset ei kykene hoitamaan kahta tai kolmea omaa lastansa samanaikaisesti. Pitäisköhän ilmiötä jotenkin tutkia? :/ Mun mielestä aika surullista, että yhden vauvan hoito koetaan niin väsyttäväksi, uuvuttavaksi ja raskaaksi ettei kyetä hoitamaan esikoista siinä samalla. Suorastaan hälyyttävää, että niin monen mielestä on täysin ymmärrettävää pistää oma lapsi muitten hoidettavaksi koska yksi pikkuvauva vie kaiken energian niin ei isommalle "jakseta järjestää virikkeitä..."

Subjektiivista päivähoito-oikeutta olisi mun mielestä aika miettiä uudelleen, toki vasta sen jälkeen kun on selvitetty mikä näitä äitejä uuvuttaa kun eivät normaalista perhe-elämästä selviä ilman päiväkodin apua...

Voi hitto. Mä haluan kuulla nää samat sanat sitten kun sä hoidat niitä kolmea siellä kotona. Ja ei: siskon lapset eivät ole sama asia kuin omat.

Kolmea en ole ajatellut tehdä (ainakaan yh:na) koska siihen eivät mun voimavarat riitä =) Jos siis meinaan opiskella ja tehdä töitä jne.

Mutta voin tulla palstalle lausumaan nämä maagiset sanat sitten myös 3-4 vuoden päästä jos mulle toinen lapsi silloin suodaan Silloin tulee myös olemaan toinen vanhempi kuvioissa niin mullahan tulee olee ihan kissanpäivät!

Ei, siskon lapset eivät ole sama asia mutta antaa se vähän osviittaa En ole missään vaiheessa lapseni kanssa vaa homehtunut yksikseni kotona vaan ihan tytön syntymästä asti aktiivisesti osallistunut muitten lasten hoitoon (jossakin vaiheessa olin hetken päävastuussakin), hoitanut kotia, käynyt töissä ja opiskellut. Jos joku ei selviä edes yhden vauvan hoidosta ja yhden isomman lapsen hoidosta niin kyllä kuulostaa hassulta mun korviin. Varsinkin kun tuo on niin yleistä nykyään. Miten kahden vanhemman perheessä ei voida selvitä kahden-kolmen lapsen hoidosta toisen ollessa kotivanhempana ilman päiväkoteja? Jossakin mättää.

Yhden vauvan kanssa mäkin vielä menin ja tein ja perustin firman. Ihmettelin miks muilla on muka niin hankalaa. Sitten tuli toinen ja kas vain: kahden lapsen aikataulujen sovittaminen ei olekaan niin helppoa. Sitten vielä kun nuorempi sairastui, niin elämä meni aika hankalaksi vaikka on kaksi vanhempaakin talossa.

Sä voit mun puolesta jauhaa mitä skeidaa haluat, mutta totuus on että vaikka sä olisit hoitanut kuinka montaa siskosi lasta, niin se ei ole sama asia. Eikä anna edes osviittaa. Sun logiikalla kuka tahansa päiväkodin täti on valmis suurperheen äidiksi...

Mä en hoitanut niitä päiväkodissa vaan ASUIN heidän kanssaan; 24/7 olin mukana. Vauva sylissä harjasin isompien hampaita, imetin kahta lasta samaan aikaan ja syötin kolmatta pullolla laugh: ) luin iltasatua kaikille, pesin koko konkkaronkan vaippapyykkejä, jne. Ihan alussa en tietenkään osallistunut niin aktiivisesti (lasten isä oli vielä elossa ja parempivointinen) mutta asianlaidan paljastuttua osallistuin ihan täysillä. Nukutin isoimman monenmonena yönä joko oma mukana tai laitettuani oman ensiksi nukkumaan. Keskimmäisen yöheräilyjä hoidin puoliviikkoa kerrallaan omani ohella. En ollut mikään päiväkodintäti heille vaan yksi talon vanhemmista.

Nykyään toiminta on päivähoitoa ja eroaa hyvin paljon siitä, miten asiat olivat 1,5v sitten. Näen itse eron paljon paremmin kuin sinä tai kukaan muu palstalainen.

Jankuti jankuti jank.

voi jessus! jos ninatt kokee asian noin niin anna hänen kokea. jankuti jankuti jank! kukahan jankuti mukana!?

 

Entä jos jonkun toisen äidin voimavarat loppuu jo kahden lapsen kohdalla?? Eikö silloin ole hyvä, että on olemassa päiväkoteja ja subjektiivinen päivähoito-oikeus?

Eikö se silloin voisi olla tarvekohtaista? Mun mielestä päivähoidon subventoiminen johtaa helposti siihen, ettei edes yritetä selvitä kahden lapsen kanssa vaa isompi laitetaan hoitoon heti ku voidaan. Kotihoitoa pitäisi suunnitella jo silloin kun lapsi on vauva, suunnitella miten kasvattaa, missä paikoissa käydä, miten täyttää päivät... Ja jos subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa, tulee päiväkodista helppo paikka työntää lapsi ilman, että asiaa tarttis sen enempää ajatella.

 

Tais nyt joihinkin kovasti kalikka kalahtaa (hyi että vihaan tota sanontaa ) jos oikeasti ovat sitä mieltä, että kahden lapsen hoitaminen on niin äärimmäisen rankkaa, että siitä selviäminen ilman päiväkotia takaa jo SUPERäitistatuksen :saint:

Joo. Missä vaiheessa kahden lapsen äitejä alettiin pitää superäiteinä? Mäkin nostan hattua suurperheellisille, siinä on hommaa, mutta että kaksi lasta olisi niin äärettömän suuri taakka kahden vanhemman perheissäkin ettei siitä selvitä...? Surullista.

Mun mielestä on surullista, että sä kuvittelet olevasi jonkinlaisessa asemassa josta voi muita tuomita ja arvostella. Musta on surullista, että ihmisellä joka on noin mustavalkoinen ja omaan napaansa uponnut, on lapsi. Musta on surullista, että sä nostat itsesi jalustalle.

 

Alkaa olla aika epidemia mitoissa tämä, että naiset ei kykene hoitamaan kahta tai kolmea omaa lastansa samanaikaisesti. Pitäisköhän ilmiötä jotenkin tutkia? :/ Mun mielestä aika surullista, että yhden vauvan hoito koetaan niin väsyttäväksi, uuvuttavaksi ja raskaaksi ettei kyetä hoitamaan esikoista siinä samalla. Suorastaan hälyyttävää, että niin monen mielestä on täysin ymmärrettävää pistää oma lapsi muitten hoidettavaksi koska yksi pikkuvauva vie kaiken energian niin ei isommalle "jakseta järjestää virikkeitä..."

Subjektiivista päivähoito-oikeutta olisi mun mielestä aika miettiä uudelleen, toki vasta sen jälkeen kun on selvitetty mikä näitä äitejä uuvuttaa kun eivät normaalista perhe-elämästä selviä ilman päiväkodin apua...

Montako lasta sinulla olikaan?

Kuten jo sanoin Vain yksi. Useampaa olen silti hoitanut, jopa asunut samassa taloudessa, ja kaikenlaista olen lapsen ohella jaksanut ja osannut tehdä. Enkä jaksa uskoa tuohon, että ku toinen syntyy niin en osaisi ekaa enää hoitaa.

Ja tätähän sä tosiaan et voi tietää ennenkuin se aika tulee, eikös? Sä voit toki arvella ja uskoa ja olla uskomatta mitä haluat, mutta tulee vielä sekin aika kun katsot taaksepäin nykyistä minääsi ja naurahdat kuinka sinisilmäinen ja yksioikoinen oletkaan ollut.

Juu kaikki ei ole todellakaan niin mustavalkoista. Eikä etukäteen voi suunnitella miten tulee kahden tai useamman lapsen kans pärjäämään. Voi tulla komplikaatioita synnytyksessä, lapsi ei olekaan terve, koliikkia, masennusta.
Itselläni oli esikoinen 3,5v kun nuorempi syntyi ja kyllä minä pidin hänet päiväkodissa 10 päivää kuukaudessa ihan vain siksi että hän oli siellä ollut jo melkein 2v ja siellä oli hänen kaikki kaverit. Täällä Espoossa kun kiertää leikkipuistoja niin eipä niissä paljoa ole yli 3-vuotiaita leikkikavereita ja muut tuttavalapset olivat hoidossa. Sitten muutimme ja kun siirryin hoitotuelle lopetin lapseni päivähoidon koska en alkanut kuskaamaan häntä enää eri puolelle Espoota. Sitä kotiinottopäätöstä en ole katunut! Uudella alueella on avoin pk ja tosi paljon lapsia meidän kotikadulla. Ja se ihana tunne kun aamuisin ei tarvitse lähteä mihinkään! Kyllä sitten kouluun ja töihin saa juosta pää kolmantena jalkana! Meillä on nyt kotona erittäin sosiaaliset ja reippaat 5v ja 1,5v muksut ja vielä vuosi aikaa olla kotihoidossa! Kyllä niitä virikkeitä muualtakin löytyy kuin päiväkodista, meillä on tuo avoin pk, kerho, muskari ja jalkapallokoulu. Ja varmasti isoa päiväkotiryhmää parempia vaihtoehtoja. Ja muuten pitää sanoa vielä yksi plussa; sairastelut loppui heti kun lapsi jäi pk:sta pois!

 

Entäs minä..olen ninan kans täysin samaa mieltä ja mulla oli neljä alle kouluikäistä ja kerkesin jopa kuopusta täysimettään siihen asti että kiinteät alotettiin ja imetys jatkui tämän jälkeenkin reilun vuoden vanhaksi. silti en koe että muut lapseni (silloin iät 5v,3v,2v ja vauva)olisivat jotenkin kotona tylsistymässä ja kärsimässä..ei tod. kävimme puistoissa,askarreltiin ja leivottiin, tehtiin retkiä puistoihin, bussiajeluita kaupunkiin, tavattiin äiti kavereita lapsineen ym.. 5 v kävi 2xvkossa 3t vai oliko se 2 t kerrallaan seurakunnan kerhossa ja vuoden päästä kerhossa kävi myös toiseksi vanhin ja silloin kuopus meni eskariin missä oli 8-12 ja muuten kävellen vein ja hain, matkaa kertyi yht.4 km että kaikenmaailman marmatuksia olen kuullut kuinka ei ole aikaa imettää, aikaa siivota, aikaa siihen tai aikaa tähän ja naurettavin mitä luin että yksi kahden lapsen äiti valitti kun taksi eskariin ei hae pihasta vaan ihan joutuu bussipysäkille käveleen..mahdoton yhtälökö 6 v:n ja vauvan kanssa..?jokainen tehköön lapsia sen mukaan mitä varmasti itse kykenee hoitamaan, toisilla se tarkoittaa kymmentä tai enemmän ja toisilla yhtä tai ei sitäkään..näin on asiat ja kun kaikki tämän tiedostaisi!!

Kiitos :flower:

Minähän en saisi tästä asiasta sanoa vielä hiiskaustakaan kun ei vielä koske itseäni :ashamed: Mutta omien kokemuksieni perusteella ihmettelen, mikä kahden lapsen hoidossa on niin ihmeen vaikeaa...

 

Tais nyt joihinkin kovasti kalikka kalahtaa (hyi että vihaan tota sanontaa ) jos oikeasti ovat sitä mieltä, että kahden lapsen hoitaminen on niin äärimmäisen rankkaa, että siitä selviäminen ilman päiväkotia takaa jo SUPERäitistatuksen :saint:

Joo. Missä vaiheessa kahden lapsen äitejä alettiin pitää superäiteinä? Mäkin nostan hattua suurperheellisille, siinä on hommaa, mutta että kaksi lasta olisi niin äärettömän suuri taakka kahden vanhemman perheissäkin ettei siitä selvitä...? Surullista.

Minä olen hoitanut kaksi omaani kotona mutta olen sitä mieltä että sinä et tiedä leikki-ikäisten tarpeista mitään eikä sinulla ole vielä tarpeeksi elämänkokemusta että voisit laukoa noita ajatuksiasi pokalla "ääneen".
Kuten joku jo kirjoitti, muutaman vuoden kuluttua huomaat itsekin.
Hyvää henkisen kasvun matkaa.

 

se on hyvä Nina TT et sä jaksat hoitaa 3 lastasi ihan itse jatkuvasti mutta koita ymmärtää et kaikki ei ole samanlaisia "superäitejä"kuin sä.

Eihän mulla ole vielä ku yks *avaa sateenvarjon* Mutta kaikenlaista sitä on silti ehtinyt ja jaksanut tässä lapsen ohella.

Onko se superäitiyttä, että kykenee hoitamaan vauvaa ja vaikkapa 3-4 vuotiasta lasta samanaikaisesti? Missä vaiheessa tuota on alettu kutsumaan superäitiydeksi? Eikö ole sinun mielestäsi yhtään huolestuttavaa, että lapset koetaan niin rasittaviksi ja vaikeiksi, ettei edes kahden vanhemman perheissä tunnuta enää selviytyvän kahden lapsen hoidosta ilman päiväkoteja? Mun mielestä olis syytä selvittää mikä on muuttunut, miksi nykyään koetaan vauvojen hoito niin lopen uuvuttavaksi ettei muille lapsille jää aikaa tai energiaa vaa ne pitää laittaa virikehoitoon muitten hoidettaviksi.

Kyllä ymmärrän sen, että ensimmäisinä kuukausina tarvitaan hieman apua jotta arki lähtee rullaamaan, mutta että ihan päiväkotihoitoa? Njaah... Eikös se ole turhan raskas ase pienen pulman ratkaisemiseksi?

Se sinun ainoa taitaa olla vieläpä vauva. Eli et taida ymmärtää ettei kukaan täällä puhu siitä että olisi uuvuttavaa hoitaa lapsia kotona vaan EDELLEEN siitä että isommat kaipaavat muutakin tekemistä kuin vauvan hoidon katselemista kotona.
Itselläni on kaksi vajaan kahden vuoden ikäerolla ja molemmat olen hoitanut kotona. Mutta jos meille tähän tulisi vauva vielä, haluaisin isommille kyllä osapäivähoitoa LASTEN ITSENSÄ vuoksi.

Mitä ihmettä kaipaa 3-6 v lapsi? MInä en ymmärrä. Ei minun lapset ole kaivanneet ainakaan mitään sellaista mitä en ole pystynyt vauvan kanssa tarjoamaan. Vauva on sitä paitsi ihan pieni vain muutaman kuukauden, sen jälkeen vauvan kanssa ei ole mitään ongelmaa viedä isompia liikuntaharrasteisiin, kerhoihin, muskareihin, leikkipuistoihin, kaverin kanssa leikkimään jne. Ei minulla ainakaan ole ollut. Olen varmaan superäiti, kun minä olen pystynyt tarjoamaan riittävät aktiviteetit erittäin sosiaaliselle ja aktiiviselle lapselleni yhdessä vaativahkon vauvan kera. Minusta on suorastaan noloa jos ei sen vertaa pysty. Aika laiskaa jos ei muuta pysty vauvan kanssa kuin imettämään. Imetin muuten vauvaa 1,5 v ja silti pystyin. Olenpa SUPER!

Taidat olla ninaTT kun et ymmärrä.
Mutta minusta on noloa ja sääli lastesi kannalta kun vaadit kaikilta niin paljon, liikaa.
Ja kai ymmärrät että harrastukset ovat maksullisia mihin hoitovapaalla olevalla on harvoin varaa. Ja kerhoja ei montaa kertaa viikossa järjestetä.
Puistoihin nyt kaikki pääsee mutta se ei taas taida 5-vuotiaalle riittää jos siellä on satunnaisesti seuraa.

Onhan sillä 5-vuotiaalla kaverit päiväkodissa, joita voi pyydellä leikkimään ja päinvastoin. Tai naapurissa tai kerhossa tai harrastuksissa tai puistossa tai missä nyt liikkuukaan.

Myönnetään, että vilkkaan 5-vuotiaan kotonaolo on vähän haasteellisempaa, mutta onnistui se tavikseltakin joka ei ole kohtulauluista kuullutkaan.

Virheellinen lähtökohta on juuri se, että lasta pitäisi jatkuvasti viihdyttää. Näin hän ei koskaan opi aloittamaan ja luomaan itse mitään eikä viihdyttämään itse itseään. Arki on vain sarja järjestettyä toimintaa, jotta 'energiaa saa purettua'. Levoton lapsi ja hermonsa menettänyt äiti on valmis.

Päiväkodista kotiin otetut lapset tuntuvat hyppivän seinille usein juuri sen vuoksi, ovat tottuneet levottomaan menoon aamusta iltaan.

Meillä kotona vietetty vuosi 5-6-vuotiaana rauhoitti lasta paljon ja vei luovuuden uusiin ulottuvuuksiin. Aikaa ja tekemistä pitää olla vanhemmallekin lapselle, mutta ei äiti ole ensisijaisesti mikään lapsen viihdyttäjä. Miksi opettaa siihen? Pienellä aktiivisuudella saa ihmeitä aikaan eikä lapsen tarvitse olla yksin koko aikaa vaikka hän on kotihoidossa. Enemmän meillä kavereita ramppasi siihen aikaan kun lapsi oli kotona.

 

Entäs minä..olen ninan kans täysin samaa mieltä ja mulla oli neljä alle kouluikäistä ja kerkesin jopa kuopusta täysimettään siihen asti että kiinteät alotettiin ja imetys jatkui tämän jälkeenkin reilun vuoden vanhaksi. silti en koe että muut lapseni (silloin iät 5v,3v,2v ja vauva)olisivat jotenkin kotona tylsistymässä ja kärsimässä..ei tod. kävimme puistoissa,askarreltiin ja leivottiin, tehtiin retkiä puistoihin, bussiajeluita kaupunkiin, tavattiin äiti kavereita lapsineen ym.. 5 v kävi 2xvkossa 3t vai oliko se 2 t kerrallaan seurakunnan kerhossa ja vuoden päästä kerhossa kävi myös toiseksi vanhin ja silloin kuopus meni eskariin missä oli 8-12 ja muuten kävellen vein ja hain, matkaa kertyi yht.4 km että kaikenmaailman marmatuksia olen kuullut kuinka ei ole aikaa imettää, aikaa siivota, aikaa siihen tai aikaa tähän ja naurettavin mitä luin että yksi kahden lapsen äiti valitti kun taksi eskariin ei hae pihasta vaan ihan joutuu bussipysäkille käveleen..mahdoton yhtälökö 6 v:n ja vauvan kanssa..?jokainen tehköön lapsia sen mukaan mitä varmasti itse kykenee hoitamaan, toisilla se tarkoittaa kymmentä tai enemmän ja toisilla yhtä tai ei sitäkään..näin on asiat ja kun kaikki tämän tiedostaisi!!

Kiitos :flower:

Minähän en saisi tästä asiasta sanoa vielä hiiskaustakaan kun ei vielä koske itseäni :ashamed: Mutta omien kokemuksieni perusteella ihmettelen, mikä kahden lapsen hoidossa on niin ihmeen vaikeaa...

Ei sulle ole oikeasti KOSKAAN tullut mieleen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Tai samanlaisia kuin tämä toinen kirjoittaja? Että toiset väsyvät ehkä helpommin? Että toisilla vain on erilaiset olosuhteet? Että toisten lapset ovat erilaisia? Toisten perheet ovat erilaisia?

 

Mun mielestä on surullista, että sä kuvittelet olevasi jonkinlaisessa asemassa josta voi muita tuomita ja arvostella. Musta on surullista, että ihmisellä joka on noin mustavalkoinen ja omaan napaansa uponnut, on lapsi. Musta on surullista, että sä nostat itsesi jalustalle.

Onko se tuomitsemista ja arvostelua jos mä pohdin mikä tämä epidemia on ettei osata omia lapsia itse hoitaa? Olkoot sitten, ja ihan syystäkin... Eikö mitään ilmiöitä tai trendejä saisi kritisoida? Tässäkinkö pitäisi vaa silittää päätä ja olla sitä mieltä, että päiväkotiin joka iikka vaa, kyllä se lastenhoito niin rankkaa on, ettei siitä selviä ilman päiväkodin apua...

(Ja sitten ei kuitenkaan olla valmiita maksamaan lastenhoidosta kunnollista korvausta vaa marmatetaan niistä pienenpienistä hoitomaksuistakin :headwall: Vaikka se on niin kauhean rankkaa ettei sitä itse jaksa)

 

Entäs minä..olen ninan kans täysin samaa mieltä ja mulla oli neljä alle kouluikäistä ja kerkesin jopa kuopusta täysimettään siihen asti että kiinteät alotettiin ja imetys jatkui tämän jälkeenkin reilun vuoden vanhaksi. silti en koe että muut lapseni (silloin iät 5v,3v,2v ja vauva)olisivat jotenkin kotona tylsistymässä ja kärsimässä..ei tod. kävimme puistoissa,askarreltiin ja leivottiin, tehtiin retkiä puistoihin, bussiajeluita kaupunkiin, tavattiin äiti kavereita lapsineen ym.. 5 v kävi 2xvkossa 3t vai oliko se 2 t kerrallaan seurakunnan kerhossa ja vuoden päästä kerhossa kävi myös toiseksi vanhin ja silloin kuopus meni eskariin missä oli 8-12 ja muuten kävellen vein ja hain, matkaa kertyi yht.4 km että kaikenmaailman marmatuksia olen kuullut kuinka ei ole aikaa imettää, aikaa siivota, aikaa siihen tai aikaa tähän ja naurettavin mitä luin että yksi kahden lapsen äiti valitti kun taksi eskariin ei hae pihasta vaan ihan joutuu bussipysäkille käveleen..mahdoton yhtälökö 6 v:n ja vauvan kanssa..?jokainen tehköön lapsia sen mukaan mitä varmasti itse kykenee hoitamaan, toisilla se tarkoittaa kymmentä tai enemmän ja toisilla yhtä tai ei sitäkään..näin on asiat ja kun kaikki tämän tiedostaisi!!

Kiitos :flower:

Minähän en saisi tästä asiasta sanoa vielä hiiskaustakaan kun ei vielä koske itseäni :ashamed: Mutta omien kokemuksieni perusteella ihmettelen, mikä kahden lapsen hoidossa on niin ihmeen vaikeaa...

Tuossa esimerkissä oli kuitenkin seurana muut lapset. Jos isompi on yksin äidin hoitaessa vauvaa, siis jos vaikka sairas vauva ja äidillä menee aikaa hoitohommiin hieman enemmän niin en näe että se on isomman lapsen etu olla kotona itkevän vauvan ja ehkä jopa itkevän äidin kanssa. Joku taho voisi tulla apuun, ehkä sitten pk jos ei muuta. Voisi ajatella sen esikoisen vinkkelistä asiaa!

 

Se hoitomaksu on muuten huomattavasti pienempi hoitovapaalaiselle vaikka mieskin töissä kuin pääkaupunkiseudun harrastusmaksut.

Meillä oli lähes satku kolmen pvän osapäivähoidosta ennen kuin lapsi jäi pois pk:sta. Sillä pääsi pk-seudulla puoleksi vuodeksi kerta viikkoon jalkapalloon tai sählyyn Aika helposti maksut menevät täyden mukaan, ei tartte olla suurituloinen.

 

Tais nyt joihinkin kovasti kalikka kalahtaa (hyi että vihaan tota sanontaa ) jos oikeasti ovat sitä mieltä, että kahden lapsen hoitaminen on niin äärimmäisen rankkaa, että siitä selviäminen ilman päiväkotia takaa jo SUPERäitistatuksen :saint:

Joo. Missä vaiheessa kahden lapsen äitejä alettiin pitää superäiteinä? Mäkin nostan hattua suurperheellisille, siinä on hommaa, mutta että kaksi lasta olisi niin äärettömän suuri taakka kahden vanhemman perheissäkin ettei siitä selvitä...? Surullista.

Mun mielestä on surullista, että sä kuvittelet olevasi jonkinlaisessa asemassa josta voi muita tuomita ja arvostella. Musta on surullista, että ihmisellä joka on noin mustavalkoinen ja omaan napaansa uponnut, on lapsi. Musta on surullista, että sä nostat itsesi jalustalle.

Noo, tippuu varmaan joku päivä sieltä ja lujaa. Noin ylimielisellä käytöksellä astuu varmasti jossain vaiheessa väärille varpaille.

 

Ei sulle ole oikeasti KOSKAAN tullut mieleen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Tai samanlaisia kuin tämä toinen kirjoittaja? Että toiset väsyvät ehkä helpommin? Että toisilla vain on erilaiset olosuhteet? Että toisten lapset ovat erilaisia? Toisten perheet ovat erilaisia?

Juu, erilaisia ihmisiä on. Jotkut osaa, toiset eivät Heh... Onhan niitä alkoholistivanhempia, narkkariäitejä ja lapsiaan pahoinpiteleviä, ovatko hekin vain *erilaisia*? :saint: Vai voiko kenties ilmiöitä ja trendejä ja tapoja joskus miettiä kriittisestikin? Miettiä mistä tämä pienten lasten vanhempien uupuminen kertoo? Mitä sille voisi tehdä? Onko päiväkotihoito tosiaan vastaus vai voitaisiinko vanhempien jaksamista tukea jotenkin muutoin, kevyemmin konstein...?

 

Mun mielestä on surullista, että sä kuvittelet olevasi jonkinlaisessa asemassa josta voi muita tuomita ja arvostella. Musta on surullista, että ihmisellä joka on noin mustavalkoinen ja omaan napaansa uponnut, on lapsi. Musta on surullista, että sä nostat itsesi jalustalle.

Onko se tuomitsemista ja arvostelua jos mä pohdin mikä tämä epidemia on ettei osata omia lapsia itse hoitaa? Olkoot sitten, ja ihan syystäkin... Eikö mitään ilmiöitä tai trendejä saisi kritisoida? Tässäkinkö pitäisi vaa silittää päätä ja olla sitä mieltä, että päiväkotiin joka iikka vaa, kyllä se lastenhoito niin rankkaa on, ettei siitä selviä ilman päiväkodin apua...

(Ja sitten ei kuitenkaan olla valmiita maksamaan lastenhoidosta kunnollista korvausta vaa marmatetaan niistä pienenpienistä hoitomaksuistakin :headwall: Vaikka se on niin kauhean rankkaa ettei sitä itse jaksa)

On, se on tuomitsemista. Se on juuri sitä mustavalkoisuutta, että sinä et näe kuin omat arvosi ja oman tapasi tehdä / ajatella asiat, ja niiden pohjalta lauot "totuuksia" elämästä ja lastenhoidosta. Ilmiöitä ja trendejä saa kritisoida, mutta on eri asia tuomita ihmisiä. Tämä tosin on se kohta, mitä sinä et tunnu ymmärtävän. Kaikki eivät näe päiväkotia kuolemansyntinä ja lapsen pahoinpitelynä kuten sinä. Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus eikä välttämättä edes oikea totuus. On eri asia käsitellä asioita asioina kuin korottaa itsensä jalustalle ja toitottaa sieltä näkemyksiään. Mutta tätä sinä et taida ymmärtää?

 

Mun mielestä on surullista, että sä kuvittelet olevasi jonkinlaisessa asemassa josta voi muita tuomita ja arvostella. Musta on surullista, että ihmisellä joka on noin mustavalkoinen ja omaan napaansa uponnut, on lapsi. Musta on surullista, että sä nostat itsesi jalustalle.

Onko se tuomitsemista ja arvostelua jos mä pohdin mikä tämä epidemia on ettei osata omia lapsia itse hoitaa? Olkoot sitten, ja ihan syystäkin... Eikö mitään ilmiöitä tai trendejä saisi kritisoida? Tässäkinkö pitäisi vaa silittää päätä ja olla sitä mieltä, että päiväkotiin joka iikka vaa, kyllä se lastenhoito niin rankkaa on, ettei siitä selviä ilman päiväkodin apua...

(Ja sitten ei kuitenkaan olla valmiita maksamaan lastenhoidosta kunnollista korvausta vaa marmatetaan niistä pienenpienistä hoitomaksuistakin :headwall: Vaikka se on niin kauhean rankkaa ettei sitä itse jaksa)

Sitähän se on kun sinä yleistät ja käsität ilmeisesti tahallasi asiat väärin tai olet vaan sitten yksinkertaisempi.

 

Ei sulle ole oikeasti KOSKAAN tullut mieleen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Tai samanlaisia kuin tämä toinen kirjoittaja? Että toiset väsyvät ehkä helpommin? Että toisilla vain on erilaiset olosuhteet? Että toisten lapset ovat erilaisia? Toisten perheet ovat erilaisia?

Juu, erilaisia ihmisiä on. Jotkut osaa, toiset eivät Heh... Onhan niitä alkoholistivanhempia, narkkariäitejä ja lapsiaan pahoinpiteleviä, ovatko hekin vain *erilaisia*? :saint: Vai voiko kenties ilmiöitä ja trendejä ja tapoja joskus miettiä kriittisestikin? Miettiä mistä tämä pienten lasten vanhempien uupuminen kertoo? Mitä sille voisi tehdä? Onko päiväkotihoito tosiaan vastaus vai voitaisiinko vanhempien jaksamista tukea jotenkin muutoin, kevyemmin konstein...?

Voi kun sinä miettisitkin mistä se vanhempien väsyminen johtuu. Mutta ei, siitähän sun jutuissa ei ole kysymys vaan ainoastaan siitä, että haluat kertoa miten hyvin sinä olet pärjännyt ja miten hyvin sinä tulet pärjäämään ja kuinka et ollenkaan ymmärrä niitä, jotka eivät pärjää. Oletko esittänyt tässä ketjussa yhtäkään teoriaa siitä mistä uupuminen johtuu? Oletko esittänyt yhtäkään ehdotusta siitä mitä sille voisi tehdä? Ehei. Sinä olet vain keskittynyt kertomaan miten hyvin sinä asian hoidat / hoitaisit. Ehkä et vain itse huomaa, että et oikeasti keskustele mistään vaan pelkästään arvostelet ja kritisoit?

 

joo mun mielestä on surullista et toi nina tt ei näytä ymmärtävän että vaikka hän jaksaakin kolmen lapsen kanssa niin elämäntilanteita on erinlaisia,esim.kuolemantapauksia perheessä,sairauksia silloin voi katos väsyä...

 

On, se on tuomitsemista. Se on juuri sitä mustavalkoisuutta, että sinä et näe kuin omat arvosi ja oman tapasi tehdä / ajatella asiat, ja niiden pohjalta lauot "totuuksia" elämästä ja lastenhoidosta. Ilmiöitä ja trendejä saa kritisoida, mutta on eri asia tuomita ihmisiä. Tämä tosin on se kohta, mitä sinä et tunnu ymmärtävän. Kaikki eivät näe päiväkotia kuolemansyntinä ja lapsen pahoinpitelynä kuten sinä. Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus eikä välttämättä edes oikea totuus. On eri asia käsitellä asioita asioina kuin korottaa itsensä jalustalle ja toitottaa sieltä näkemyksiään. Mutta tätä sinä et taida ymmärtää?

Jo mäkin on niin mustavalkoinen ja laitan oman lapseni päiväkotiin (sitten kun on TARVE) Ei se ole mikään kuolemansynti, en mä mihinkään synteihin edes usko :xmas:

Mä en ole itseäni millekään jalustalle korottanut, sinä sen teit

KUITENKIN tämä on joku uusi trendi, että laitetaan isompi hoitoon kun vauva syntyy ja mun mielestä on syytä miettiä, mistä tällanen huolestuttava trendi johtuu. Mikä saa vanhemmat uupumaan niin, ettei edes kahta lasta voida hoitaa. Vois myös miettiä mitä asialle voisi tehdä, miten lievittää uupumusta niin että vanhemmatkin lapset saisivat nauttia äideistään (tai iseistään) eikä heitä työnnettäisi pois edestä ku vauva syntyy.

 

joo mun mielestä on surullista et toi nina tt ei näytä ymmärtävän että vaikka hän jaksaakin kolmen lapsen kanssa niin elämäntilanteita on erinlaisia,esim.kuolemantapauksia perheessä,sairauksia silloin voi katos väsyä...

En varsinkaan ymmärrä tota kuolemantapauksia perheessä :xmas:

Ähh, keskustelu on mun osalta päättynyt, mun pitäis nyt järkkää huomiset juhlat kuntoon ja aamulla olis töitäkin ennen ku pileet alkaa.

 

Ei sulle ole oikeasti KOSKAAN tullut mieleen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Tai samanlaisia kuin tämä toinen kirjoittaja? Että toiset väsyvät ehkä helpommin? Että toisilla vain on erilaiset olosuhteet? Että toisten lapset ovat erilaisia? Toisten perheet ovat erilaisia?

Juu, erilaisia ihmisiä on. Jotkut osaa, toiset eivät Heh... Onhan niitä alkoholistivanhempia, narkkariäitejä ja lapsiaan pahoinpiteleviä, ovatko hekin vain *erilaisia*? :saint: Vai voiko kenties ilmiöitä ja trendejä ja tapoja joskus miettiä kriittisestikin? Miettiä mistä tämä pienten lasten vanhempien uupuminen kertoo? Mitä sille voisi tehdä? Onko päiväkotihoito tosiaan vastaus vai voitaisiinko vanhempien jaksamista tukea jotenkin muutoin, kevyemmin konstein...?

Huh, typeryys vaan tulee esiin enenevissä määrin. Että päiväkodin lapset ovat nyt sitten alkoholistivanhempien, narkkariäitien ja lapsiaan pahoinpitelevien jälkeläisiä?
Omat ovat kotona etten sillä ihmettele mutta aika tökerö ihminen.

 

Ei sulle ole oikeasti KOSKAAN tullut mieleen, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä? Tai samanlaisia kuin tämä toinen kirjoittaja? Että toiset väsyvät ehkä helpommin? Että toisilla vain on erilaiset olosuhteet? Että toisten lapset ovat erilaisia? Toisten perheet ovat erilaisia?

Juu, erilaisia ihmisiä on. Jotkut osaa, toiset eivät Heh... Onhan niitä alkoholistivanhempia, narkkariäitejä ja lapsiaan pahoinpiteleviä, ovatko hekin vain *erilaisia*? :saint: Vai voiko kenties ilmiöitä ja trendejä ja tapoja joskus miettiä kriittisestikin? Miettiä mistä tämä pienten lasten vanhempien uupuminen kertoo? Mitä sille voisi tehdä? Onko päiväkotihoito tosiaan vastaus vai voitaisiinko vanhempien jaksamista tukea jotenkin muutoin, kevyemmin konstein...?

Voi kun sinä miettisitkin mistä se vanhempien väsyminen johtuu. Mutta ei, siitähän sun jutuissa ei ole kysymys vaan ainoastaan siitä, että haluat kertoa miten hyvin sinä olet pärjännyt ja miten hyvin sinä tulet pärjäämään ja kuinka et ollenkaan ymmärrä niitä, jotka eivät pärjää. Oletko esittänyt tässä ketjussa yhtäkään teoriaa siitä mistä uupuminen johtuu? Oletko esittänyt yhtäkään ehdotusta siitä mitä sille voisi tehdä? Ehei. Sinä olet vain keskittynyt kertomaan miten hyvin sinä asian hoidat / hoitaisit. Ehkä et vain itse huomaa, että et oikeasti keskustele mistään vaan pelkästään arvostelet ja kritisoit?

Ehkä se johtuu siitä, että kun ensimmäisen viestin aiheesta kirjoitin, niin sain heti IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISON kasan paskaa niskaan enkä sen jälkeen ole muuta ehtinyt tehdä ku puolustella itseäni. Jos joku puhuisi asiasta eikä minusta niin voitaisiin ehkä päästäkin hieman eteenpäin :xmas:

Muissa ketjuissa olen usein keskustellut siitä, mistä (mielestäni) pienten lasten vanhempien uupuminen nyky-yhteiskunnassa johtuu! :wave: