Vinkkejä tarvittas arkea helpottamaan

Kertokaas äidit joilla on pieni ikäero lapsilla,että miten saatte arjen rullaamaan kun olette muksujen kanssa päivät yksin? Mulla esikoinen on nyt 1v 9kk ja kuopus 1kk vanhoja tapauksia. Välillä tuntuu niin kamalan raskaalta tämä yksin arjen hoitaminen mustasukkaisen pojan ja tissillä ruokailevan vauvan kanssa.

Kertokaa vinkkejä miten suhtautua siihen kun isoveli toisinaan niin hellästi hoitaa ja sitten välillä meinaa lyödä/heitellä tavaroilla siskoaan?

Ja sitten tämä parisuhteenhoito kaipaa kanssa vinkkejä; miten ehtii ja jaksaa jakaa aikaa myös miehelle, ja ennen kaikkea itselle?

Ihanaa kesää kaikille perheille! =)

 

Meillä lapset justiinsa tuolla ikäerolla ja tämä seuraava tapaus, joka vielä pari viikkoa mahassa, on myös samalla ikäerolla. Oon ite huomannut, että huumori on paras kaveri arjessa ja ettei ite ota kaikkea niin kamalan raskaasti. Sulla tosin on aika lyhyt aika vasta synnytyksestä, joten voimat ja jaksaminen eivät ole parasta mahdollista laatua, mutta voin luvata, että jossakin vaiheessa helpottaa. Meillä lapset nyt 3v5kk ja 1v8kk ja leikkivät jo aika kivasti yhteen. Tottakai välillä otetaan yhteen, mutta on se ihana, kun kotona on leikkikaveri. Parisuhteen "hoitokin" onnistuu nykyään ihan kivasti lasten leikkiessä omassa huoneessaan. Ja miehelle voi mun mielestä ihan reilusti puhua, että tässä elämän tilanteessa nainen ei ole pelkästään miehen toiveiden täyttäjä ja huomioija. Mun mies ainakin ymmärsi täysin asian ja on jaksanut tukea ja kannustaa arjen pyörityksessä. Ja mulla ainakin se, että mies oikeasti halusi auttaa ja ymmärtää, lisäsi kiinnostusta siihen miehenkin "hoivaamiseen". Voimia ja jaksamista arkeen! :hug: :flower:

 

En välttämättä tarjoo parasta neuvoo, mut mie keskityin vain ihteeni ja lapsiin tossa vaiheessa ja tottapuhuen vasta tässä viimesen kahden kuukauden aikana on vasta mies tullu mieleen... Onneks se on ollu tosi kärsivällinen

 

Meillä on neljä lasta. Esikoinen ensi kuussa 6v, toinen 3v4kk, kolmas 2v ja nuorimmainen 6kk. Kannattaa yrittää pitää kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä. Siis ruoka, ulkoilu, ym. suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Meillä lapset menee ajoissa nukkumaan (n.klo 20-20.30), joten illalla on aikaa sitten rentoutua miehen kanssa. Sinulla on vauva kuitenkin vielä niin pieni, että päivärytmi teillä ei vielä varmaan ole kovin säännöllinen. Mutta se kyllä kerkiää löytymään kun vauva kasvaa. Meillä oli kolmas lapsi ihan älyttömän mustasukkainen tuosta vauvasta. Kun poika näki vauvan ekan kerran, hän otti vauvaa jalasta kiinni ja yritti vetää, ja sen jälkeen poika löi minua, kun otin pojan syliin. Sitten poika alkoi itkemään kovasti. Alku oli vauvan kanssa sitä, että tuo poika ei hyväksynyt vauvaa ollenkaan. Mutta se vaihe meni kovin nopeasti ohi. Nyt poika olisi koko ajan ottamassa vauvaa leikkiin mukaan. Ja nuo kolme isointa leikkii tosi paljon keskenään, ja kaksi isointa vieläkin enemmän, kun ovat molemmat tyttöjä. Ja miehen kanssa kannattaa keskustella tuosta ajanjakamisesta. Ainakin meillä on mies ollut oikein ymmärtäväinen. Ja välillä minusta kannattaa olla vähän itsekäs...minulla se on tarkoittanut sitä, että olen esim. mennyt yksinäni kaupoilla käymään ja mies on katsonut sillä aikaa lapsia. Kyllä se siitä teilläkin alkaa arki sujumaan!!! =) Ja huumorintajua ei kannata unohtaa!! Se auttaa monessa paikassa.

 

Heippa!

Suosittelen lämpimästi, että luet uusimman vauva-lehden (anteeksi mainostus!), mutta siellä on juttua juuri tuosta kun perheeseen tulee taaperon seuraksi uusi vauva! Itse sain ainakin vinkkejä siitä!