Mun esikoistyttöni, reilu 3 v, on tosi temperamenttinen ja halutessaan saa sellaisia megaraivareita että oksat pois. Mä olen oppinut enimmäkseen ohittamaan ne tilanteet joissa se raivari on tulossa, kun tyttö alkaa tietyllä asenteella inttämään jostain asiasta suu mutrussa niin totean vain rauhalliseen mutta ehdottomaan sävyyn "tänään ei syödä karkkia" ja sitten samaan lauseeseen käännän puheen muuhun, johonkin tyttöä kiinnostavaan asiaan, vaikkapa "tänään ei syödä karkkia. Arvaa mitä, huomenna on kerhopäivä!" Tai jotain sinnepäin. Ei siis auta jäädä takertumaan siihen kiukkua tuottavaan aiheeseen. Myös jäähypenkki on meillä ahkerassa käytössä päivittäin. Mutta ei niitä kiukkutilanteita aina voi ohittaa ja välillä tyttö sitten raivoaa vaikka tunnin niin halutessaan, silloin mä yritän jotenkin selittää tytölle esim. "tiedän että suututtaa, mutta tänään ei ole karkkipäivä" ja sitten en kiinnitä pahemmin huomiota raivoamiseen, ellei ala menemään ihan yli, jolloin rauhoittelen. Periksi ei kuitenkaan parane antaa, jos jostain alkaa tytön kanssa kättä vääntämään, viimeinen virhe on näyttää sille että saa raivoamalla tahtonsa läpi. Parempi sitten antaa heti periksi ja antaa vaikka sitä karkkia, mutta jos kerran kieltää, niin sitten siinä täytyy pysyä.
Näin menee siis kun kaikki sujuu kuin oppikirjoissa, välillä väsyneenä tahtoo hihat palaa itseltäkin ja siinä sitten äiti ja tytär kinaa keskenään kuin kaksi kolmevuotiasta. :snotty:
Ei varmaan mitään yleispäteviä keinoja ole nämäkään, mutta meillä on käytäntö osoittautunut toimivimmiksi tuon tytön suhteen.